Pääosin ihmiset ovat ylen ystävällisiä, mutta joukkoon mahtuu muutama päänsä nyrjäyttänyt yksilökin. Eilen olimme kävelemässä ostoskeskukselta takaisin studiolle, kun joku aivonsa auringossa sulattanut yksilö heitti MEITÄ pahvimukillisella vettä auton ikkunasta. Siis mitä vittua?? Okei, se onneksi viuhahti pari senttiä Skyn pään ohi, mutta kuka tekee tollasta? Sitten ajettiin täysillä karkuun, tietysti...
Sitten tänään Duncanin heittäessä meitä takaisin Mintyn luokse, jouduimme erittäin kummalliseen tilanteeseen. Duncan oli kääntämässä autoansa sivukujalla, kun musta mersu tukki meidän tien. Ikkuna rullataan auki ja kohtuullisen normaalin näköinen tyyppi pistää päänsä ulos ja kysyy, "Mitä sä teet? Miks te seuraatte mua?". Siis mitä hemmettiä? Paljonko saa olla katsonut salamurhaajaohjelmia, että luulee kaikkien autojen seuraavan just sun autoa? Varsinkin, kun kyseinen auto ei ajanut meidän edessä, vaan meidän takana :D Mitä täällä tapahtuu?
Maa, jossa on eniten aseita asukasta kohden koko maailmassa, on myös varmasti täynnä jos jonkinlaista vainoharhaista piripäätä. Siinä tuntee olonsa melko turvattomaksi, vaikkemme edes liiku turvattomilla alueilla.
Vielä yksi herkkutarina, joka liittyy hyvinkin läheisesti sekopäihin Los Angelesissa. Sky oli täällä vuoden alussa, kun joutui illalla pulaan palatessaan pippaloista ja huomatessaan, että bussipysäkki oli siirretty toisaalle. Ilmeisesti joku ihan varteenotettavan näköinen nainen oli pysäyttänyt tien sivuun ja kysynyt neuvoja. Yllättäenkään Sky ei niitä osannut antaa, mutta nainen lupasi heittää hänet matkanvarrelta himaan. Eipä mennyt kuin kaksi sekuntia siitä, kun Sky istahti autoon, kun naisen käsi oli kiinni tämän kasseissa. Ilmeisesti keksiä olis haluttu. Kun ei herunut niin heitettiin autosta ulos keskelle moottoritietä.
Tämä tarina on mun mielestä edelleen hillittömän hauska, mutta fakta on, että huonostihan siinäkin olisi voinut käydä. Mitäs jos seuraava kohtaus olisikin tapahtunut ase ohimolla tai veitsi sisuksissa. Onneksi ilmeisen painokas "sä oot ihan hyvännäköinen tyyppi, mutta mulla on vaimo jnejnejne" bullshit auttoi ilman suurempaa draamaa ja suurin vahinko oli vieläkin pidempi kävelymatka.
Kaiken tämän jälkeen oli ihan hyvä osallistua eiliseen Krav Maga workshoppiin, jonka Duncan järjesti Vertituden jäsenille (ja meille tietysti). Duncan on itse harrastanut ja opettanut lajia yli 17 vuotta, eli voisi sanoa olleensa todellisen ammattilaisen opissa. Kaksi tuntia harjoitusta oli äärettömän tehokasta ja hauskaa. Lopuksi pääsimme vielä todella kokeilemaan uusia taitoja ja kirjaimellisesti hyökkäämään suojauksilla varustellun Duncanin kimppuun. Aika hullua ihan tosissaan antaa kunnon polvipotkua nivusiin ja iskeä kypärään kämmeniskuja. Tunnin jälkeen olin mustelmilla ja adrenaliini virtasi. Aamulla taas heräsin joka ikinen lihas käsittämättömän kipeänä. Suosittelen kokeilemaan Krav Magaa! Homma ei ollut ihan täysin vierasta mulle, sillä olen harrastanut karatea neljä vuotta, mutta siihen pääsee todella helposti mukaan.
Eli tulkaapa vaan antamaan bear hugia kadulla!
Koska kuva vaan sika ruma ja huonolaatuinen, niin laitoin sen loppuun ja pieneksi. Meidän Krav Maga ryhmä @ Vertitude!
No comments:
Post a Comment