Sivut

26/11/2012

Nälkäpäivä

Downtown Los Angeles
Jos nyt vaikka karistaisi pölyt blogista ja päivittäisi viikon tapahtumia. Jostain syystä vähään aikaan ei ole tuntunut tapahtuneen mitään merkittävää (saati kuvattavaa), mutta jotain epämääräisiä ripaleita löytyy kerrottavaksi :D

Onnistuimme saamaan kissanhoitokeikan viideksi yöksi, jona aikana asuimme uusien ystäviemme Laurien ja Markin luona pitäen seuraa heidän kahdelle ylisuloiselle kissalle, Bellalle ja Bobbylle. Pakko sanoa, että se oli yksi mukavimmista töistä mitä olen elämäni aikana tehnyt ja päivät kuluivat kissoja rapsutellen, altaalla aurinkoa ottaen ja viereisessä ostoskeskuksessa pörräten. Omistajat olivat erittäin tyytyväisiä palatessaan sunnuntaina, sillä kissat vaikuttivat heidän mielestään erittäin rentoutuneilta ja tyytyväisiltä. He olivat itse juuri muuttaneet 10 päivää aikaisemmin kyseiseen asuntoon ja olikin paljon parempi, mikäli joku olisi Bellan ja Bobbyn kanssa päivittäin, eikä tule vain heittämään raksuja kippoon kerran päivässä.

Kiitospäivän ateria
Torstaina oli kiitospäivä ja alunperin meidän piti lähteä Duncanin ja Sergian mukana maaseudulle viettämään perhejuhlaa, mutta kissanhoitokeikka tuli väliin ja jouduimme huolehtimaan itsestämme. Luulimme, että ruoan löytäminen olisi helppo nakki, olemmehan sentään jenkeissä ja varmasti täällä olisi laiskoja jenkkejä, jotka eivät jaksa itse kokata. Päädyimme loppujen lopuksi kävelemään kaksi tuntia, sillä kaikki ravintolat, mäkkäriä myöten olivat kiinni! En koskaan uskonut, että voisin olla täällä nälkäinen. Oma kiitospäivän ateriamme koostui 7elevenistä ostetusta pakastepitsasta, suklaasta ja kokiksesta. Pitsa oli ihan karseaa pullaa with epämääräinen pepperonihässäkkä. Hyvän mielen saimme lahjoittamalla 6 dollaria kaupan ulkopuolella päivystävälle kodittomalle, joka juoksi suorinta tietä kauppaan. Toivottavasti osti ruokaa eikä viinaa.

Ostoskeskuksesta löytyy karuselli lapsille ja lapsenmielisille

Pakollisia houkutuksia joka nurkassa

Herkkutarjouksia joka kaupassa
Meidän saalis shoppailureissulta
Jonotusta kauppaan, sillä muuten ei mahtuisi edes sisään
Perjantai oli THE musta perjantai, jolloin jenkit menevät tunnetusti sekaisin. Black friday on yksi kiireisimmistä kauppapäivistä vuodessa ja periaatteessa aloittaa joulumyynnit. Lähes kaikilla kaupoilla on silloin hyviä tarjouksia ja ihmiset aloittavat jonottamisen mm Walmartiin, Macy'siin jne. jo edellisenä yönä, koska haluavat parhaat tarjoukset. Kävimme Skyn kanssa vähän haistelemassa tunnelmia Topangassa. Vaikka hetkellisesti jouduimme ostoshuuman valtaan, ostoskassiin päätyi ainoastaan Burt's beesin huulirasvoja. Burt's bees on klassikko, jota ihmiset ovat hamstranneet aina ulkomailla käydessään, mutta nykyään sitä taitaa löytyä jo ihan Suomesta. En tiedä paljonko Suomessa huulirasvapuikosta saa maksaa, mutta nyt sai niiiiiiin halvalla, että oli pakko ostaa. Neljä huulirasvapuikkoa (ja söpön rasian) sai 9,90 dollarilla (normaalisti 3 dollaria per puikko) eli alle 2 euroa kappaleelta. 




