Hääkrapula

Kuva: Pinterest

Tiedän, että joillekin häiden järjestely on asia, jota on odotettu pikku tytöstä pitäen. Joillakin on järjestelyt jopa hiottu kukkien valintaa myöten valmiiksi ennen kuin on edes sitä tulevaa aviomiestä löydetty. Itsekin olin aluksi ihan superinnoissani häistä ja vaaleanpunaisten lasien läpi innoissani selasin hääblogeja, hääsivustoja ja pinterestiä inspiraation toivossa. Mekkojakin lähdin sovittelemaan innosta ja jännityksestä puhkuen, varmana että löydän sen oikean tuosta noin vain.

Sitten se hääkrapula iski. Liian paljon hääaiheista hölinää liian lyhyessä ajassa. Ahdistaa, kun kaikki on niin kallista ja joka vaihtoehtoja kaikkeen on tsiljoonia. Olen enemmän sekaisin siitä mitä haluan, kuin mitä olin ennen kaikkea tätä hössötystä. Haluaisin vain naimisiin ja toivon, että ne juhlat järjestyisi sitten ihan itsestään ;). Onkin yllättävää, että M on se joka aina sanoo, että maksaa mitä maksaa, kerranhan vaan mennään naimisiin ja saadaan tällaiset juhlat järjestettyä. M myös on oikeastaan hoitanut tähän mennessä kaiken mitä tulee järjestelyihin, kun itse olen vaan stressaillut hääpuvustani :D Eikös tulevan morsiamen pitäisi olla se joka kanniskelee miehen eteen vaihtoehtoja kaiken maailman pienistä tilpehööreistä? No meillä se ei menekään näin.

Ehkä tämä helpottaa pian? Olen tietoisesti pitänyt taukoa bloggailustakin, että ei tulisi hääaiheesta väännettyä ja päätä vaivattua. Pitää vielä siis sanoa, että olen ihan oikeasti innoissani menossa naimisiin, mutta kaikki se hössötys aiheen ympärillä just nyt ärsyttää. 

Tällä hetkellä vaivaan päätäni sillä, että ryhdynkö Sats Elixian (miten tuo nyt kirjoitetaan nykyään) jäseneksi vai en. Olen aina ollut säännöllisen epäsäännöllinen urheilija ja kaipaisin nyt todella jotain ryhtiliikettä sekä energiaa elämään. En ole yhtään talvi- ihminen ja ulkolenkkeilyt taas ilmojen kylmetessä jäävät. Keväällä taas vaivaa allergia juuri ennen kun pitäisi saada "löysät pois" häitä varten. Sain toki heidän ns. "perustarjouksen", mutta silti epäilyttää. Listasin vähän miinuksia ja plussia.

- Todella kallis opiskelijabudjetille (ja myös hääbudjetille :D)

- Sitoutuminen vuodeksi jos haluaa edullisemman hinnan

- Jos loppuu innostus, niin se olisi sama kun repisi seteleitä palasiksi

- Iltatunnit on todella täynnä

+ Monipuolista liikuntaa kohtuullisen lähellä

+ Treenikaveri jo jäsenenä motivoimassa ;)

+ M lupasin kustantaa puolet kuukausimaksusta (for real :D!)

 (- tosin edelleen jos innostus loppuu niin revin kummankin seteleitä palasiksi)

+ Useita vaihtoehtoja lähipaikkoina

+ Kaksi Pt- ohjausta (olen kyllä kuullut ettei ole mitenkään superhyviä, mutta..)

+ Liha liikkuu 

Ensi viikkoon vielä pohdiskelen asiaa ja päätän asiasta.

Maanantai ja mmmahtavat mantelimuffarit

Viikonloppu oli ja meni, mutta onneksi maanantai jatkui vapaalla. Viimeinen viikko on ollut todellinen laiskan opiskelijan unelmaviikko. Järkyttävän kiireisen syyskuun jälkeen nautin tästä väljästä kalenterista, jonka yhden ryhmän harjoitteluun lähtö mulle tarjoaa. HOPS opiskelijan elämä on välillä melkoista vuoristorataa. Välillä yritän selvittää kolmen ryhmän lukkaria samanaikaisesti ja tapella päällekäisten tenttien kanssa niin ettei mikään menisi täysin penkin alle. Olisi ehkä helpompaa jos välillä riittäisi vaan se läpipääsy, mutta se ei riitä. No jaa, tutkimus ja kehitystyön menetelmien tentti tuli päästyä tuurilla läpi enkä todellakaan ole uusimassa tenttiä paremman arvosanan toivossa ;)

