Hymyjen maa

Kun Siem Reapin ja Phnom Penhin pölyt saa karistettua jaloistaan saattaa käydä niinkuin meille, nimittäin hämmästyä kuinka ihania ja vilpittömiä ihmisiä Kambodza on täynnä. Siem Reapista teimme reissun aluksi rannikolle, Otres 1:lle, josta löysimme kauan kaivattua lomafiilistä. Mitään autenttista kokemusta sieltä ei toki saa muusta kuin rantaelämästä, mutta viiden päivän rantatuolissa makoilu tuli niin tarpeeseen opiskelukiireiden keskelle. Rannikolle kannattaa suunnata siis rentoutumismielessä ja Otres 1 oli rantavaihtoehdoista meille hyvä, sillä se oli mukavan rauhallinen, mutta ei toisaalta aivan kuollut. Hinnat yllättivät meidän jälleen paikanpäällä, sillä rupuisinkin bungalow kylmällä suihkulla maksoi 15€/yö. Järkyttävän torakkaepisodin jälkeen päädyimme rannan dormiin, joka oli hintansa ja sijaintinsa vuoksi aika lailla täydellinen.

Reissun todelliset kohokohdat alkoivat vasta rantaelämän jälkeen, kun mietimme, että mihin ihmeeseen kulutamme vielä viisi päivää ennen paluuta Phnom Penhin suuntaan. Kuulimme myös vähän nihkeitä mielipiteitä Kampotin kaupungista, jota olimme miettineet etukäteen. Päätimme kuitenkin lähteä katsomaan tämän joenvarsikaupungin ja se oli paras päätös reissussa! Kampot osoittautui todella tunnelmalliseksi pieneksi kaupungiksi. Oli ihan käsittämätöntä kuinka pienet lapset ohi kulkiessaan tervehtivät iloisesti suupielet takaraivolle venyneinä. Toki paikasta löytyi turismin tuomia ravintoloita ja pikkukauppoja, mutta kovin vähän verrattuna muihin Aasian kaupunkeihin. 

Suosittelen Kampotia ehdottomasti useammaksi päiväksi! Sieltä kannattaa vuokrata mopo, kierrellä ihanissa pikku kylissä lähistöllä, tehdä retki läheiselle Bokor- vuorelle ja luonnonsuojelualueelle. Myös Kepin rantakaupunki on päiväretken päässä Kampotissa, jossa voi käydä haistelemassa ja maistelemassa kalatorin antimia ;). Kampotin keskustasta löytyy mielestäni Aasian paras tori! Toisin kuin monet muut Aasian torit, jotka ovat pitkälti turistien valtaamat, täällä kaikki paikalliset tekevät päivän ostokset. Me jopa kävimme syömässä aamupalaa torikeittiöstä ja uskallan kyllä suositella.

Bokor- vuoren reissu on mukava, sillä vuoren huipulle päristellessä löytyy myös matkan varrelta kivoja kuvauspaikkoja. Ensimmäinen yllätys oli aivan valtava Buddha patsas, joka yhtäkkiä putkahti mutkan takaa pilvistä. Paikalla oli paljon paikallisia koululaisia, jotka tulivat vain patsaan takia paikalle. Meni vain hetki niin meille tultiin juttelemaan ja pakko kyllä hämmästellä kuinka uskomattoman hyvin pienetkin lapset puhuivat englantia! 

Matkalla myös pääsee ihastelemaan vanhaa katolista kirkkoa, josta on lähinnä rauniot jäljellä. Löysimme myös muita raunioita, kun kiertelimme asfalttitien loputtua huipulla. Yksi asia kyllä kadutti jo siellä ylhäällä, nimittäin rannalta lähtiessä kuvittelimme olevamme jo tarpeeksi karaistuneita auringolle. Koko päivän retki vuorelle ei todellakaan antanut yhtään armoa vaan paloimme veljen kanssa kumpikin aika ikävästi reissun aikana :D Mulla paloi reidet ja veljen kädet oli aika lobsterimateriaalia loppureissun..

Vaikka kertomukseni Siem Reapista ja Angkor Watista olikin negatiivinen niin kokemukset ja muistot Kampotista ja lähiympäristöstä jätti kaipuun Kambodzaan. Onneksi tämä osuus jäi viimeisenä sokerina pohjalle :). Eksyimme muutamaankin kertaan mopoillessamme ympäri seutuja, mutta kertaakaan ei ollut turvaton olo kun hymyilevät ihmiset opastivat aina oikeaan suuntaan eksyneet matkalaiset :D 

Loppuun vielä fiilistelyä Kampotin lähistön kylistä ja "maaseudulta".

