Kylähullut

Brentwoodissa on oma kylähullunsa. Monta kertaa olen jo kävellyt koirapuiston ja sen viereisen parkkipaikan ohitse ihastellen tämän kyseisen herran tuotoksia, mutta aina on jäänyt kuvat ottamatta. Mies kulkee lähistöllä tonkien roskiksia ja löytäen mitä erilaisimpia "aarteita". Keräilyn jälkeen hän tekee puiden juurille erilaisia kollaaseja ja taideteokset vaihtuvat silloin tällöin. En ole koskaan häntä vielä nähnyt itse teossa, joten sitä odotellessa. Roskistakin saa ihmisiä piristävää taidetta. 

Mulla on ollut äärimmäisen tylsä viikonloppu. Sky on ollut Vegasissa nyt neljä päivää ja itse olen viettänyt aikaani Mintyn luona. Koko viikonloppuna en tehnyt muuta kuin istuin koneella, kävin kaupassa ostamassa ruokaa ja kävin kuntosalilla kaksi kertaa päivässä. Joku voisi luulla mun käyvän ihan ylikierroksilla salilla käymisilläni. Todellisuus on se, että mä olen ehkä suurin liikunnanvihaaja numero yksi. Vihaan kuntosalia, vihaan juoksemista ja vihaan kaikkea missä tulee hiki, naama on punainen ja puuskutan. Siksi olen päättänyt, että käyn salilla joka ikinen päivä, edes istumassa laitteissa ja kuuntelemassa musiikkia. Yritän työstää aivoilleni ajatusta kuntosalin positiivisuudesta. Ja se alkaa tehota!

Monta vuotta olen yrittänyt saada itseni liikkumaan muutenkin kuin käymällä kaupassa hakemassa lisää karkkia. Kun olen aloittanut salilla käymisen, se tössähtää siihen, että pidän "välipäiviä" tai tulen "kipeäksi". Juokseminen se vasta hirveätä onkin. Aina on liian kylmä, liian kuuma, sataa ja muuta ikävää. Kuntosalien juoksumatot taas ovat mun mielestä aina olleet keskiaikaisia kidutusvälineitä, joten en ole edes koskaan aiemmin suostunut kokeilemaan. Sehän samalla tyhjentäisi mun argumentin ulkona vallitsevan sään huonoudesta...

Eli tsädääm, mä olen juossut jo kaksi kertaa juoksumatolla yli 25 minuuttia ja se on saavutus se! Mulle siis. Eikä edes tuntunut yhtään niin pahalta kuin olin pelännyt. Salillakin olen jaksanut viettää sen verran aikaa, että osaan nyt jotenkuten leikkiä niiden laitteiden kanssa. Enkä ole edes pelästynyt vaikka joku muukin on sattunut viereiselle matolle. Normaalistihan se on tilanne, jossa kaikki tietysti kyylää kuinka laiskasti juoksen ja lopetan jo niin nopeasti ;)

Kaiken pointtina on tietysti se fakta, että musta tulee vanha (buhuu) ja alan jo huomata, etten enää voikkaan syödä just sitä mitä huvittaa. Ennen vetelin ilolla ihan yhtä paljon mässyä ja mättöä kuin nykyäänkin, mutta silloin ne syödyt kalorit eivät kasaantuneet minnekään muualle kuin tisseihin. Nykyään kiloja löytyy sitten vähän kaikkialta ja sekös ketuttaa. Ruoka on niin maailman mahtavin asia, etten halua lopettaa siitä nautiskelemista, joten sen sijaan liikun enemmän. Nih. Suosittelen muillekin liikunnanvihaajille hengailemista kuntosalilla pakolla. Kyllä sitä alkaa tekee mieli tehdäkin jotain, kunhan ekana totuttaa aivonsa ihan ajatukseen kuntosalista ja liikkumisesta!