Eilen suorastaan ihmettelin, että kappas kun ei ollut viikonloppuna mitään sen kummempaa tekemistä. Sitten se iski tajuntaan. Se hiton iso tentti, mikä on viikon päästä maanantaina ja viikonloppu oli kyllä erittäin hyvin tuhlattu tekemättä yhtään mitään. Nyt alkaa siis armoton lukeminen, sillä kyseinen kurssi on minulle tärkeä ja kaikenlisäksi mielenkiintoinen. En kyllä koskaan uskonut, että kemia kiinnostaisi pätkäätään, mutta huomaan nauttivani opetellessani sitruunahappokiertoon osallistuvia entsyymeitä ulkoa ja tankkaavani atomiabsorbtiofotometrin periaatetta päähäni. Onneksi tämä 12 opintopisteen kurssihirviö on tämän lopputentin jälkeen ohi. Vaikka siitä nautin niin se on myös ollut samalla raskain kurssi tähän mennessä ja alkoi jo viime keväänä. On jo aika saada se päätökseen.

Viikonloppuna sisäinen leipurini heräsi ja jotain herkkuleipomusta oli saatava. Kysyin M:ltä, että mitä tekisi mieli ja vastaus oli "make babeczki" joka googlaamalla osoittautui muffineiksi. Perusmuffinitaikina tuntui vähän tylsältä vaihtoehdolta ja kaapista löytyi mantelijauhoa, joten tuunasin reseptiä vaihtamalla osan kuiva-aineista mantelijauhoksi. Yleensä en tykkää tehdä muffineita, koska ne ovat usein kuivahkoja, mutta näistä tuli meheviä ja pehmoisia! Liekö mantelijauholla ollut osuutta asiaan.

n. 10 isohkoa muffinsia

1,5 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

3 dl vehnäjauhoja

1 dl mantelijauhoa 

2 tl leivinjauhetta

2 kananmunaa

1,5 dl sulaa voita/margariinia

1,5 dl maitoa

Päälle:

Mantelilastuja/kokonainen manteli

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita kaikki aineet keskenään nopeasti (kuinka helppoa!) ja annostele muffinivuokiin. Lisää mantelikoristeet. Paista uunissa ala- tai keskitasolla n. 15 minuuttia, tarkkaile ettei pala :)

Ihanan mantelista maanantaita <3

The one?

No löytyikö SE mekko? Ei, ehkä, joo. Paljon oli hyviä ja mikään ei näyttänyt päällä huonolta. Kuinka sitten valita se mekko? Tulee varmasti hirveän vaikea valinta. Kahden päivän sovituksien jälkeen löytyi kaksi lempimekkoa, joista toinen maksaa 600 euroa ja toinen 1100 euroa. Aika järkyttäviä nämä hintaerot, etenkin kun kummatkin olivat upeita päällä. Kalliimman hinta tosin kipuisi todellisuudessa vieläkin korkeammaksi, sillä se vaatisi muutaman pikku korjauksen ja korjauksineen, vyön vaihtamisine ja huntuineen kokonaisuus maksaisi lähemmäs 1500 euroa. Ihan hengästyttää, kun edes ajattelen tällaista summaa!

Muutamia liikkeitä on vielä kokonaan käymättä, jonka jälkeen pitää tehdä second round ja käydä kokeilemassa ne mitkä jäivät erityisesti mieleen. Tiedän kuitenkin, että jos jompi kumpi näistä hyvistä olisivat nyt ne vaihtoehdot, en harmittelisi kumpaakaan valintaa myöhemmin. 

Hääjärjestelyiden suhteen meillä alkaa olla aika hyvin kuviot selvät. Meillä on päivä, sillä nyt meillä on kirkko! 9.7.2016 meidät vihitään Krakovan kauniissa vanhassakaupungissa. Voiko täydellisempää olla <3

Kirkon lisäksi meillä on nyt valokuvaaja, DJ (joka toimii myös seremoniamestarina juhlissa) ja juhlapaikkakin on aika varma. Valokuvaajan kanssa kävi itseasiassa melkoinen munkki. Kyseinen kuvaaja oli viime kesän häissä jossa vierailimme Puolassa ja kyseinen kuvaaja taisi vähän ihastua muhun :D Oli kuulemma kovasti kysellyt sulhon bestmanilta, että kukas tämä vieras olikaan ;) Nyt kun vihdoin näimme vielä kuvat häistä niin kysyin heti josko M voisi selvittää kuvaajan tiedot. Eilen kuvaaja sitten soitti M:lle ja homma oli selvä!

