Sivut

23/09/2013

Puola vei sydämeni ;)



Mun käsitykseni Puolasta saattaa olla osittain puolueellinen. Siltikin on haluan sanoa, että Puola todellakin yllätti, ihastutti, kauhistutti, hengästytti ja sai mut haluamaan sinne takaisin. Kyseinen reissu onnistui täysin sattumalta, sillä töistä oli neljä päivää vapaata ja M lähti kolmeksi viikoksi lomalle kotimaahansa. Hän sai mut sitten suostuteltua kahden viikon varoitusajalla lähtemään mukaan. Suuntana oli siis Krakova ja ennakko-odotukset eivät olleet mitkään kummoiset. Varsinkaan kun Intian matkalla tapaamani tyttö totesi käyneensä Puolassa ja sen olleen täynnä huoria ja bensa-asemia :D No itsehän en nähnyt yhtään ilotyttöä, mutta bensa-asemia löytyi, vaikka missäpä niitä ei olisi??

Oma tietämykseni Puolasta rajoittui aika lailla sota-aikoihin, joten en itse osallistunut reissun suunnitteluun paljoakaan. Luotin, että M tietää mihin mennä ja sainkin huomata päässeeni aivan huikealle reissulle. Mulla oli yksi ainoa toive, joka oli tietysti käydä Auschwitzissa. Se on aina ollut Must See- listalla ja nyt voin sanoa siellä käyneeni. Äitini jaksoi kummastella, että kuka siellä haluaa käydä, mutta kyse on juuri nimenomaan siitä ettei joitakin asioita voi kunnolla käsittää, ennen kuin ne itse näkee. Käymisen arvoinen paikka ihan jokaiselle, tosin saa varautua kävelemään ja paljon. Meillä kierrokseen meni yli neljä tuntia ja voin todellakin suositella opastettua kierrosta, sillä alue on ihan oikeasti suuri.

Auschwitzin historia pitäisi olla kaikilla tiedossa, joten sitä on turha käydä läpi. Kierros alkoi Auschwitz I:stä ja kyseinen leiri näytti kuumana kesäpäivänä hämmästyttävän miellyttävältä paikalta, ruoho kasvoi ja kukat kukkivat. Koko aluetta kiertävät sähköaidat ja parakeissa sisällä käyminen sai vasta tajuamaan kuinka hirvittävä paikka on ollut kyseessä. Auschwitz I on todellisuudessa ollut kuitenkin huomattavasti mukavampi paikka kun lähistölle rakennettu Auschwitz II Birkenaun leiri. Auschwitz I:n parakkien sisällä oli sängyt petivaatteineen ja elämä näytti olleen kuin "normaalissa" työleirissä. Herkimmille tämä osuus saattaa olla rankin, sillä sinne moniin huoneisiin oli rakennettu säilytystilat leirillä olleiden/kuolleiden omaisuudelle. Yksi huone oli täynnä aikuisten kenkiä, yksi lasten kenkiä, matkalaukkuja, hammasharjoja, partasuteja, silmälaseja... Kaikki löydetty leireiltä. Eräs huone oli täynnä vankien hiuksia. Ihan oikeita ihmisten hiuksia jotka oli leikattu vankien päästä heidän sinne saapuessaan.

Kammottavaa kuinka paljon jälkiä Auschwitziin on jäänyt siellä eläneiden ja kuolleiden jäljiltä. Vaikka natsit yrittivät viime hetkillä tuhota mahdollisimman paljon todisteita, ei sellaista määrää ihmisiä voi hävittää ilman jälkiä. Seinillä oli tuhansia kuvia sinne tuoduista vangeista. Aluksi, kun ihmisiä oli siirretty Auschwitziin vähemmän, heistä otettiin kuvia. Lopuksi ihmiset menivät suoraan junasta kaasukammioon, mistä syystä ei vieläkään tiedetä kuinka monta ihmistä todellisuudessa siellä kuoli. Minkäänlaisia tietoja ei näistä ihmisistä kerätty, eivätkä he olleet missään papereissa. Osassa näistä seinällä roikkuneista kuvista ihmiset hymyilivät, koska heidän oli käsketty hymyillä, olihan heidät viety sinne työskentelemään. Ja samaan aikaan karua kieltään kertoivat kuvien alla olevan saapumis- ja kuolinpäivämäärät. Kuvissa olevat henkilöt olivat leirillä viettäneet aikaansa ennen kuolemaansa vain parista päivästä, jopa vuoteen.