Tämä alkaa kohta olemaan jo jonkinlainen jenkkiruokablogi, mutta kävimme Skyn kanssa korkkaamassa Cheesecakefactoryn. Rakastan The Big Bang Theorya yli kaiken, joten kyseinen ravintola on jo entuudestaan tuttu. Ruoka oli ihan järjettömän hyvää! Oma pastani oli herkku, annokset valtavia ja tietysti juustokakkujälkiruoka oli mieletön. Silti liputan edelleen Crumbsin puolesta parhaiden jälkiruokien valmistajana :D 

Koska todellinen kiitospäivän ateria jäi syömättä, vietämme tänään rääppiäisiä Mintyn luona ja tuhoamme jääkaapin jämäkalkkunan ja kurpitsapiiraan. Loppuviikosta yritämme vihdoin päästä tsekkailemaan Hollywood- kyltin, kummallakin on jos jonkinlaista hommaa ja perjantaina meille on järjestetty ilmaiset hiustenleikkuut :O!

18/11/2012

Kylähullut




Brentwoodissa on oma kylähullunsa. Monta kertaa olen jo kävellyt koirapuiston ja sen viereisen parkkipaikan ohitse ihastellen tämän kyseisen herran tuotoksia, mutta aina on jäänyt kuvat ottamatta. Mies kulkee lähistöllä tonkien roskiksia ja löytäen mitä erilaisimpia "aarteita". Keräilyn jälkeen hän tekee puiden juurille erilaisia kollaaseja ja taideteokset vaihtuvat silloin tällöin. En ole koskaan häntä vielä nähnyt itse teossa, joten sitä odotellessa. Roskistakin saa ihmisiä piristävää taidetta. 

Mulla on ollut äärimmäisen tylsä viikonloppu. Sky on ollut Vegasissa nyt neljä päivää ja itse olen viettänyt aikaani Mintyn luona. Koko viikonloppuna en tehnyt muuta kuin istuin koneella, kävin kaupassa ostamassa ruokaa ja kävin kuntosalilla kaksi kertaa päivässä. Joku voisi luulla mun käyvän ihan ylikierroksilla salilla käymisilläni. Todellisuus on se, että mä olen ehkä suurin liikunnanvihaaja numero yksi. Vihaan kuntosalia, vihaan juoksemista ja vihaan kaikkea missä tulee hiki, naama on punainen ja puuskutan. Siksi olen päättänyt, että käyn salilla joka ikinen päivä, edes istumassa laitteissa ja kuuntelemassa musiikkia. Yritän työstää aivoilleni ajatusta kuntosalin positiivisuudesta. Ja se alkaa tehota!

Monta vuotta olen yrittänyt saada itseni liikkumaan muutenkin kuin käymällä kaupassa hakemassa lisää karkkia. Kun olen aloittanut salilla käymisen, se tössähtää siihen, että pidän "välipäiviä" tai tulen "kipeäksi". Juokseminen se vasta hirveätä onkin. Aina on liian kylmä, liian kuuma, sataa ja muuta ikävää. Kuntosalien juoksumatot taas ovat mun mielestä aina olleet keskiaikaisia kidutusvälineitä, joten en ole edes koskaan aiemmin suostunut kokeilemaan. Sehän samalla tyhjentäisi mun argumentin ulkona vallitsevan sään huonoudesta...

Eli tsädääm, mä olen juossut jo kaksi kertaa juoksumatolla yli 25 minuuttia ja se on saavutus se! Mulle siis. Eikä edes tuntunut yhtään niin pahalta kuin olin pelännyt. Salillakin olen jaksanut viettää sen verran aikaa, että osaan nyt jotenkuten leikkiä niiden laitteiden kanssa. Enkä ole edes pelästynyt vaikka joku muukin on sattunut viereiselle matolle. Normaalistihan se on tilanne, jossa kaikki tietysti kyylää kuinka laiskasti juoksen ja lopetan jo niin nopeasti ;)

Kaiken pointtina on tietysti se fakta, että musta tulee vanha (buhuu) ja alan jo huomata, etten enää voikkaan syödä just sitä mitä huvittaa. Ennen vetelin ilolla ihan yhtä paljon mässyä ja mättöä kuin nykyäänkin, mutta silloin ne syödyt kalorit eivät kasaantuneet minnekään muualle kuin tisseihin. Nykyään kiloja löytyy sitten vähän kaikkialta ja sekös ketuttaa. Ruoka on niin maailman mahtavin asia, etten halua lopettaa siitä nautiskelemista, joten sen sijaan liikun enemmän. Nih. Suosittelen muillekin liikunnanvihaajille hengailemista kuntosalilla pakolla. Kyllä sitä alkaa tekee mieli tehdäkin jotain, kunhan ekana totuttaa aivonsa ihan ajatukseen kuntosalista ja liikkumisesta!