Nyt viikonlopun aikana kun juhlapaikka varmistuu, väännämme kutsut siihen muotoon, että voidaan tehdä tilaus. Kutsujen lähetys aikaisessa vaiheessa häiden ollessa Puolassa on tärkeää vieraiden valmistautumisen kannalta. Suurin osa tosin jo tietää joka tapauksessa ;)

Ensi kerralla pitäisi ehkä jo yrittää kirjoittaa jostain muusta aiheesta kuin häistä :D

Prinsessoja ja astronautteja

Sunnuntaina pidimme ensimmäisen kaasotapaamisen, tosin tämä nyt oli vain hyvä lisäsyy tavata pitkästä aikaa ;) Hyvien ystävien kanssa ei onnistu pysymään "aiheessa" ja varsinkin tässä porukassa keskustelut soljuvat aina aiheesta toiseen niin, että välillä unohtaa mistä olikaan edes puhe. Eli muutakin elämää on häiden lisäksi ja etenkin toisen kaasoystäväni asuessa Ruotsissa on tärkeää myös vaihdella niitä jokapäiväisiä kuulumisia. Valitsimme paikan fiksusti toisen ystäväni luota, jonne meidät kutsuttiin valmistujaisjuhlien jälkeisiin rääppiäisiin. Kelpasi ahtaa napaansa kolmea herkullista kakkua, joista ystäväni oli kaksi omin kätösin leiponut.

Hääpäivää ei ole vieläkään saatu varmistettua johtuen alunperin valitsemastamme kirkosta. Saimme eilen vihdoin vastauksen sieltä ja päivä jota ajattelimme, oli toki vapaa, mutta ongelmaksi muodostui oma uskontokuntani. Syy ei ollut, etteivätkö he haluaisi solmia "sekisliittoja" vaan kyseinen kirkko sattuu olemaan itsenäinen eikä kykene pyörittelemään byrokraattisia rattaita eli meidän papereita niin, että homma toimisi. Tuskin siis kuulemme enää tätä virttä, sillä nyt tiedämme mitä etsiä ja tänään lähtee kyselyitä muutamiin uusiin kirkkovaihtoehtoihin. Onneksi kirkot eivät Krakovasta heti lopu. Ainakin olen saanut paljon luottamusta Puolan suunnalta sille, ettei katolilaisen ja ortodoksisen parin avioliitto olisi kauhean vaikea solmia ;) 

Tänään olen varannut ensimmäisen ajan hääpukujen sovitukseen. En vain malttanut odottaa näin pitkään vaan käytin hyväksi muutaman ylimääräisen tunnin ja kävin jo eilen muutamassa liikkeessä. Ihan oikeasti jännitti ihan hirveästi!! Halusin päästä ylimääräisestä jännityksestä käymällä aluksi ihan yksin liikkeissä ja sovittaa muutamaa mekkoa, että pääsen eroon tunteesta ettei mulle sovi mikään mekko :D Hullua! Mutta kyllä vain kävellessäni ensimmäistä liikettä kohti, sydän alkoi pamppailemaan. Ensimmäisessä paikassa myös unohdin (!) ottaa kuvia, koska jännitti niin paljon. Suuri kivi vierähti sydämeltä ensimmäistä mekkoa kokeillessa. Se oli täydellinen. Sitten kokeilin muita. Nekin sopivat todella hyvin. Suurella todennäköisyydellä tulen siis löytämään unelmien mekkoni, tai ainakin lähelle sitä ;)

Vaikeaa häämekon valinnassa on se valtava valikoima erilaisia malleja. On perinteistä A-linjaa, muodikasta merenneitoa, ihme makkarankuoria, pitsiä, tylliä, satiinia.... Ainoa mitä tiedän mitä en halua, on hihattomat mekot. Kainaloläskit no thanks! Niille joille malli sopii, hihaton on kaunis vaihtoehto. Valitettavan monella tosin olen nähnyt ne selkä- ja kainalomakkarat. Inhottavinta on kyllä se, kun näkee monen sitten nykivän niitä pukujaan rinnuksista ylös tanssilattialla. Tärkeintä on tietysti se, että se puku kannetaan ylpeydellä ja itsetunto on huipussaan hääpäivänä, mutta itse tiedän että murehtisin kyseisiä asioita ja pelaan varman päälle ;)

Tämän illan jälkeen tiedän varmasti jo paremmin minkälaista mekkoa haen. Mukana on toinen kaasoni, joka joutuu varmaan useamman mekon sovituksen katsella :D

Kyllä kelpaa käydä aamulenkillä näissä fiiliksissä <3 Syksyssä on sitä jotain. Silloin kun ei sada.

