Sivut

08/11/2015

Maailman paras isä!

Lempikuvani arkistoista. Ihmispainoina minä vasemmalla ja toinen pikkusiskoni oikealla.

Onneksi isiä on vain yksi. Ei tule ongelmaa valita kuka on paras. Koska on vain se yksi isä, niin hän on tietysti maailman paras isä. Se joka hullutteli pienenä kanssamme, innosti minut mm. karatetunneille, on jo ties kuinka monetta kertaa muuttanut tavarani uuteen osoitteeseen ja lähtee kanssani jopa parin päivän varoitusajalla reissuun. Iskä on aina ollut mulle tosielämän superman.

Tällä kertaa iskä on Thaimaassa juuri isänpäivänä, mutta isänpäivä on mielestäni jokainen päivä vuodessa. Perinteisen perhepäivällisen sijasta tänään lähtikin vain onnittelutekstari Thaimaan lämpöön.

Iskä <3

01/11/2015

Avokadomössö eli Quacamole


Avokado on herkkua. Kun ostat pussillisen niitä, niin voit olla aivan varma, että kaikki myös kypsyvät samaan aikaan. Kerralla ei viitsi kuutta avokadoa syödä, joten mitäs niistä tekisi? Jos haluaa jotain helppoa, nopeaa ja herkullista, niin avokadotahna sopii täydellisesti tortillojen kaveriksi. Oma versioni on ehkä mukaelma aidosta quacamolesta, mutta omaan suuhun suurta herkkua. Valmis tuote näyttää vihreältä mössöltä eli sopisi myös Halloween dipiksi ;)

Herkullinen avokadotahna (Quacamole)

3 Kypsää avokadoa
7 kirsikkatomaattia
Puolikas sitruuna
1 Chili
1 Valkosipulinkynsi
Puolikas sipuli
Suolaa

Leikkaa tomaatit mahdollisimman pieniksi paloiksi, silppua sipulit ja chili. Sekoita keskenään paloiteltujen avokadojen kanssa. Oikein kypsä avokado menee itsestään "möyhnäksi" ja haarukan avulla voi vielä vähän avustaa. Sekoita kaikki ainekset kulhossa. Itse tykkään sattumaisesta koostumuksesta, sileämpää tekstuuria varten koko satsin voi pyöräyttää sauvasekoittimella. Nauti tortillojen kanssa.

29/10/2015

Hääkrapula


Kuva: Pinterest

Tiedän, että joillekin häiden järjestely on asia, jota on odotettu pikku tytöstä pitäen. Joillakin on järjestelyt jopa hiottu kukkien valintaa myöten valmiiksi ennen kuin on edes sitä tulevaa aviomiestä löydetty. Itsekin olin aluksi ihan superinnoissani häistä ja vaaleanpunaisten lasien läpi innoissani selasin hääblogeja, hääsivustoja ja pinterestiä inspiraation toivossa. Mekkojakin lähdin sovittelemaan innosta ja jännityksestä puhkuen, varmana että löydän sen oikean tuosta noin vain.

Sitten se hääkrapula iski. Liian paljon hääaiheista hölinää liian lyhyessä ajassa. Ahdistaa, kun kaikki on niin kallista ja joka vaihtoehtoja kaikkeen on tsiljoonia. Olen enemmän sekaisin siitä mitä haluan, kuin mitä olin ennen kaikkea tätä hössötystä. Haluaisin vain naimisiin ja toivon, että ne juhlat järjestyisi sitten ihan itsestään ;). Onkin yllättävää, että M on se joka aina sanoo, että maksaa mitä maksaa, kerranhan vaan mennään naimisiin ja saadaan tällaiset juhlat järjestettyä. M myös on oikeastaan hoitanut tähän mennessä kaiken mitä tulee järjestelyihin, kun itse olen vaan stressaillut hääpuvustani :D Eikös tulevan morsiamen pitäisi olla se joka kanniskelee miehen eteen vaihtoehtoja kaiken maailman pienistä tilpehööreistä? No meillä se ei menekään näin.