15/11/2012

Couchsurffaten maailman ympäri?

Monelle couchsurfing on jo tuttu käsite, mutta omista tutuista ei juuri kukaan sitä ole koskaan kokeillut. Itse kirjauduin palstalle 2011 alkupuolella ja olen ehtinyt saamaan kokemusta niin surffatessa, tavatessa ihmisiä muuten vaan, kuin myös itse tarjotessani sohvaa yösijaksi (epäonnistunut yritys hehe). 

Couchsurfauksen aloitus voi olla hankalaa, sillä monesti ihmiset tsekkaavat ensimmäisenä suositukset. Niiden olemassa olo on kuitenkin äärettömän hyvä mittari selvittääkseen, voiko kyseisiin ihmisiin luottaa. Vaikka pääajatus sohvasurffailussa onkin hyvä, vetää se tietenkin puoleensa niitä mätiäkin yksilöitä. Uutisissakin on joskus ollut surullisia tapauksi kun yksinäiset naisreppumatkailijat ovat joutuneet raiskatuiksi. Järki siis käteen ja kannattaa tsekata ne suositukset, kuin myös, että kuka suosittelee! Sivustolla on myös muita tapoja turvata matkailijoita, esimerkiksi katsomalla, onko sohvaa tarjoavan tyypin henkilöllisyyttä rekisteröity vai ei. Se maksaa, mutta antaa lisää luottamusta puolin ja toisin. Muuten koko sivuston käyttö on ihan ilmaista.

Miksi siis kokeilla couchsurfingia? Koska se on huippuhauskaa! Itse olen tavannut sitä kautta monia ihania ihmisiä ja uusia ystäviä joiden kanssa edelleen pidetään yhteyttä. Kokemus on myös usein hyvin erilainen, sillä useimmat isännät haluavat viedä vieraitaan lempipaikkoihinsa ja saatat löytää itsesi yllättävistäkin paikoista. Jordaniassa ollessani vietin kolme yötä beduiiniluolassa. Ihan oikeassa kiveen kaiverretussa luolassa, keskellä aavikkoa, ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Mielenkiintoista käydä kyykkypissalla keskellä ei mitään ja toivoa, ettei skorppari käy kannikkaan kiinni..

Vaikka itse surffailisitkin muiden sohvilla, se ei tarkoita, että sun tarvitsee ottaa luoksesi ihmisiä. Itse olen sen sijaan useimmiten tavannut matkailijoita ihan kahvittelumerkeissä. Olen esitellyt niin Helsingin perusnähtävyyksiä, kuin myös ravintoloita ja bilepaikkoja. Ihmisestä riippuen olen aina yrittänyt löytää jotain mitä se kyseinen ihminen haluaa täällä nähdä. Muutaman kerran olen myös couchsurffannut Helsingissä bileillan päätteeksi, kun on helpompi ollut raahautua vieraan hotelliin, kuin omaan kotiin :D

Paras kokemus ikinä couchsurffauksessa on tietysti se, että tapasin Skyn sitä kautta. Hän otti muhun yhteyttä tullessaan Suomeen "lyhyelle" reissulle Losista ja hänen myös piti olla mun ensimmäinen virallinen couchsurffaaja. Siitä syystä sanon sen olleen epäonnistunut yritys, koska sohva ei koskaan päässyt käyttöön. Hauskaa on myös se, että täällä asuva ystäväni Jeremy, tapasi myös nykyisen suomalaisen tyttöystävänsä couchsurfingin avulla. Ja vielä sinä samaisena päivänä kun me tapasimme Jeremyn kanssa. Kuinka jännittäviä sattumia ja huikeita tarinoita!