Otsikossa päivän biisi, Sannin prinsessoja ja astronautteja.

Häät vs. matka

Vanhempaa kuvamateriaalia Suomenlinnasta lähestulkoon hernerokkasumussa.

Joskus saadakseen jotain mielettömän ihanaa, joutuu myös luopumaan jostain ihanasta. Vuodenvaihteen tienoilla olemme lähdössä Kambodzaan M:n ja veljeni kanssa, mutta koska meille tuli järjestettäväksi vähän isommat kestit, joutui tämä matka nyt vaakalaudalle. Itseasiassa M sanoi, että uhraa oman matkansa säästääkseen edes muutaman satasen ylimääräistä häitä varten. Lennot on maksettu jo aikoja sitten, eikä niistä saa rahoja takaisin. Säästöä kuitenkin tulee, kun matkalla ei käytä rahaa. Itse suren tätä, sillä tämä olisi ollut ensimmäinen kaukomatka yhdessä. Olen toki itse reissaillut siellä sun täällä, mutta M ei ole ikinä käynyt Euroopan ulkopuolella.

Mietin aluksi itsekin, että perun omankin matkani, mutta entä veljeni? Ei todellakaan olisi reilua pyytää häntä lähtemään yksin tai vielä epäreilumpaa, pyytää häntä heittämään reilua 500 euroa taivaan tuuliin lentolipun muodossa. Päätimme, että minä ja veli lähdemme ja M pääsee säästetyillä rahoilla Puolaan järjestelemään asioita. Ellemme sitten saa yhtäkkiä lottovoittoa ja meillä on varaa sekä yhteiseen matkaan, karonkkaan ja häihin :D M tosiaan vielä väittelee itsensä tohtoriksi luultavasti vuoden alussa, joten sellaisetkin kekkerit pitää järjestää.

Kun lupasin ystävilleni, että ei nyt sentään KAIKKI asiat pyöri häiden ympärillä, niin taisin ehkä vähän valehdella. Kyllä pyörii, ainakin nyt on sellainen "tohinavaihe" päällä, kun yritämme miettiä milloin ja missä häät ovat. Olimme jo hieman toivoneet, että the päivä olisi ensi vuonna syyskuussa ja nyt näyttääkin siltä, että joudumme ajoittamaan häämme siihen pahimpaan ruuhka-aikaan heinäkuussa.

Vaikka M:n puuttuminen reissusta harmittaa ja itsellä on vähän huono omatunto lähteä lomailemaan veljen kanssa, yritän nauttia lomasta täysin siemauksin :) Lomaa kun ei sen jälkeen ole luvassa pitkiin aikoihin ;)

Heart full of wine

Sydän ei ehkä ole täynnä viiniä, mutta taustalla soi ihana Angus ja Julia Stone, josta sain inspiraation. Sunnuntain jälkeen olen lähestulkoon hyppinyt seinille, soitellut perheelle ja ystäville, katsellut inspiraatiokuvia netistä ja autuaasti sivuuttanut sen faktan, että huomenna olisi tärkeä tentti. Mutta this is really happening! Pyörät on laitettu pyörimään ja meillä on nyt aika varmasti häät ensi vuonna, luultavasti kesän jälkeen <3

Vaikka toisaalta olen innoissani siitä, että häät ovat Puolassa, iki-ihanassa Krakovan kaupungissa, niin tunnen myös huonoa omatuntoa siitä, että minun puolelta vieraat joutuvat sinne saakka tulemaan Suomesta. Tämä varmasti karsii porukkaa minkä ymmärrän täysin. Meillä ei ole rahoja kustantaa sellaista määrää ihmisiä paikalle, mutta niille jotka tulevat, on luvassa varmasti sen arvoiset pippalot! Silti näen painajaisia siitä, että "minun puoli" kirkkoa on tyhjä, kun kukaan ole saapunut paikalle.