Ehkä tämä helpottaa pian? Olen tietoisesti pitänyt taukoa bloggailustakin, että ei tulisi hääaiheesta väännettyä ja päätä vaivattua. Pitää vielä siis sanoa, että olen ihan oikeasti innoissani menossa naimisiin, mutta kaikki se hössötys aiheen ympärillä just nyt ärsyttää. 

Tällä hetkellä vaivaan päätäni sillä, että ryhdynkö Sats Elixian (miten tuo nyt kirjoitetaan nykyään) jäseneksi vai en. Olen aina ollut säännöllisen epäsäännöllinen urheilija ja kaipaisin nyt todella jotain ryhtiliikettä sekä energiaa elämään. En ole yhtään talvi- ihminen ja ulkolenkkeilyt taas ilmojen kylmetessä jäävät. Keväällä taas vaivaa allergia juuri ennen kun pitäisi saada "löysät pois" häitä varten. Sain toki heidän ns. "perustarjouksen", mutta silti epäilyttää. Listasin vähän miinuksia ja plussia.

- Todella kallis opiskelijabudjetille (ja myös hääbudjetille :D)
- Sitoutuminen vuodeksi jos haluaa edullisemman hinnan
- Jos loppuu innostus, niin se olisi sama kun repisi seteleitä palasiksi
- Iltatunnit on todella täynnä

+ Monipuolista liikuntaa kohtuullisen lähellä
+ Treenikaveri jo jäsenenä motivoimassa ;)
+ M lupasin kustantaa puolet kuukausimaksusta (for real :D!)
 (- tosin edelleen jos innostus loppuu niin revin kummankin seteleitä palasiksi)
+ Useita vaihtoehtoja lähipaikkoina
+ Kaksi Pt- ohjausta (olen kyllä kuullut ettei ole mitenkään superhyviä, mutta..)
+ Liha liikkuu 

Ensi viikkoon vielä pohdiskelen asiaa ja päätän asiasta.

19/10/2015

Maanantai ja mmmahtavat mantelimuffarit



Viikonloppu oli ja meni, mutta onneksi maanantai jatkui vapaalla. Viimeinen viikko on ollut todellinen laiskan opiskelijan unelmaviikko. Järkyttävän kiireisen syyskuun jälkeen nautin tästä väljästä kalenterista, jonka yhden ryhmän harjoitteluun lähtö mulle tarjoaa. HOPS opiskelijan elämä on välillä melkoista vuoristorataa. Välillä yritän selvittää kolmen ryhmän lukkaria samanaikaisesti ja tapella päällekäisten tenttien kanssa niin ettei mikään menisi täysin penkin alle. Olisi ehkä helpompaa jos välillä riittäisi vaan se läpipääsy, mutta se ei riitä. No jaa, tutkimus ja kehitystyön menetelmien tentti tuli päästyä tuurilla läpi enkä todellakaan ole uusimassa tenttiä paremman arvosanan toivossa ;)

Eilen suorastaan ihmettelin, että kappas kun ei ollut viikonloppuna mitään sen kummempaa tekemistä. Sitten se iski tajuntaan. Se hiton iso tentti, mikä on viikon päästä maanantaina ja viikonloppu oli kyllä erittäin hyvin tuhlattu tekemättä yhtään mitään. Nyt alkaa siis armoton lukeminen, sillä kyseinen kurssi on minulle tärkeä ja kaikenlisäksi mielenkiintoinen. En kyllä koskaan uskonut, että kemia kiinnostaisi pätkäätään, mutta huomaan nauttivani opetellessani sitruunahappokiertoon osallistuvia entsyymeitä ulkoa ja tankkaavani atomiabsorbtiofotometrin periaatetta päähäni. Onneksi tämä 12 opintopisteen kurssihirviö on tämän lopputentin jälkeen ohi. Vaikka siitä nautin niin se on myös ollut samalla raskain kurssi tähän mennessä ja alkoi jo viime keväänä. On jo aika saada se päätökseen.

