Matkailublogin kirjoittaminen tuo tiettyjä haasteita, minkä vuoksi pienet tai vähän isommat paussit ovat ihan normaaleja. Ikävää, että Intian matkan kirjoittaminen jäi vähän puolitiehen, johtuen heikoista nettiyhteyksistä (ja mun huonosta kärsivällisyydestä) tai niiden puuttumisesta kokonaan. Siinä vaiheessa, kun kirjoitettavaa löytyy yli kahden viikon edestä, iskee väistämätön halu luovuttaa :D
Kokonaisuudessaan reissu oli ihan mieletön ja Agondan jälkeen matkahan muuttui aikalailla siirtyessä Goan leppeistä tunnelmista kohti pohjois Intiaa, joka oli koko reissun rankin osuus. Asiaa ei aluksi helpottanut se, että matkakumppanina ollut veljeni lähti Mumbaista takaisin Suomeen kahden viikon jälkeen ja itse jäin yksin seikkailemaan. Yksin matkustaessa tosin tulee tutuksi se tunne, ettei todellakaan koskaan ole yksin. Tapasin jatkuvasti ihmisiä ja mm. Mumbaista aina Kathmanduun saakka matkasin suomalaisen tytön Sannan ja hänen poikaystävänsä Antoninin kanssa. Jossain vaiheessa totesinkin, että jos olisin yksin päätynyt Delhiin, olisin varmaan ostanut ensimmäisen päivän jälkeen lentoliput Thaimaaseen.
Näin jälkikäteen on helpompi jäsennellä niitä tunteita joita Intia toi pintaan. Maana Intia on niinkuin eräs Korealainen tyttö minibussissa totesi, I Never Do It Again ja silti hän oli ollut siellä neljättä kertaa kahden vuoden sisällä. Se ihastuttaa ja vihastuttaa. Suurimmaksi osaksi se vihastuttaa, ahdistaa ja ällöttää. Siltikin kyseessä on yksi upeimmista kokemuksista mitä olen kokenut, enkä hetkeäkään kadu käyneeni siellä, ja uskon, että tulen käymään vielä uudestaan. Siihen saattaa tosin kulua pari vuotta ennen kun se tapahtuu :D
Intiasta siirtyminen Nepaliin oli suuri helpotus. Kaikki tuntui muuttuvan ja Varanasin 37 asteen helteen jälkeen +23 asteinen Kathmandu oli ihanan vilpoisa. Ilmansaasteet ei tosin paremmaksi muuttuneet, vaan ääni lähti muutaman päivän jälkeen kokonaan. Suosittelen todellakin sellaisen naamamaskin ostamista. Itse olin itsepäinen, enkä kehdannut, vaan kyllä harmitti raakkua viikon verran. Huikeita kokemuksia Nepalissa oli ehdottomasti Nepalilaisiin häihin osallistuminen sekä varjoliitely Pokharassa, Annapurnan kupeessa.
Jos joku miettii miksi kannattaa lähteä reissuun yksin, niin se on juuri se vapauden tunne. Päätät itse mihin menet ja milloin menet, ei tarvitse huolehtia muiden ihmisten mielihaluista. Matkakumppaneita ja seuraa löytyy kaikkialta. Itse ratkaisin ongelman osittain myös couchsurfingilla ja tapasin monia ihania ihmisiä, yövyin mielenkiintoisissa olosuhteissa ja säästin huikeasti rahaa. Loppujen lopuksi nukuin yksin koko reissun aikana 5 yötä, sillä aina oli joku jonka kanssa jakaa huonekustannukset. Ja jos nyt seuraavana päivänä halusikin pakata rinkkansa ja lähteä, niin ei ollut ketään jankuttamassa vastaan. Aivan mieletöntä.
Koko reissun kohokohdiksi voisi mainita Intian Varanasin ja Nepalista Pokharan. Aivan kreisejä kokemuksia, täysin päinvastaisista syistä ;) Kyllä nämä paikat on vain itse käytävä katsomassa!
Intian jälkeen en pientä Puolan reissua lukuunottamatta olekaan ollut reissussa, vaan alkaa olemaan uudet suunnitelmat mielessä jotka vaativat Suomessa nököttämistä vähän pidemmän aikaa. Surullinen ja ahdistava ajatus, mutta onneksi ensi kesän reissun suunnitteleminen vähän auttaa matkaikävään. Eurooppa on melko koskematon vielä mun matkailukartalle, joten on oikeastaan jännittävää tehdä noin kuukauden mittainen Itä-Eurooppa rundi autolla. Näillä näkymin tulee siis kierrettyä Puola, Slovakia, Unkari, Romania, Moldova, Ukraina, Valko-Venäjä ja sieltä takaisin Puolaan.
Ensi kesään on tosin pitkä aika, joten voi olla, että tulee vielä muutamia yllärireissuja... ;) Stay tuned!
No comments:
Post a Comment