Siitä, kun itse olen rekisteröitynyt couchsurfingin sivuille, homma tuntuu ikävästi muuttuneen. Edelleen kaikki toimii niinkuin ennenkin, mutta hommaa on tullut lieveilmiö, jota on jopa törkeästi kutsuttu "cocksurfingiksi". Yhdessä vaiheessa sain jos jonkinlaista viestiä joka puolelta maailmaa, mutta kun laitoin tarpeeksi selkeästi, että olen btw parisuhteessa niin johan viestihanat tyrehtyivät :D Hyvä sinänsä, ainakin ne oikeasti kaipaavat vain apua ja platonista seuraa haluavat saavat viestinsä paremmin läpi. Tunnen kuitenkin monta ihmistä, jotka ovat avoimesti myöntäneet etsivänsä seuraa ja valikoivansa surffaajat pärstäkertoimen perusteella. Kirjoitettuani myös eräälle palstalle halustani tavata uusia kasvoja täällä Los Angelesissa (enkä viestissä maininnut olevani varattu), sain niin paljon viestejä miehiltä, että jouduin poistamaan ilmoituksen. Uudessa ilmoituksessani mainitsin Skyn ja tähän mennessä olen saanut yhden vastauksen :D

Pääosin mulla on pelkkää positiivista sanottavaa ja ärsyttääkin, että couchsurffaus on alkanut saamaan vähän vääränlaista porukkaa sisäänsä. Mitä tunnetummaksi se tulee, niin sitä enemmän mulkeroitakin tietysti löytyy. Ja niitä, jotka surffaavat vain ilmaisen yösijan toivossa. Mutta on myös niitä kunnon surffareita (kuten minä tietysti hehehe), jotka tapaavat mielellään uusia ihmisiä ja sulautuvat uuteen kulttuuriin helpommin paikallisten kanssa hengaillen, eikä hotellin uima-altaalla maaten. Olen tavannut muutaman hoocee couchsurffaajan, kuten erään ranskalaispojan jonka tarkoituksena oli couchsurfata viisi vuotta maailman ympäri (vuosi takana) ja mikäli ei sohvaa löytynyt seuraavaksi yöksi, niin teltta oli valmiina rinkassa.

 Beduiiniluola Jordaniassa


Jeremy rakastaa luontoa, joten vein sen Pohjois-Helsinkiin ihastelemaan alkavaa ruskaa :D

14/11/2012

Life is like a...











Scandinavian Deli sopii niille, joilla on kova ikävä kotikontujen makuja, muttei todellakaan tyhjätaskuisille. Vai kelpaisko perus JuhlaMoska hintaan 17 dollaria? Ihan käsittämätöntä! Samaan hintaan olisin saanut ison potan apinoiden poimimaa vihreää teetä erikoiskaupasta. Fazerin suklaalevy kuitenkin lähti kaupasta mukaan ja siitäkin sai pulittaa 5,35 $eteliä.

Ajettiin Jeremyn kanssa Mulholland Driven läpi, käytiin moikkaamassa hänen suloista koiruliaan, käveltiin Universal Studioiden ulkopuolella (jätettiin toiselle kertaa itse studiot, sillä Sky haluaa myös nähdä ne!) ja löysin itselleni viikset Lushista Movemberin kunniaksi. Bongasin samalla myös Lucy Liun ja George Clooneyn kämpät ja päivän kruunasi piipahdus Crumbsissa. Pahoittelen, olen täydellisen addiktoitunut ja vielä on liian monta makua maisteltavaksi etten enää mainitsisi kyseistä cupcake taivasta.

Viimeiseksi vielä kuva-arvoitus, mistä tuttu? Kyseinen aarre löytyi Jeremyn kotoa (ja on muuten ihan ihka alkuperäinen eikä mistään krääsäkaupasta ostettu :D). Palkintona kymmenenpistettä ja virtuaalinen papukaijamerkki.


11/11/2012

Nutcases..