Viikonloppuna sisäinen leipurini heräsi ja jotain herkkuleipomusta oli saatava. Kysyin M:ltä, että mitä tekisi mieli ja vastaus oli "make babeczki" joka googlaamalla osoittautui muffineiksi. Perusmuffinitaikina tuntui vähän tylsältä vaihtoehdolta ja kaapista löytyi mantelijauhoa, joten tuunasin reseptiä vaihtamalla osan kuiva-aineista mantelijauhoksi. Yleensä en tykkää tehdä muffineita, koska ne ovat usein kuivahkoja, mutta näistä tuli meheviä ja pehmoisia! Liekö mantelijauholla ollut osuutta asiaan.


n. 10 isohkoa muffinsia

1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 dl mantelijauhoa 
2 tl leivinjauhetta
2 kananmunaa
1,5 dl sulaa voita/margariinia
1,5 dl maitoa

Päälle:
Mantelilastuja/kokonainen manteli

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita kaikki aineet keskenään nopeasti (kuinka helppoa!) ja annostele muffinivuokiin. Lisää mantelikoristeet. Paista uunissa ala- tai keskitasolla n. 15 minuuttia, tarkkaile ettei pala :)

Ihanan mantelista maanantaita <3

16/10/2015

The one?



No löytyikö SE mekko? Ei, ehkä, joo. Paljon oli hyviä ja mikään ei näyttänyt päällä huonolta. Kuinka sitten valita se mekko? Tulee varmasti hirveän vaikea valinta. Kahden päivän sovituksien jälkeen löytyi kaksi lempimekkoa, joista toinen maksaa 600 euroa ja toinen 1100 euroa. Aika järkyttäviä nämä hintaerot, etenkin kun kummatkin olivat upeita päällä. Kalliimman hinta tosin kipuisi todellisuudessa vieläkin korkeammaksi, sillä se vaatisi muutaman pikku korjauksen ja korjauksineen, vyön vaihtamisine ja huntuineen kokonaisuus maksaisi lähemmäs 1500 euroa. Ihan hengästyttää, kun edes ajattelen tällaista summaa!

Muutamia liikkeitä on vielä kokonaan käymättä, jonka jälkeen pitää tehdä second round ja käydä kokeilemassa ne mitkä jäivät erityisesti mieleen. Tiedän kuitenkin, että jos jompi kumpi näistä hyvistä olisivat nyt ne vaihtoehdot, en harmittelisi kumpaakaan valintaa myöhemmin. 

Hääjärjestelyiden suhteen meillä alkaa olla aika hyvin kuviot selvät. Meillä on päivä, sillä nyt meillä on kirkko! 9.7.2016 meidät vihitään Krakovan kauniissa vanhassakaupungissa. Voiko täydellisempää olla <3

Kirkon lisäksi meillä on nyt valokuvaaja, DJ (joka toimii myös seremoniamestarina juhlissa) ja juhlapaikkakin on aika varma. Valokuvaajan kanssa kävi itseasiassa melkoinen munkki. Kyseinen kuvaaja oli viime kesän häissä jossa vierailimme Puolassa ja kyseinen kuvaaja taisi vähän ihastua muhun :D Oli kuulemma kovasti kysellyt sulhon bestmanilta, että kukas tämä vieras olikaan ;) Nyt kun vihdoin näimme vielä kuvat häistä niin kysyin heti josko M voisi selvittää kuvaajan tiedot. Eilen kuvaaja sitten soitti M:lle ja homma oli selvä!
Nyt viikonlopun aikana kun juhlapaikka varmistuu, väännämme kutsut siihen muotoon, että voidaan tehdä tilaus. Kutsujen lähetys aikaisessa vaiheessa häiden ollessa Puolassa on tärkeää vieraiden valmistautumisen kannalta. Suurin osa tosin jo tietää joka tapauksessa ;)

Ensi kerralla pitäisi ehkä jo yrittää kirjoittaa jostain muusta aiheesta kuin häistä :D

