Arskaa, brunaa, energiaa!

Jännä miten aurinko vaikuttaa niin voimakkaasti vireystilaan. Aamulla heräsin virkeänä jo puoli kuuden aikaan, vaikka unta olin saanut alle viisi tuntia ja takana 27 tuntia unetonta aikaa lentokoneessa. Toisaalta aikaerollakin voi olla jotain tekemistä asian kanssa, mutta ihan sama kun kerran ei väsytä.

Lentokoneessa istuminen on pääasiassa vain sairaan tylsää, en osaa nukkua siellä ja kaiken lisäksi olen lievästi lentopelkoinen. Ensimmäinen lento Chicagoon meni vielä ihan hienosti, olin vain jännittynyt ja lentokonekin oli ihan jees (AA). Chicagossa jouduin kopelointitarkastukseen ja pyyhkäisytestiin, koska kieltäydyin bodyscannerista. Okei, ehkä vähän vainoharhaista, mutta tälleen sairaalareissujen jälkimainingeissa muhun on isketty ihan tarpeeks säteilyä röntgeneiden muodossa. Joten tottakai olin tosi epäilyttävä ja otettiin sivuun.

Toinen lento olikin sitten epämiellyttävämpi. Kone oli ehkä karsein ikinä vihertävine ja rätisevine putkitelkkareineen, ylitäyteen buukattu ja lentoemäntien yms riidellessä keskenään mun yliväsymys (24 tuntia hereillä) iski lievän paniikin. Ei ollut kivaa, mutta loppujen lopuksi pääsimme Losiin. Skyn ystävä nouti meidät kentältä ja saimme nukkua hänen ja hänen vaimonsa luona yön. Parhaat unet ikinä ja tänään meillä on koko päivä aikaa ottaa Losia vähän haltuun ennen kuin illalla lennämme Costa Rican suuntaan.

Ensimmäiset fiilikset Los Angelesista on lähinnä ihmettelyä, koska en ole käynyt aikaisemmin jenkeissä. Talot, lähiöt, kaupat jne näyttävät siltä miltä teeveessä. B ja hänen vaimonsa asuvat ihan lentokentän vieressä ja vietimmekin eilen tovin yöllä istuen heidän katollaan tsekkailemassa lentokoneita :D. Päivällä käymme pyörimässä vähän ympäriinsä ja jätämme illalla osan tavaroista tänne keventääksemme rinkkoja.

Mut tää lämpö, parasta!

Zau.