"Kotiinpaluu" on aina yhtä ankeaa ja ainoa mikä lohduttaa, on se, ettemme palaa harmaaseen Suomeen vaan tukikohtaamme Losiin. Nicaraguasta pääsee halvemmallakin (paikallisilla busseilla) Costa Ricaan, mutta koska aikamme kävi vähiin ja lento lähti San Josesta, turvauduimme TransNicaan. Toinen yhtiö on Ticabus, jolla myös pääsee Managuasta San Joseen. Hinnat ovat melkein yhtäläiset, noin 40 dollaria henkilöltä, joten päädyimme TransNicaan wifi yhteyden vuoksi. Yhteys toimii tosin vasta, kun Costa Rican raja ylittyy. Bussissa tarjoillaan myös lounas, joka kuului hintaan ja oli bussilounaaksi erittäin maukas! Istumapaikat olivat tilavat ja erittäin mukavat. Matkan kesto oli about 8 tuntia.
Tapasimme bussissa Walterin ja hänen vaimonsa ja tyttärensä. Sky kysäisi vain internet yhteydestä ja siitähän se juttu sitten lähti! Juttelimme koko bussimatkan ja koska meillä oli vielä 2 yötä jäljellä, hän tarjosi meille yöpaikkaa vaimonsa siskon luota. Olisimme tietysti majoittuneet hänen luokseen, mutta koska he asuivat työn vuoksi Hondurasissa ja talo Ciudad Colonissa (20 minuuttia San Josesta) ei ollut vielä valmis, hän soitti Miquelille joka otti meidät mielellään vieraakseen.Walter perheineen palasi Ciudad Coloniin sukutapaamisen vuoksi ja me olimme tervetulleita juhlimaan. Syynä juhlaan oli jalkapallo! El Salvador ja Costa Rica ottivat mittaa toisistaan ja peli oli tärkeä, sillä hävitessään Costa Rica tippuisi 2014 mestaruuskisoista.
Yhdellä kertaa tapasimme suuren osan Walterin sukua ja kaikki olivat todella ystävällisiä. Olimme hetkessä "osa perhettä" mikä on aika erilaista verrattuna suomalaiseen kulttuuriin. Suretti lähteä lauantai aamuna ja hyvästellä meidät majoittaneet Miquel ja Suni, sekä Walterin perhe, mutta mikäli koskaan palaamme Costa Ricaan tai menemme Hondurasiin, meillä on aina koti :D
Lensimme jälleen Spirit Airlinesilla ja pakko kyllä sekä moittia ja kehua kyseisen lentoyhtiön palvelua. Jälleen kerran check inniä tehdessä meillä oli ongelmia. Ensinnäkin meille tuli suurena yllätyksenä 80 dollarin maksu meidän matkatavaroista, sillä ostaessamme paluulennon pyysin nimenomaan kokonaishintaa matkasta. Ei liene yllättävää, että mikäli lähdemme kahden rinkan kanssa, palaamme ne mukanamme? Ei selvästi ole Spiritin henkilökunnalle. Mikäli tämä kyseinen asiakaspalvelija olisi veloittanut alunperin matkatavarat lipun hintaan, olisimme säästäneet 20 dollaria. Ja mikäli matkatavarat lisää itse lipun hintaan 24 tuntia etukäteen netissä, hinta on puolet vähemmän.
Olimme arvatenkin melko kuttuuntuneita lisäkustannuksista, mitä emme osanneet odottaa ja varsinkin, koska homma tuntui täydeltä kusetukselta. Kysyin todella selkeästi lippujen todellista hintaa tiskillä (ilmoittavat aina ensimmäisenä verottoman hinnan), ja matkatavaroista ei mainittu yhtään mitään. Ymmärrän asian omaksi mokaksi, mikäli ei netissä itse osaa lukea tarvittavia tietoja, mutta kun puhuu naamatusten jonkun kanssa, on aika uskomatonta ettei meitä infottu ettei lipun hintaan kuulu matkatavarat.
Positiivista palautetta annan lentohenkilökunnalle. Toisella lennolla Floridasta Losiin meillä oli istumapaikat koneen takaosaan, jossa jalkatilaa oli hädintuskin ollenkaan. Vieressä istunut kanadalaisrouvakin kysyi onko tämä ihan normaalia, sillä vaikka hän oli matkustanut paljon, tämä oli uutta. Mulla on ahtaanpaikan kammo ja istuin keskipaikalla. Mun kohdalla tämä tasku, joka pitää sisällään turvallisuusohjeet jne oli rikki ja rautalanka painoi kivuliaasti mun polvia asennossa missä hyvänsä. Samaan aikaan edessäolevat päättivät nautiskella lennostaan alusta alkaen ja kallistivat penkkinsä, niin etten pystynyt liikkumaan mitenkään mukavasti.
Sain sitten ensimmäistä kertaa paniikkikohtauksen lentokoneessa, vaikka olen normaalisti lievästi lentokammoinen. Kaikki on ihan okei kun ollaan ilmassa, mutta lähtö on aina yhtä stressaavaa ja ahdistavan pieni tila ei auttanut asiaa. Onneksi lentohenkilökunta oli mielettömän ymmärtäväistä ja siirsivät meidät koneen etuosaan, missä oli huomattavasti enemmän jalkatilaa (mistä myös pitkäsäärinen Sky oli mielissään) ja pystyin taas hengittämään.
Tällä hetkellä olemme siis jälleen Losissa. Tarkoituksena on etsiä töitä, jonkinlainen katto pään päälle ja Sky jatkaa opintojaan näyttelemisen parissa.
No comments:
Post a Comment