Perinteitä, onko niitä?

Kaikissa maissa on varmasti oma joukkonsa erilaisia uskomuksia, jotka vaikuttavat hääpäivän toimintaan. Monet uskomukset liittyvät asioihin, joilla on huonoa onnea tuovia vaikutuksia ja niitä yritetään parhaan mukaan välttää. Pitihän sitä tietysti etsiä tietoa näistä uskomuksista, että tietää välttää pahimmat mokat!

Morsiamen pitäisi olla erityisen varovainen alttarille astellessaan, sillä hunnun päälle astuminen on huono juttu, eikä kirkkoon tullessa pitäisi katsoa enään taakseen. Tästä syystä kaasot ovat erityisen hyödyllisiä, kun he pitävät huolen hunnun pysymisestä radallaan (mikäli morsiamella on täyspitkä huntu). Puolassa avonaiset kengät häissä ovat harvinaisuus, sillä onni pääsee karkaamaan avonaisista kengänkärjistä. Asusteista myös aidot helmet ovat huono juttu!

Mikäli seremoniasta on selvitty ilman huonoa onnea ja pari poistuu kirkosta onnellisena avioparina, sataa ulkopuolella niskaan riisin lisäksi kolikoita. Onneksi Puolassa on myös hyvin pientä valuuttaa, meinaan kaksieuronen otsalohkossa voi tuntua aika ikävältä. Toivotaan, että meidän vieraat ei tähtää suoraan meitä kohti :D. Hääparin tulee kerätä kaikki kolikot maasta saadakseen onnea tulevaisuuteensa.

Perinteisiin kuuluu myös matka kirkolta juhlapaikalle, jossa satunnaiset ihmiset tai puolitutut pysäyttävät hääletkan vaatien tehtävien suorittamista tai lahjuksia. Lahjuksena erityisen mieluinen juttu on tietysti vodka.

Puolassa on muuten erilainen tapa kutsua vieraita häihin. Kutsun voi nimittäin saada joko pelkästään kirkkoon, juhliin tai molempiin! Se on ihan normaalia, eikä kukaan loukkaannu vaikka omassa kutsussa ei olisikaan pippaloita mainittu. Näin ollen vieraiden määrä saattaa pitkin päivää vaihdella. Meillä tosin kaikki vieraat on kutsuttu koko juhlan ajaksi.

Juhlapaikalla ensimmäisenä tarjotaan hääparille leipää ja suolaa. Niiden tarkoitus on estää, ettei pari joutuisi koskaan näkemään nälkää ja suola muistuttaa elämän hankaluuksista, jotka parin tulee kohdata yhdessä. Leivän ja suolan jälkeen nautitaan lasi shampanjaa. Kun lasit on tyhjät, hääpari heittää ne olan yli toivoen mahdollisimman paljon onnea tuovia sirpaleita.

Osa näistä olikin ennestään tuttuja itselleni, sillä olen kolmissa puolalaisissa häissä ollut vieraana. Otin tähän mukaan lähinnä "uudempia" uskomuksia, jotka vielä näkyvät tai saattavat näkyä tämän päivän hääperinteissä. Juhlaan liittyy vielä paljon perinteitä, jotka eroavat meidän suomalaisista häistä. Niistä teen oman osansa ja katsotaan kuinka paljon meidän häissä on puolalaisia ja suomalaisia perinnejuttuja mukana ;)

Kambodža= Angkor Wat?

Palataanpa hetkeksi pari kuukautta taaksepäin, sillä ehdin tässä joulun ja koulustressin välissä piipahtaa Kambodžassa veljeni kanssa. Emme suunnitelleet reissua sen kummemmin rajoittamaan menemistämme, mutta Angkor Watin halusimme nähdä ja kuluttaa osan reissusta rannalla makoillen. Pahoittelen jo nyt, että en hehkuta tätä massiivista temppelikompleksia vaikka eihän se ole Angkor Watin vika, että se on niin suosittu ja sen mukana tulevat kaikki ikävät lieveilmiöt.