Pääosin ihmiset ovat ylen ystävällisiä, mutta joukkoon mahtuu muutama päänsä nyrjäyttänyt yksilökin. Eilen olimme kävelemässä ostoskeskukselta takaisin studiolle, kun joku aivonsa auringossa sulattanut yksilö heitti MEITÄ pahvimukillisella vettä auton ikkunasta. Siis mitä vittua?? Okei, se onneksi viuhahti pari senttiä Skyn pään ohi, mutta kuka tekee tollasta? Sitten ajettiin täysillä karkuun, tietysti...

Sitten tänään Duncanin heittäessä meitä takaisin Mintyn luokse, jouduimme erittäin kummalliseen tilanteeseen. Duncan oli kääntämässä autoansa sivukujalla, kun musta mersu tukki meidän tien. Ikkuna rullataan auki ja kohtuullisen normaalin näköinen tyyppi pistää päänsä ulos ja kysyy, "Mitä sä teet? Miks te seuraatte mua?". Siis mitä hemmettiä? Paljonko saa olla katsonut salamurhaajaohjelmia, että luulee kaikkien autojen seuraavan just sun autoa? Varsinkin, kun kyseinen auto ei ajanut meidän edessä, vaan meidän takana :D Mitä täällä tapahtuu?

Maa, jossa on eniten aseita asukasta kohden koko maailmassa, on myös varmasti täynnä jos jonkinlaista vainoharhaista piripäätä. Siinä tuntee olonsa melko turvattomaksi, vaikkemme edes liiku turvattomilla alueilla.

Vielä yksi herkkutarina, joka liittyy hyvinkin läheisesti sekopäihin Los Angelesissa. Sky oli täällä vuoden alussa, kun joutui illalla pulaan palatessaan pippaloista ja huomatessaan, että bussipysäkki oli siirretty toisaalle. Ilmeisesti joku ihan varteenotettavan näköinen nainen oli pysäyttänyt tien sivuun ja kysynyt neuvoja. Yllättäenkään Sky ei niitä osannut antaa, mutta nainen lupasi heittää hänet matkanvarrelta himaan. Eipä mennyt kuin kaksi sekuntia siitä, kun Sky istahti autoon, kun naisen käsi oli kiinni tämän kasseissa. Ilmeisesti keksiä olis haluttu. Kun ei herunut niin heitettiin autosta ulos keskelle moottoritietä.

Tämä tarina on mun mielestä edelleen hillittömän hauska, mutta fakta on, että huonostihan siinäkin olisi voinut käydä. Mitäs jos seuraava kohtaus olisikin tapahtunut ase ohimolla tai veitsi sisuksissa. Onneksi ilmeisen painokas "sä oot ihan hyvännäköinen tyyppi, mutta mulla on vaimo jnejnejne" bullshit auttoi ilman suurempaa draamaa ja suurin vahinko oli vieläkin pidempi kävelymatka.

Kaiken tämän jälkeen oli ihan hyvä osallistua eiliseen Krav Maga workshoppiin, jonka Duncan järjesti Vertituden jäsenille (ja meille tietysti). Duncan on itse harrastanut ja opettanut lajia yli 17 vuotta, eli voisi sanoa olleensa todellisen ammattilaisen opissa. Kaksi tuntia harjoitusta oli äärettömän tehokasta ja hauskaa. Lopuksi pääsimme vielä todella kokeilemaan uusia taitoja ja kirjaimellisesti hyökkäämään suojauksilla varustellun Duncanin kimppuun. Aika hullua ihan tosissaan antaa kunnon polvipotkua nivusiin ja iskeä kypärään kämmeniskuja. Tunnin jälkeen olin mustelmilla ja adrenaliini virtasi. Aamulla taas heräsin joka ikinen lihas käsittämättömän kipeänä. Suosittelen kokeilemaan Krav Magaa! Homma ei ollut ihan täysin vierasta mulle, sillä olen harrastanut karatea neljä vuotta, mutta siihen pääsee todella helposti mukaan.

Eli tulkaapa vaan antamaan bear hugia kadulla!


Koska kuva vaan sika ruma ja huonolaatuinen, niin laitoin sen loppuun ja pieneksi. Meidän Krav Maga ryhmä @ Vertitude!