Auschwitz II Birkenau oli ahdistava paikka. Näky oli kuin suoraan elokuvista ja ikävintä oli junarata joka kirjaimellisesti jatkui suoraan suurimpiin (ja tuhottuihin) kaasukammioihin. Pienempääkin pienemmät parakit olivat täynnä makuulavereita, joissa ei ollut mitään pehmusteita tai lämmikkeitä ja niissä nukkui jopa kymmenen ihmistä pakkautuneina toisiinsa. Koko päivän jälkeen jäljelle jäi kurkkua kuristava tunne, enkä yhtään ihmettele, että jotkut kävijöistä itkivät siellä. Täällä pitäisi jokaisen käydä, mikäli Puolaan lähtee.




Auschwitzin lisäksi toinen varsinainen nähtävyys oli Wieliczkan suolakaivos, joka on maailman yksi vanhimmista suolakaivoksista ja Puolan tunnetuimmista nähtävyyksistä. Kierros kesti yli kaksi tuntia oppaan kanssa, mutta pidemmänkin reissun voi tehdä omin nokkinensa. Kaivoksella oli useita hienoja kammioita, mutta upein paikka oli ehdottomasti yli sadan metrin syvyyteen louhittu kappeli, jota käytetään edelleen. Jotkut kuulemma haluavat viettää hääjuhliansa siellä. Kaikki patsaat ja seinäveistokset on veistetty suolasta, mikä myös koristaa seiniä monin paikoin (ja ihmiset käyvät nuolemassa, joten et ole sitten ainoa joka on kielensä seinään pistänyt :P). Kaivoksen ilma on muuten superterveellistä suolan takia (astmaatikoille erityisen hyvää), joten kierros on terveydellisistäkin syistä kannattava! Hintaa kierroksella oli noin 20e per nuppi.

Mikäli kaipaa kaupunkilomaa, voin suositella Krakovaa enemmän kuin lämpimästi. Krakova on nimittäin varmasti yksi kauneimmista kaupungeista missä olen koskaan nähnyt. Yllätyin kaupungin puhtaudesta, upeista vanhoista rakennuksista, kukkien määrästä ja upeasta keskustorista. Vanhakaupunki on kaunis paikka kävellä, joka tosin sisältää myös kalleimmat ravintolat ja kahvilat. Muita nähtävyyksiä on Wawelin kukkulalla sijaitseva tuomiokirkko (ja sieltä avautuva huikea näkymä kaupunkiin) ja juutalaiskorttelit. Kannattaa kokeilla paikallisia dumblingseja ja kadulla minikojuissa myytäviä juustorinkeleitä, herkkua ;)




Mikäli pelkkä kaupunkiloma ei riitä, on Puolassa tarjolla myös aktiivisemmalle matkustajalle tekemistä. Neljässä päivässä ehtii yllättävän paljon ja kolmantena päivänä heräsimme viideltä aamulla ajamaan Zakopanen suuntaan Tatravuorille. Kyseinen vuoristo sijaitsee Slovakian ja Puolan rajalla, ja tarjoaa lukuisia vaellus- ja kiipeilymahdollisuuksia. Täällä sijaitsee myös Puolan korkein huippu, Rysy (2499m), jonka me hullut päätimme valloittaa. Mulle ei tosin kerrottu, että kyseessä on vaativin kiipeilyaste ilman kiipeilyvälineitä ja 10 tuntia kestänyt kiipeäminen vaati veronsa. Koko reissun sai kuitenkin nauttia henkeäsalpaavista maisemista ja huipulla sai olla tyytyväinen ollessaan samaan aikaan sekä Puolassa, että Slovakiassa :D Vaivan arvoinen reissu, mutta käveleminen tuotti muutaman päivän vaikeuksia, kun joka ikinen lihas oli niin krampissa. Reitti on hyvin merkitty ja pärjää ilman karttaa. Kanssakiipeilijöitäkin on riittämiin, joten eksyminen on vaikeaa.




Ensi kesänä uudestaan!

22/09/2013

Intiassa kuukin on kuumempi...