14/10/2015

Prinsessoja ja astronautteja


Sunnuntaina pidimme ensimmäisen kaasotapaamisen, tosin tämä nyt oli vain hyvä lisäsyy tavata pitkästä aikaa ;) Hyvien ystävien kanssa ei onnistu pysymään "aiheessa" ja varsinkin tässä porukassa keskustelut soljuvat aina aiheesta toiseen niin, että välillä unohtaa mistä olikaan edes puhe. Eli muutakin elämää on häiden lisäksi ja etenkin toisen kaasoystäväni asuessa Ruotsissa on tärkeää myös vaihdella niitä jokapäiväisiä kuulumisia. Valitsimme paikan fiksusti toisen ystäväni luota, jonne meidät kutsuttiin valmistujaisjuhlien jälkeisiin rääppiäisiin. Kelpasi ahtaa napaansa kolmea herkullista kakkua, joista ystäväni oli kaksi omin kätösin leiponut.

Hääpäivää ei ole vieläkään saatu varmistettua johtuen alunperin valitsemastamme kirkosta. Saimme eilen vihdoin vastauksen sieltä ja päivä jota ajattelimme, oli toki vapaa, mutta ongelmaksi muodostui oma uskontokuntani. Syy ei ollut, etteivätkö he haluaisi solmia "sekisliittoja" vaan kyseinen kirkko sattuu olemaan itsenäinen eikä kykene pyörittelemään byrokraattisia rattaita eli meidän papereita niin, että homma toimisi. Tuskin siis kuulemme enää tätä virttä, sillä nyt tiedämme mitä etsiä ja tänään lähtee kyselyitä muutamiin uusiin kirkkovaihtoehtoihin. Onneksi kirkot eivät Krakovasta heti lopu. Ainakin olen saanut paljon luottamusta Puolan suunnalta sille, ettei katolilaisen ja ortodoksisen parin avioliitto olisi kauhean vaikea solmia ;) 

Tänään olen varannut ensimmäisen ajan hääpukujen sovitukseen. En vain malttanut odottaa näin pitkään vaan käytin hyväksi muutaman ylimääräisen tunnin ja kävin jo eilen muutamassa liikkeessä. Ihan oikeasti jännitti ihan hirveästi!! Halusin päästä ylimääräisestä jännityksestä käymällä aluksi ihan yksin liikkeissä ja sovittaa muutamaa mekkoa, että pääsen eroon tunteesta ettei mulle sovi mikään mekko :D Hullua! Mutta kyllä vain kävellessäni ensimmäistä liikettä kohti, sydän alkoi pamppailemaan. Ensimmäisessä paikassa myös unohdin (!) ottaa kuvia, koska jännitti niin paljon. Suuri kivi vierähti sydämeltä ensimmäistä mekkoa kokeillessa. Se oli täydellinen. Sitten kokeilin muita. Nekin sopivat todella hyvin. Suurella todennäköisyydellä tulen siis löytämään unelmien mekkoni, tai ainakin lähelle sitä ;)

Vaikeaa häämekon valinnassa on se valtava valikoima erilaisia malleja. On perinteistä A-linjaa, muodikasta merenneitoa, ihme makkarankuoria, pitsiä, tylliä, satiinia.... Ainoa mitä tiedän mitä en halua, on hihattomat mekot. Kainaloläskit no thanks! Niille joille malli sopii, hihaton on kaunis vaihtoehto. Valitettavan monella tosin olen nähnyt ne selkä- ja kainalomakkarat. Inhottavinta on kyllä se, kun näkee monen sitten nykivän niitä pukujaan rinnuksista ylös tanssilattialla. Tärkeintä on tietysti se, että se puku kannetaan ylpeydellä ja itsetunto on huipussaan hääpäivänä, mutta itse tiedän että murehtisin kyseisiä asioita ja pelaan varman päälle ;)

Tämän illan jälkeen tiedän varmasti jo paremmin minkälaista mekkoa haen. Mukana on toinen kaasoni, joka joutuu varmaan useamman mekon sovituksen katsella :D


Kyllä kelpaa käydä aamulenkillä näissä fiiliksissä <3 Syksyssä on sitä jotain. Silloin kun ei sada.