09/11/2012

Ruoka-addiktio







Mun ruoan kanssa ei pelleillä. Jos nälättää, niin ihan varmasti vituttaa. Ne muutamat kerrat, kun olen yrittänyt laihduttaa olemalla syömättä, ovat päättyneet yleensä vuorokauden sisällä hermoromahdukseen. Ruoka on hyvää ja elämä on todella paljon ikävämpää, mikäli kiellän itseltäni tämän hyvän. Amerikka onkin ehkä parhaimpia paikkoja mun kaltaiselle rohmulle. Rakastan terveellistä ruokaa, mutta voin hyvällä omalla tunnolla syödä aamupalaksi pussin skittlesejä, lounaaksi hampparin mäkkäristä, välipalaksi muffinsin ja illalliseksi pitsaa. 

Tänä lyhyenä aikana jonka olen ehtinyt täällä viettää, olen kehittänyt addiktion muutamiin sapuskoihin, joita en ikinä Suomessa ollessani syönyt/juonut.

- Mantelimaito
- Skittles
- Babybel- juusto
- Pähkinävoi-hilloseos paahtoleivällä

Näitä voisin syödä koko päivän. Sen lisäksi yksi suurimmista herkuista on ottaa täysjyvä tortillalettu, voidella se tuhdilla kerroksella hummusta ja päälle mukavasti nyrkkiin menevä nippu pinaattia. Omnomnom. Enkä ole raskaana.

Tiettyjen ruoka-aineiden lisäksi, rakastan syödä ulkona. Uusia lemppareita on mm. Pink Berry, Chipotle, Crumbs, Habit, Gyukaku.

Onneksi meillä ei ole liikaa rahaa tuhlattavaksi ja mut pakotetaan pari kertaa viikossa hinkuttamaan itseäni tankoa vasten. Muuten alkaisi tämä nautiskelu varmasti näkyä pian :D

Sitten suru-uutisiin. Kokeilimme onnistuneesti siirtymistä Mintyltä Duncanin luokse julkisilla kulkuneuvoilla. Matka kesti 2 tuntia ja vaati kolme vaihtoa, mutta pääsimme perille eksymättä kertaakaan. Toinen korkokenkäni ei sen sijaan ollut yhtä onnekas, vaan meille tuli ero vain muutaman kuukauden yhdessä olon jälkeen. Ilmeisesti repun sivutasku ei ollut tarpeeksi hyvä säilöpaikka menotossuilleni, vaan ihanainen sähkönsininen korkokenkäni oli tippunut johonkin busseista. Yhyy. Lopetan tähän, koska tulee tippa linssiin joka kerta kun ajattelen asiaa ja katson yksinäistä korkokenkääni lattialla. Lohdutukseksi ostin jättikokoisen Latten ja illalliseksi tilataan kuulemma maailman parasta "BJ" pitsaa :D

06/11/2012

Boogieboogie at Malibu!

  


On joitakin päiviä, jotka vaan ovat yksinkertaisesti täydellisiä. Toteutimme tänään eilisen suunnitelmamme lähteä rannalle, sillä tämäkin päivä oli lämmin, muttei yhtä törkeän kuuma kuin eilen. Jeremy nouti meidät Mintyn luota ja otimme suunnaksi Malibun. Mikäli vaan saa auton käyttöönsä Losiin suunnatessa, suosittelen! Ihastuin Losiin vieläkin enemmän nähtyäni myös muutakin kuin kaupunkia. Reittimme kulki vuorien läpi ja maisemat olivat huikeita! Paluumatkalla valitsimme sen sijaan rantareitin, joka sekin on todella hieno maisemallisesti.

Päädyimme Zuma beachille, joka on miellytävämpi kuin Losin läheisimmät rannat, sillä vesi on paljon puhtaampaa ja ruuhkaakaan ei ollut liiaksi. Jeremy oli pakannut takakonttiin yllätyksen, boogieboardit! Säälittävää kyllä, olin liian nössö uittamaan itseäni vedessä joten päädyin kuvaamaan rannalla, kun pojat kävi nappaamassa aaltoja. Kolme tuntia meni hetkessä, nauttiessamme kerrankin lempeästä auringosta ja pelailimme frisbeetä. 