Top 5 syytä miksi en pitänyt Angkor Watista

1. Minä ja tuhannet muut turistit

2. Selfiekepit

3. Hintataso

4. Jatkuva huijatuksi tuleminen

5. Tuputus

Näet sielusi silmin kuinka aurinko nousee upeasti temppelin takaa ja saat otettua tästä mielettömästä hetkestä rauhassa kuvia sydän pakahtuen. Todellisuudessa tappelet hyvästä spotista tuhansien turistien kanssa ja jokaisessa kuvassa jonka otat, on vähintään yksi selfiekeppi (joita sitten jälkikäsittelet, kun huomaat ettet saanut yhtään kuvaa ilman noita hiton keppejä!). Takanasi rääkyy yksi jos toinenkin toivorikas myyjä tuputtamassa kirjaa, kahvia, aamupalaa ja rihkamakoruja.

Kun pääset vihdoin kiertelemään temppeleitä saatat huomata, että rahasi ovat himoittua tavaraa. Mekin melkein pääsimme eroon parista ylimääräisestä dollarista, kun varomatta astuimme sivukujille. Kaksi miestä odottivat suitsuketikut kädessä patsaan vieressä ja tyrkkäsivät ne varomattomien käteen esittäen jonkinlaisen kiitosmantran jonka aikana taputtelivat patsaan mahaa. Itse olen aina mieltänyt tällaiset paikat "katsoa saa, mutta ei koskea"- paikoiksi ja voin kuvitella mitä noillekin patsaille tapahtuu kun tuhannet ihmiset hinkuttaa rasvaisilla käsillään niitä. Näin ollen kiitimme ja jätimme hieromiset väliin. Muilta huomasin näiden miesten vaativan tietysti heti tämän hienon esityksen jälkeen lahjoituksia.

Jossain vaiheessa kiersimme vähän epäsuositumpaa temppeliä, kun meidät johdateltiin metsään. Kylttejä joissa luki exit (tai joku muu poistumistietä vastaava) oli selvästi siirretty, mutta nuoret miekkoset "avuliaina" meitä kilttejä turisteja opasti salatemppelille. Seuraamme lyöttäytyi yksi näistä opastajista, joka hetken päästä alkoikin sepustaa pitämästään orpokodista ja pyytämään lahjoituksia. Emme meinanneet päästä hepusta mitenkään eroon ja annoimme hänelle dollarin, joka oli meidän ainoa pikkuraha. Se oli selvästi jotain muuta, kun hän toivoi, sillä naama oli sen verran norsunvehkeellä rahan saadessaan.

Selfiekepeistä pitää vielä purputtaa. Siis periaatteessa ymmärrän, mutta sitten toisaalta en. Useimmiten sen kepin päässä on käsittämättömän itsekäs ihminen. Muutamissa temppeleissä jouduin aasialaisten (okei, kiinalaisten..) tönimäksi, koska olin heidän selfieiden tiellään. Patsaiden päällä norkuttiin ja otettiin miljoona kuvaa eri kuvakulmista huomioimatta muita turisteja ja kunnioittamatta temppelialuetta lainkaan. Osan temppeleistä jätimme aika nopeasti väliin huomattuamme, ettei sinne väliin oikeasti mahtunut :D Etenkin hymynaama- temppeli oli nopeasti kierretty tämän vuoksi.

Hintataso. Olet ajatellut Kambodzan olevan yksi halvimmista paikoista matkustaa ja huomaat kuluttavasi viikkobudjetin kahdessa päivässä. Angkor Wat ja Siem Reap ovat kalliita. Angkor Watista maksankin mielelläni sille kuuluvan osuuden, mikäli rahani oikeasti menisi temppeleiden ylläpitoon. Lähteestä riippuen ainakin miljoonan ihmisen lippuvuosituloista Angkorin ylläpitoon menee kuitenkin noin 20 prosenttia. Surullista. Lippujen hinnan lisäksi "reissun" hintaa nostaa Siem Reapin kaupungin korkea hintataso ja pakolliset tuktuk- taksat. Me saimme Uuden Vuoden aikaan tingattua tuktukin 15e hintaan Angkor Wat kierrokselle, mutta yleinen hinta pyöri 20-30 eurossa päivä. Siem Reap itsessään on perus turistikaupunki, josta löytyy KFC, Hard Rock Cafe ja kaikki mukavuudet. Kertonee hinnoista..