Muutama on kysynyt syytä sille miksi valitsimme Puolan. Niitä on monia ja monet niin henkilökohtaisia etten katso asiaksi kirjoittaa asiasta julkisesti. Yksi iso syy on kuitenkin isovanhemmat. Itselläni on yksi rakas mummi vielä elossa ja hän on ikäisekseen niin hyvässä kunnossa, etten tunne tuskaa hänen "raahaamisesta" paikalle. Hän myös ymmärsi asian hyvin, kun juttelimme asiasta. Teräsmummi<3 Sen sijaan M:llä on kolme huonokuntoista isovanhempaa, jotka eivät pääsisi paikalle. 

Meille tulee mielenkiintoiset häät monessakin mielessä ja onhan kahden eri kulttuurin yhdistyminen ihan mieletöntä itsessään. Yhteisellä päätöksellä menemme naimisiin katolisessa kirkossa, koska sillä on suuri merkitys M:lle ja itse olen valmis siihen. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että onneksi olen ortodoksi enkä luterilainen, sillä paperisota olisi kuulemma vielä käsittämättömämpi mitä se nyt tulee olemaan :D 

Mitään muuta ei ole vielä lyöty lukkoon, kuin se, että mulla on kaksi kaasoa. Olen onnellinen, että kummatkin suostuivat, sillä he ovat kumpikin olleet ystäviäni yläasteelta saakka ja tietävät käytännössä katsoen kaikki vaiheet elämässäni, heh! Mutta onhan tämä melkoinen soppa. Itse olemme Suomessa, häät järjestetään Puolassa ja toinen kaasoista asuu Ruotsissa ;) Ei se ole onneksi ongelma ja näemmekin jo tänä sunnuntaina ensimmäisen kerran morsian&kaasot- treffien merkeissä! Tasapuolisuuden nimissä on mainittava, että myös M:llä on kaksi bestmania.

Loppuun vielä (eilisen) kissahdus:

SE kysymys

Kuinka paljon ne muutamat sanat voivat vaikuttaa elämään. Olo on edelleen hämmästynyt, iloinen, innostunut ja jopa järkyttynyt. Jatkuvasti katse hakeutuu sormeen, jossa kimmeltää. Onko tämä sittenkään totta?

Kosinta tuli yllätyksenä, vaikka olemme olleet yhdessä yli 2,5 vuotta.

Häät? Milloin? Missä? 

Ensi vuonna, ehkä. Puolassa, M:n kotimaassa. Kuinka kaikki järjestyy täältä käsin? Niin monta kysymystä ja niin paljon järjestettävää.

Zen- ketutus

En varmasti ole ainoa, jolle keskittymisen avain on ympäristössä missä sattuu olemaan. Etenkin nyt opiskellessa sen tärkeys korostuu. En ole koskaan ollut hyvä työskentelemään missään kirjastoissa,
ja kahviloissa tai koulussa on yleensä melkoinen hälinä. Kotona on mukavinta lukea, mutta se vaatii aina järjestelyä. Zen- lukeminen kärsii, kun ympärillä pyörii likaiset astiat tai on muuten vaan niin sekaista, että keskittyminen menee miettiessä pitäisikö imuriin tarttua.

Tämä viikonloppu piti olla pyhitetty tehokkaalle lukemiselle, mutta kappas vain, olen tähän mennessä tehnyt kyllä aivan kaikkea muuta kuin lukenut. Heräsin toki tehokkaasti aamulla ja aloitin siivoamalla itselleni mukavan lukuympäristön, mutta jossain vaiheessa tuntui, että kaikki oli tätä ajatusta vastaan. 

Pesin jopa pyykit ja ajattelin käydä viemässä ne kuivumaan yhteiseen kuivaushuoneeseen niin johan siellä käynti sai taas veren kiehumaan korviin saakka. Joku itsekeskeinen urpo oli toki ripustanut pyykkinsä kätevästi kahdelle langalle per vaatekappale. Kiva kiitti, että veit tuplasti enemmän tilaa järjenjuoksullasi. Langat ovat niin löysällä, että ne painuvat kuitenkin yhteen ja se ajatus "nopeasta kuivumisesta, kun ilmaa on välissä" oli sillä tuhoon tuomittu. Nyt olen sitten ympäröity kuivuvalla pyykillä.

