28/08/2015

Bloggaamisen ihanuus ja vaikeus

Kun saan inspiraation, on ollut suorastaan mahdotonta olla toteuttamatta sitä. Toistaiseksi on myös ollut yhtä hankalaa pitää mielenkiintoa yllä, jotta nämä inspiraatioprojektit eläisi pidempään kuin hetken. Bloggaaminen on yksi niistä. Välillä tulee järjetön tarve päästä hehkuttamaan mahtavia kokemuksia ja myös ei niin mahtavia kokemuksia, mutta mitä siinä välissä? Kenenkään elämä ei ole niin mahtavaa, että kerrottavaa riittäisi jokaiselle päivälle, saati jokaiselle viikollekaan. Ellei nyt satu olemaan joku julkisuuden henkilö ja reikien sijasta taskunpohjat on täynnä kahisevaa millä tehdä mitä huvittaa. Mutta eih, opiskelen ja se rajoittaa jopa tällaisen kärsimättömänkin yksilön elämää ikävästi. Ei sillä ettenkö olisi käynyt reissussa sitten edellisen kirjoituksen, olen toki. On vain tuntunut turhauttavalta kertoa reissailuista kerran parissa kuukaudessa tai puolessa vuodessa. Vaikka olisihan se parempi kuin kerran vuodessa ;)

Eli long time no see. Kävin tässä välissä esimerkiksi Itä-Euroopan kiertoajelulla mm. Slovakiassa, Unkarissa, Romaniassa Moldovassa ja Ukrainassa. Kerrottavaa tältä reissulta olisi riittänyt monen bloggauksen verran ja matkalla koettiin niin mahtavia hetkiä kuin ikävää epäonnea :D Vaan mennäänpä pikakelauksella fiiliskuvin.








Sen jälkeen viihdyin Thaimaassa uudempaan kertaan ja isommalla porukalla sukulaisten kera. Kyseessä oli kerrankin L-O-M-A. Thaimaa on aina yhtä ihana ja helppo lomakohde, aivot narikkaan ja opiskeluahdistus katosi kahden viikon aikana mukavasti. Tällä kertaa kohde oli Khao Lak missä en ole aikaisemmin ollutkaan. Kiitos tästä ihanasta lomasta kuului mummille, joka kustansi meidän köyhien opiskelijoiden (ja koko konkkaronkan) matkan ja oli tietysti itse mukana juhlimassa syntymäpäiviään.








Kevät oli pitkä ja uuvuttava opiskelujen osalta, mutta Thaimaan reissu antoi voimia pitkälle. Juuri ennen kesää ja kesätöitä karkasin vielä Roomaan, josta sainkin ainoan rusketuksen häivähdyksen seuraavaan kahteen kuukauteen kiitos Suomen "kesän". Rooma oli hengästyttävän upea ja antoi mukavasti potkua ettei tarvinnut suoraan opinnoista hypätä työn touhuun. Rooma myös yllätti positiivisesti, sillä ajattelin sitä vain järkyttävänä turistitrappina. No olihan se, mutta ei todellakaan syyttä. Kyllä Roomassa on käytävä ja kaikki SE koettava. Täällä myös tuli todettua, että aikainen lintu madon nappaa ja mitä aiemmin oli nähtävyyksissä, sitä vähemmän joutui jonottamaan. Vatikaanissa suosittelen ihan oikeasti olemaan paikalla jo klo 7 :D










Eihän tämä kesä vielä tähän päättynyt vaan vielä kesätöiden loputtua, ostin todelliset äkkilennot nimittäin päivää ennen ostin liput Prahaan ;) Oli PAKKO päästä jonnekin ja Suomen surkea kesä houkutti lähtemään jonnekin lämpimään. Lämmintä tosiaan oli, nimittäin 35 astetta joka ikinen päivä. Se oli ehkä hieman liioiteltua, mutta ei silti vähentänyt innostusta. Mahtavan reissun saa aikaiseksi, vaikka suunnitteluaikaa on alle päivä! :) Aina ei siis tarvita kuukausia suunnittelua ennen matkaa. Yleensä en harmittele sitä, että joutuisi lähtemään reissuun yksin ja olenkin ollut reppureissaamassa ihan yksinäni, mutta jostain syystä parin päivän kaupunkiloma tuntui mälsältä yksin tallusteltavaksi. Mikä avuksi? No iskä tietenkin! Onneksi mulla on myös vähän yllytyshullu iskä joka lähti päivän varoitusajalla reissuun :D 







Olikos tämä nyt tässä tälle vuodelle? Ehei. Inspiraatio iski jälleen, samoin matkakuume. Joulukuun lopun lento Kambodzaan pitää huolen ainakin siitä ettei vuoden reissut ole vielä tässä.