Tuliko nyt kauhea lyttäys? Kirjoitin tämän ajatuksella niille, jotka haluavat kiertää kaikki "The Spotit" Aasiassa osana reppureissuaan ja kuvittelevansa näkevänsä Kambodzaa. He näkevät Angkor Watin. Toivottavasti he eivät tuomitse tämän upean maan ihmisiä, kulttuuria ja maata ylipäätään tämän käynnin perusteella, sillä minulla on niin paljon hyvää tästä maasta kerrottavana! Itse sain sen "ah, mikä elämys"- fiiliksen vasta poistuessani Siem Reapista. Hehkutuspostaus siis tulossa :D

Hei oikeesti vähän rajaa

Kyllähän kaikki ovat kuulleet Justiinasta, jonka häälahjatoiveena oli vähintään 200 euron lahjoitus häämatkaa varten? Toivon edelleen, että kyseessä oli vain kekseliäs trolli, eikä todellinen henkilö omassa mielikuvitusmaailmassaan. Vähänkö olisi kätevää järjestää häät pelkästään vieraiden kustannuksella! Kummalista, että (jos nämä edes ovat todellinen hääpari) kyseinen temppu ei mennyt vieraille läpi ja hääparin vieraslista kutistui sen verran, että häämatka taitaa sijoittua korkeintaan Tukholmaan. Mutta onneksi bridezillan ei tarvitse sentään kestitä sitä "roskasakkia" joka ei suostunut lahjoittamaan kahta kohtuullista saturaista.

Meillä on onneksi ratkaisu tällaiselle luokkaerottelulle varallisuuden mukaan ja kutsujen mukana meni toive saada mahdollisimman monta ystävää ja sukulaista paikalle, ilman hintalappua. Häälahjat eivät ole meillä mielessä juhlat järjestäessämme ja etenkin Suomesta matkaavat joutuvat kustantamaan reissunsa meidän häihin. Onneksi matka ei ole selvästikään ollut monelle kynnyskysymys, sillä tämän päivän tsekkauksen perusteella, meidän häihin on tullut jo 61 varmaa ja virallista ilmoittautumista! Näistä 27 on Suomesta tulevia ja lentoliputkin ostaneita. Yli kolmasosa kutsutuista on siis jo ilmoittautunut, vaikka ilmoittautumisaikaa on kesäkuuhun saakka!

No mutta hei, onhan mullakin ollut omat Bridezilla hetkeni. Sain hirveän stressin aikaiseksi katsellessani kuvia hotellin juhlatiloista. Nimittäin niitä on selvästi kaksi, sillä esimerkkikuvissa on kahden erityyppisen tilan kuvia. Etenkin lattioissa on iso ero. Juu luit oikein, lattioissa. Toinen on juuri sopivan huomaamaton, herättää lähinnä positiivisia tunteita miettiessäni koristeluihin käytettäviä värejä. Se toinen sitten taas on jotain aivan muuta kuin silmiäni hivelevä. Valkoisia ja violetteja palloja täynnä oleva kokolattiamatto(?) sekä violettivoittoinen sisustus. Siis hyi yök. Kuvioidut matot on muutenkin aika nounou silmääni, mutta vielä väritys... Käskin laittaa tietysti heti sähköpostia, että kumpi näistä tiloista nyt tulee olemaan meidän juhlatila ja jännityksellä odottelen vastausta. Saattaa vähän nakertaa alkaa miettimään koristeiden (eli kukkien) värejä tämän räikeän maton kaveriksi. En edes pidä violetista. Mua oikeasti vähän nolottaa olla tästä asiasta niin ärtynyt :D

Tämä kuva kertoo hyvin yleisestä fiiliksestä häiden järjestelyiden suhteen. Kaikki maksaa ihan hirveästi ja vaikka varmasti saamme järjestettyä ihanat häät, joudumme budjetin varjolla miettimään vähän halvempiakin ratkaisuja ja säästämään joissakin asioissa. Sen takia iloitsen ihan sietämättömän paljon, kun onni potkii yllättävillä tavoilla. Osallistuin nimittäin joku aika sitten Makea hääblogissa järjestettyihin arvontoihin ajatuksella, että mun onnettomalla tuurilla mitään voiteta. Muistan joskus laittaneeni pikkuveljeni (jota kutsuimme Hannu Hanheksi) ostamaan arpalipukkeita, että edes joskus voittaisin. Nyt on varmasti maan ja kuun asento niksahtanut sijoiltaan, sillä tänään odotti sähköpostissa viesti, että voitin kuvauslahjakortin DMK Photographylle. Ihan mielettömän ihana voitto ja tämän takia rikoin nyt blogihiljaisuuden. Ihan järkyttävä koulustressi on saanut mut kaikkea muuta kuin häämielelle, joten tämä ihana hääylläri veti suupielet niin korkeelle, että saan varmaan pari ryppyä lisää. Niiden ziljoonan lisäksi jota työharjoittelu ja opinnäytetyö on tässä kevään aikana aiheuttanut.

Huomenna. 4 kuukautta häihin!