Otsikossa päivän biisi, Sannin prinsessoja ja astronautteja.

10/10/2015

Häät vs. matka

Vanhempaa kuvamateriaalia Suomenlinnasta lähestulkoon hernerokkasumussa.

Joskus saadakseen jotain mielettömän ihanaa, joutuu myös luopumaan jostain ihanasta. Vuodenvaihteen tienoilla olemme lähdössä Kambodzaan M:n ja veljeni kanssa, mutta koska meille tuli järjestettäväksi vähän isommat kestit, joutui tämä matka nyt vaakalaudalle. Itseasiassa M sanoi, että uhraa oman matkansa säästääkseen edes muutaman satasen ylimääräistä häitä varten. Lennot on maksettu jo aikoja sitten, eikä niistä saa rahoja takaisin. Säästöä kuitenkin tulee, kun matkalla ei käytä rahaa. Itse suren tätä, sillä tämä olisi ollut ensimmäinen kaukomatka yhdessä. Olen toki itse reissaillut siellä sun täällä, mutta M ei ole ikinä käynyt Euroopan ulkopuolella.

Mietin aluksi itsekin, että perun omankin matkani, mutta entä veljeni? Ei todellakaan olisi reilua pyytää häntä lähtemään yksin tai vielä epäreilumpaa, pyytää häntä heittämään reilua 500 euroa taivaan tuuliin lentolipun muodossa. Päätimme, että minä ja veli lähdemme ja M pääsee säästetyillä rahoilla Puolaan järjestelemään asioita. Ellemme sitten saa yhtäkkiä lottovoittoa ja meillä on varaa sekä yhteiseen matkaan, karonkkaan ja häihin :D M tosiaan vielä väittelee itsensä tohtoriksi luultavasti vuoden alussa, joten sellaisetkin kekkerit pitää järjestää.

Kun lupasin ystävilleni, että ei nyt sentään KAIKKI asiat pyöri häiden ympärillä, niin taisin ehkä vähän valehdella. Kyllä pyörii, ainakin nyt on sellainen "tohinavaihe" päällä, kun yritämme miettiä milloin ja missä häät ovat. Olimme jo hieman toivoneet, että the päivä olisi ensi vuonna syyskuussa ja nyt näyttääkin siltä, että joudumme ajoittamaan häämme siihen pahimpaan ruuhka-aikaan heinäkuussa.

Vaikka M:n puuttuminen reissusta harmittaa ja itsellä on vähän huono omatunto lähteä lomailemaan veljen kanssa, yritän nauttia lomasta täysin siemauksin :) Lomaa kun ei sen jälkeen ole luvassa pitkiin aikoihin ;)

06/10/2015

Heart full of wine


Sydän ei ehkä ole täynnä viiniä, mutta taustalla soi ihana Angus ja Julia Stone, josta sain inspiraation. Sunnuntain jälkeen olen lähestulkoon hyppinyt seinille, soitellut perheelle ja ystäville, katsellut inspiraatiokuvia netistä ja autuaasti sivuuttanut sen faktan, että huomenna olisi tärkeä tentti. Mutta this is really happening! Pyörät on laitettu pyörimään ja meillä on nyt aika varmasti häät ensi vuonna, luultavasti kesän jälkeen <3

Vaikka toisaalta olen innoissani siitä, että häät ovat Puolassa, iki-ihanassa Krakovan kaupungissa, niin tunnen myös huonoa omatuntoa siitä, että minun puolelta vieraat joutuvat sinne saakka tulemaan Suomesta. Tämä varmasti karsii porukkaa minkä ymmärrän täysin. Meillä ei ole rahoja kustantaa sellaista määrää ihmisiä paikalle, mutta niille jotka tulevat, on luvassa varmasti sen arvoiset pippalot! Silti näen painajaisia siitä, että "minun puoli" kirkkoa on tyhjä, kun kukaan ole saapunut paikalle.