Saimme myös aikaisemmin naapureilta uuden sängynrungon, joten vanhasta piti päästä eroon. Laitoin ilmoituksen facebook- kirpparille ja lupauduin vielä varaamaan tuota sängynrungonraatoa perjantaihin, kun oikein aneltiin. No eipä haettu! Koko viikon silmään sattunut tuo rungonrähjä olohuoneen nurkassa. Laitoin sitten uuden ilmoituksen ja lupasin sängyn seuraavalle. No eikös sitten hetki sitten tämä ensimmäinen "noutaja" soittanut, että olisi nyt tulossa hakemaan sänkyä. SIIS MITÄ...!? En edes jatka tästä asiasta...

Nyt voisin ottaa hetken meditaatiotauon, että saisin otettua alusta koko viikonlopun ja yritän unohtaa ympärillä olevan kaaoksen :)

Toivorikasta kärkkymistä aamupalapöydässä

Talvikriisi

Aamulla kun heräsin ihmettelin, että kuinka voi olla jo näin järkyttävän pimeää. Tosiaan eilen alkoi lokakuu ja talvea kohti valitettavasti taas mennään. Talvi on ehdottomasti ikävin vuodenaika, koska inhoan kylmyyttä ja pimeyttä. Olenkin jo viimeisen kuukauden hipsinyt kotona villasukat jalassa (tosin kyllä kelpaa äidin kutomissa hipsiäkin!).  

Voi kun voisikin vaan kääriytyä tällaiseksi kevääseen saakka..

Kriiseilen jo valmiiksi siitä, kuinka selviydyn talvesta ja olenkin jo kerännyt itselleni melko kattavan vilttikokoelman. Jos olisi mahdollisuus valita, olisi tämä se hetki kun lähtisin pidemmäksi ajaksi jonnekin lämpimään.

Tein aiemmin viikolla mahtavia fb- kirppislöytöjä ja tänään kotiutin uuden ihanan Everestin punaisen talvitakin. Varastosta löytyy entuudestaan samanlainen valkoinen, joka tosin on niin likainen, ettei sitä saa edes pesemällä siistiksi. Varustautuminen check!

Meinasin jo sushilla käydessäni postata tämän, mutta itsekritiikki esti. Eihän itsestään voi julkaista noloja kuvia. Mutta piristetään iltaa ja laitetaan sitten kuitenkin. Näin käy kun pyytää veljeä ottamaan "kivan kuvan". Kiitti zoomauksesta ;)

Herkkumysli

Menin kerran tekemään sen virheen, että tein itse mysliä. M lähinnä ihmetteli sinä iltana mitä oikein näpräsin ja oli sitä mieltä, että kaupasta saa yhtä hyvää ja vähemmällä vaivalla. Aamulla lähdin töihin, kun sain 9 aikaan viestin, että pliis tee tästä lähtien aina itse mysliä :D Nyt sitten aina kerran parissa viikossa pidän kunnon myslisulkeiset ja valmistan kerralla kolmen litran vetoisen lasipurkin täyteen. Muutamat ystäväni kyselivät ohjetta ja tässä on omani:

Tästä tulee uunipellillinen!

5 dl isoja kaurahiutaleita

1 dl cashew- pähkinöitä

1 dl manteleita

1 dl pekaanipähkinöitä

1 dl auringonkukansiemeniä

0,5 dl chia- siemeniä

0,5 dl Kookosöljyä

2 rkl juoksevaa hunajaa

Aurinkokuivattuja taateleita

rusinoita

Laita uuni lämpenemään 150 asteiseksi. Murskaa pähkinöitä veitsellä vähän pienemmiksi palasiksi (ei liian pieniksi). Sekoita hiutaleet, pähkinämurska ja siemenet. Jos kookosrasva on kiinteää, sulata hieman kattilassa ja sekoita juoksevan hunajan kanssa. Kaada muiden ainesten joukkoon. Levitä mysli tasaisesti leivinpaperin päälle uunipellille. Paahda uunissa aluksi noin 10 minuuttia, kunnes sekoitus saa väriä. Väriä kannattaa tarkkailla, sillä mysli palaa herkästi. Sekoita mysliä ja anna olla uunissa vielä toiset 10 minuuttia.

Anna myslin jäähtyä kokonaan jonka jälkeen lisää haluamasi kuivahedelmät. Toimii ilman hedelmiä ja toimii myös vaikka vain rusinoiden kanssa. Luksusta ja väriä mysliin saa laittamalla erilaisia kuivattuja marjoja. Itse tykkään taateleiden tuomasta kinuskisesta mausta.

Herkuttele kuinka parhaaksi näet!