Paluumatkalla pysähdyimme nauttimaan Crumbsin herkkuja. Maailman parhaat cupcaket, ihan saletisti. Tällä kertaa snacholeihimme päätyi Cookie Dough ja White Hot Chocolate eli kaksi makua vähemmän maisteltavaksi. Onneksi emme asu kyseisen herkkupuodin vieressä, muuten homma karkaisi lapasesta.

Loppuillan jännäämme presidentinvaalien tuloksia. Tällä hetkellä näyttää vielä hyvältä, toivottavasti lopputuloskin on hyvä. Kannatamme siis Obamaa. Koska kuvia kerran on näinkin ruhtinaallisesti, voin lopettaa lyhyeen. Zaau!

05/11/2012

Sohvasurffausta


Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Sky sai aamulla sähköpostiinsa kyseisen kuvan. Meilin otsikkona oli "cute" ja lähettäjänä Minty. Meitä on salakuvattu nukkuessamme! Kuva kertoo hienosti meidän nukkumajärjestelyistämme. Itse nukun kyseisellä vanhalla ja muhkuraisella nahkasohvalla ja Sky lattialla parin sentin paksuisella patjalla. Naurattaa joka kerta kun katson kuvaa. Yritämme unissamme epätoivoisesti hakea läheisyyttä edes käsillämme :D Tämä on  syy sille, miksi on ihan mukava välillä viettää aikaa Duncanin studiolla, jossa saamme nukkua yhdessä "pukuhuoneista" eli meillä on oma huone ja yhteinen patja johon mahdumme nukkumaan vierekkäin.

Eilen Sky kävi auttelemassa malli/näyttelijä ystävätärtään videoiden kanssa ja tekemässä pienen patikkaretken läheisille vuorille. Itse olin tylsistyä kuoliaaksi Mintyllä joten turvauduin pitkästä aikaa couchsurfingiin! En voi kyllin kehua kyseistä nettiyhteisöä, sillä itse olen sen kautta saanut uusia ystäviä ja päätynyt kokemaan uusia asioita. Tapasin mm Jeremyn vuosi sitten Helsingissä, jolloin biletimme ilta toisensa jälkeen ja nyt itse olen täällä, jolloin Jeremy on auttanut mua tutustumaan Losiin. Päädyin myös asumaan Beduiiniluolassa Jordaniassa kolmeksi yöksi ilman sähköä ja juoksevaa vettä keskelle aavikkoa.

Tapasin siis Billin, 52 vuotiaan hauskan herran, joka ei ainoastaan ollut mukavaa juttuseuraa, vaan vei mut mm Venice Beachille. Kyseinen ranta on ollut tsekattavien listalla siitä lähtien, kun puhuimme Losiin muuttamisesta, joten vihdoin sielläkin tuli käytyä. Noh, ranta on täynnä kaikenlaisia "artisteja", taiteilijoita ynnämuita. Eräs vanha Einsteinilta näyttävä pappa soittaa pianoa joka päivä samalla paikalla ja kuulemma hänellä on kissa joka istuu pianon päällä aamusta iltaan. Harmi ettei kissa ollut eilen paikalla. Mulla on iso kissaikävä tällä hetkellä. Omat kermaperseet kotona tuskin edes muistavat mua, sillä sisko pitää niistä huolen, mutta kukaan ei ole leipomassa mua aamuisin hereille pehmein (no okei, vähän kynsikkäin) tassuin.

Tänään meidän piti mennä jälleen biitsille Skyn ja Jeremyn kanssa, mutta homma peruuntui sillä Jeremy stressasi kirjansa valmistumisesta, joten jätämme toiseen kertaan. Päädyimme sitten tulemaan aamukaffelle coffee beaniin tekemään töitä (eli itse lähinnä kirjoittelemaan blogia ja imuttelemaan latteani) ja nauttimaan arskasta. Illalla menemme ehkä katsomaan jonkinlaista komediateatteriesitystä, sillä Skyn ystävä esiintyy siellä ja noin ylipäätään jotta meillä olisi jotain muuta tekemistä, kun muhjuttaa sisätiloissa.