Muutama on kysynyt syytä sille miksi valitsimme Puolan. Niitä on monia ja monet niin henkilökohtaisia etten katso asiaksi kirjoittaa asiasta julkisesti. Yksi iso syy on kuitenkin isovanhemmat. Itselläni on yksi rakas mummi vielä elossa ja hän on ikäisekseen niin hyvässä kunnossa, etten tunne tuskaa hänen "raahaamisesta" paikalle. Hän myös ymmärsi asian hyvin, kun juttelimme asiasta. Teräsmummi<3 Sen sijaan M:llä on kolme huonokuntoista isovanhempaa, jotka eivät pääsisi paikalle. 

Meille tulee mielenkiintoiset häät monessakin mielessä ja onhan kahden eri kulttuurin yhdistyminen ihan mieletöntä itsessään. Yhteisellä päätöksellä menemme naimisiin katolisessa kirkossa, koska sillä on suuri merkitys M:lle ja itse olen valmis siihen. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että onneksi olen ortodoksi enkä luterilainen, sillä paperisota olisi kuulemma vielä käsittämättömämpi mitä se nyt tulee olemaan :D 

Mitään muuta ei ole vielä lyöty lukkoon, kuin se, että mulla on kaksi kaasoa. Olen onnellinen, että kummatkin suostuivat, sillä he ovat kumpikin olleet ystäviäni yläasteelta saakka ja tietävät käytännössä katsoen kaikki vaiheet elämässäni, heh! Mutta onhan tämä melkoinen soppa. Itse olemme Suomessa, häät järjestetään Puolassa ja toinen kaasoista asuu Ruotsissa ;) Ei se ole onneksi ongelma ja näemmekin jo tänä sunnuntaina ensimmäisen kerran morsian&kaasot- treffien merkeissä! Tasapuolisuuden nimissä on mainittava, että myös M:llä on kaksi bestmania.

Loppuun vielä (eilisen) kissahdus:


04/10/2015

SE kysymys



Kuinka paljon ne muutamat sanat voivat vaikuttaa elämään. Olo on edelleen hämmästynyt, iloinen, innostunut ja jopa järkyttynyt. Jatkuvasti katse hakeutuu sormeen, jossa kimmeltää. Onko tämä sittenkään totta?

Kosinta tuli yllätyksenä, vaikka olemme olleet yhdessä yli 2,5 vuotta.

Häät? Milloin? Missä? 

Ensi vuonna, ehkä. Puolassa, M:n kotimaassa. Kuinka kaikki järjestyy täältä käsin? Niin monta kysymystä ja niin paljon järjestettävää.


03/10/2015

Zen- ketutus




En varmasti ole ainoa, jolle keskittymisen avain on ympäristössä missä sattuu olemaan. Etenkin nyt opiskellessa sen tärkeys korostuu. En ole koskaan ollut hyvä työskentelemään missään kirjastoissa,
ja kahviloissa tai koulussa on yleensä melkoinen hälinä. Kotona on mukavinta lukea, mutta se vaatii aina järjestelyä. Zen- lukeminen kärsii, kun ympärillä pyörii likaiset astiat tai on muuten vaan niin sekaista, että keskittyminen menee miettiessä pitäisikö imuriin tarttua.

Tämä viikonloppu piti olla pyhitetty tehokkaalle lukemiselle, mutta kappas vain, olen tähän mennessä tehnyt kyllä aivan kaikkea muuta kuin lukenut. Heräsin toki tehokkaasti aamulla ja aloitin siivoamalla itselleni mukavan lukuympäristön, mutta jossain vaiheessa tuntui, että kaikki oli tätä ajatusta vastaan. 