Matkailublogin kirjoittaminen tuo tiettyjä haasteita, minkä vuoksi pienet tai vähän isommat paussit ovat ihan normaaleja. Ikävää, että Intian matkan kirjoittaminen jäi vähän puolitiehen, johtuen heikoista nettiyhteyksistä (ja mun huonosta kärsivällisyydestä) tai niiden puuttumisesta kokonaan. Siinä vaiheessa, kun kirjoitettavaa löytyy yli kahden viikon edestä, iskee väistämätön halu luovuttaa :D

Kokonaisuudessaan reissu oli ihan mieletön ja Agondan jälkeen matkahan muuttui aikalailla siirtyessä Goan leppeistä tunnelmista kohti pohjois Intiaa, joka oli koko reissun rankin osuus. Asiaa ei aluksi helpottanut se, että matkakumppanina ollut veljeni lähti Mumbaista takaisin Suomeen kahden viikon jälkeen ja itse jäin yksin seikkailemaan. Yksin matkustaessa tosin tulee tutuksi se tunne, ettei todellakaan koskaan ole yksin. Tapasin jatkuvasti ihmisiä ja mm. Mumbaista aina Kathmanduun saakka matkasin suomalaisen tytön Sannan ja hänen poikaystävänsä Antoninin kanssa. Jossain vaiheessa totesinkin, että jos olisin yksin päätynyt Delhiin, olisin varmaan ostanut ensimmäisen päivän jälkeen lentoliput Thaimaaseen.

Näin jälkikäteen on helpompi jäsennellä niitä tunteita joita Intia toi pintaan. Maana Intia on niinkuin eräs Korealainen tyttö minibussissa totesi, I Never Do It Again ja silti hän oli ollut siellä neljättä kertaa kahden vuoden sisällä. Se ihastuttaa ja vihastuttaa. Suurimmaksi osaksi se vihastuttaa, ahdistaa ja ällöttää. Siltikin kyseessä on yksi upeimmista kokemuksista mitä olen kokenut, enkä hetkeäkään kadu käyneeni siellä, ja uskon, että tulen käymään vielä uudestaan. Siihen saattaa tosin kulua pari vuotta ennen kun se tapahtuu :D

Intiasta siirtyminen Nepaliin oli suuri helpotus. Kaikki tuntui muuttuvan ja Varanasin 37 asteen helteen jälkeen +23 asteinen Kathmandu oli ihanan vilpoisa. Ilmansaasteet ei tosin paremmaksi muuttuneet, vaan ääni lähti muutaman päivän jälkeen kokonaan. Suosittelen todellakin sellaisen naamamaskin ostamista. Itse olin itsepäinen, enkä kehdannut, vaan kyllä harmitti raakkua viikon verran. Huikeita kokemuksia Nepalissa oli ehdottomasti Nepalilaisiin häihin osallistuminen sekä varjoliitely Pokharassa, Annapurnan kupeessa.






Jos joku miettii miksi kannattaa lähteä reissuun yksin, niin se on juuri se vapauden tunne. Päätät itse mihin menet ja milloin menet, ei tarvitse huolehtia muiden ihmisten mielihaluista. Matkakumppaneita ja seuraa löytyy kaikkialta. Itse ratkaisin ongelman osittain myös couchsurfingilla ja tapasin monia ihania ihmisiä, yövyin mielenkiintoisissa olosuhteissa ja säästin huikeasti rahaa. Loppujen lopuksi nukuin yksin koko reissun aikana 5 yötä, sillä aina oli joku jonka kanssa jakaa huonekustannukset. Ja jos nyt seuraavana päivänä halusikin pakata rinkkansa ja lähteä, niin ei ollut ketään jankuttamassa vastaan. Aivan mieletöntä.

Koko reissun kohokohdiksi voisi mainita Intian Varanasin ja Nepalista Pokharan. Aivan kreisejä kokemuksia, täysin päinvastaisista syistä ;) Kyllä nämä paikat on vain itse käytävä katsomassa!

Intian jälkeen en pientä Puolan reissua lukuunottamatta olekaan ollut reissussa, vaan alkaa olemaan uudet suunnitelmat mielessä jotka vaativat Suomessa nököttämistä vähän pidemmän aikaa. Surullinen ja ahdistava ajatus, mutta onneksi ensi kesän reissun suunnitteleminen vähän auttaa matkaikävään. Eurooppa on melko koskematon vielä mun matkailukartalle, joten on oikeastaan jännittävää tehdä noin kuukauden mittainen Itä-Eurooppa rundi autolla. Näillä näkymin tulee siis kierrettyä Puola, Slovakia, Unkari, Romania, Moldova, Ukraina, Valko-Venäjä ja sieltä takaisin Puolaan.

Ensi kesään on tosin pitkä aika, joten voi olla, että tulee vielä muutamia yllärireissuja... ;) Stay tuned!