03/11/2012

Sattuu


Okei, toi kuva on aika heikko, koska oli pimeetä. Ette edes näe kuinka hieno giljotiini ja sähkötuoli taka-alalta löytyi. Savukaan ei ilmaannu kuvassa hienosti. Pöh. Mut onpahan kuva. Toiveena on tullut, että räpsisin enemmän kuvia. Yritetään...

T: Lankku, joka ei pysty enää nousemaan sohvalta. SATTUU KAIKKIALLE! Mun lihasparat ei ole kokenut vastaavanlaista järkytystä moneen vuoteen. Oon niin jumissa, että oksettaa.

Sokeriöverit

Halloween oli ja meni, ahdettiin napamme täyteen jämäsuklaata ja katselimme kauhuleffoja. Tosin leffat olivat niin huonoja, ettei tällainen pahimmanlaatuinen nössökään pelännyt (liikaa). Muistan vieläkin, kun kävin katsomassa leffateatterissa Paranormal Activityn ja sanokaa vaan, ettei se ole edes pelottava, mut mä en nukkunut kuukauteen ilman valoja :D Oon hc kauhuleffojen vihaaja! Nyt nähdyt Chernobyl Diaries ja Final Destination 2 eivät kuitenkaan aiheuttaneet pahoja traumoja. Ehkä syynä oli toisen elokuvan koomisuus ja uudet taidot:


Kyseinen video on toinen osa Duncanin ja hänen kavereidensa tekemästä oppaasta, kuinka puolustautua Zombeilta ja tappaa niitä. Ihan hulvattoman hauskaa, pääsisimpä itse mukaan, edes Zombieksi :D 

Vietimme Halloweenin Brandonin ja hänen vaimonsa Britneyn luona, sillä he ovat ainoita, jotka asuvat eniten lapsiperheille soveltuvassa paikassa. Itse halusin ehdottomasti päästä näkemään pieniä ipanoita kerjäämässä karkkeja ovilta. Ja tietysti hienoja taloja koristuksineen. Loppujen lopuksi heidän kadun pätkältä löytyi vain yksi tosifanaatikko, joka selvästi otti koristelun tosissaan ja piha oli mieletön savukoneineen ja hautakivineen. En olisi varmasti uskaltanut käydä heidän ovella pienenä. Brandon ja Britney olivat varustautuneet lähinnä suurella määrällä karkkia ja olikin hienoa päästä ojentamaan karkkikulhoa ahnaille lapsosille. Mulle vaan pienenä opetettiin (varsinkin Äijä, vaari oli todella tarkka hyvistä tavoista), että tarjottaessa otetaan yksi tai maksimissaan kaksi. Siksi olikin yllättävää, kun 10 vuotiaat pojat tyhjensivät törkeästi puoli kippoa kerrallaan jättikokoisiin säkkeihinsä. Kärsiköön mahanpuruista ;)

Tällä hetkellä olemme jälleen Duncanin luona, tosin tänään siirrymme Mintylle viikonlopuksi Duncanin äidin tullessa vierailulle Kanadasta. Olemme kuitenkin tehneet diilin, joka tarkoittaa sitä, että me saamme asua heidän luonaan 3-5 päivää viikosta. Sky maksaa sen pers... Siis nörtteilyllään. Erittäin mukava homma meille, sillä täällä meillä on oma huone, joten järkyttävää kyllästymistä ei pääse syntymään. Huono puoli on se, että mut on nyt kolmatta päivää peräkkäin järkätty tankotanssitunnille ja käsivarret eivät enää taivu rankkojen treenien jälkeen. En kuitenkaan uskonut ensimmäisen tunnin jälkeen, joka oli ihan kamala, että voisin todeta nauttivani siitä. Ja nyt olen valmistautumassa jo neljännelle tunnille, innoissani ja samaan aikaan huolissani taipuuko mun pökkelöjalat mihinkään suuntaan. 

Kunhan vaan saan aikaiseksi niin isken tänään pari kuvaakin tänne, huikeasta Halloween housesta ja jostakin aivan käsittämättömästä! Törmäsin eilen ensimmäistä kertaa Starbucks Drive Inniin. For real?? Jep! Siinä sit autossa kökötettiin 20 minuuttia, kun olis kupin kuumaa voinut sisältäkin kipaista hakemassa sen puolessa ajasta. Jenkit ja niiden autot....