Pesin jopa pyykit ja ajattelin käydä viemässä ne kuivumaan yhteiseen kuivaushuoneeseen niin johan siellä käynti sai taas veren kiehumaan korviin saakka. Joku itsekeskeinen urpo oli toki ripustanut pyykkinsä kätevästi kahdelle langalle per vaatekappale. Kiva kiitti, että veit tuplasti enemmän tilaa järjenjuoksullasi. Langat ovat niin löysällä, että ne painuvat kuitenkin yhteen ja se ajatus "nopeasta kuivumisesta, kun ilmaa on välissä" oli sillä tuhoon tuomittu. Nyt olen sitten ympäröity kuivuvalla pyykillä.

Saimme myös aikaisemmin naapureilta uuden sängynrungon, joten vanhasta piti päästä eroon. Laitoin ilmoituksen facebook- kirpparille ja lupauduin vielä varaamaan tuota sängynrungonraatoa perjantaihin, kun oikein aneltiin. No eipä haettu! Koko viikon silmään sattunut tuo rungonrähjä olohuoneen nurkassa. Laitoin sitten uuden ilmoituksen ja lupasin sängyn seuraavalle. No eikös sitten hetki sitten tämä ensimmäinen "noutaja" soittanut, että olisi nyt tulossa hakemaan sänkyä. SIIS MITÄ...!? En edes jatka tästä asiasta...

Nyt voisin ottaa hetken meditaatiotauon, että saisin otettua alusta koko viikonlopun ja yritän unohtaa ympärillä olevan kaaoksen :)

Toivorikasta kärkkymistä aamupalapöydässä

02/10/2015

Talvikriisi

Aamulla kun heräsin ihmettelin, että kuinka voi olla jo näin järkyttävän pimeää. Tosiaan eilen alkoi lokakuu ja talvea kohti valitettavasti taas mennään. Talvi on ehdottomasti ikävin vuodenaika, koska inhoan kylmyyttä ja pimeyttä. Olenkin jo viimeisen kuukauden hipsinyt kotona villasukat jalassa (tosin kyllä kelpaa äidin kutomissa hipsiäkin!).  

Voi kun voisikin vaan kääriytyä tällaiseksi kevääseen saakka..

Kriiseilen jo valmiiksi siitä, kuinka selviydyn talvesta ja olenkin jo kerännyt itselleni melko kattavan vilttikokoelman. Jos olisi mahdollisuus valita, olisi tämä se hetki kun lähtisin pidemmäksi ajaksi jonnekin lämpimään.

Tein aiemmin viikolla mahtavia fb- kirppislöytöjä ja tänään kotiutin uuden ihanan Everestin punaisen talvitakin. Varastosta löytyy entuudestaan samanlainen valkoinen, joka tosin on niin likainen, ettei sitä saa edes pesemällä siistiksi. Varustautuminen check!

Meinasin jo sushilla käydessäni postata tämän, mutta itsekritiikki esti. Eihän itsestään voi julkaista noloja kuvia. Mutta piristetään iltaa ja laitetaan sitten kuitenkin. Näin käy kun pyytää veljeä ottamaan "kivan kuvan". Kiitti zoomauksesta ;)


01/10/2015

Herkkumysli



Menin kerran tekemään sen virheen, että tein itse mysliä. M lähinnä ihmetteli sinä iltana mitä oikein näpräsin ja oli sitä mieltä, että kaupasta saa yhtä hyvää ja vähemmällä vaivalla. Aamulla lähdin töihin, kun sain 9 aikaan viestin, että pliis tee tästä lähtien aina itse mysliä :D Nyt sitten aina kerran parissa viikossa pidän kunnon myslisulkeiset ja valmistan kerralla kolmen litran vetoisen lasipurkin täyteen. Muutamat ystäväni kyselivät ohjetta ja tässä on omani:

Tästä tulee uunipellillinen!

5 dl isoja kaurahiutaleita
1 dl cashew- pähkinöitä
1 dl manteleita
1 dl pekaanipähkinöitä
1 dl auringonkukansiemeniä
0,5 dl chia- siemeniä

0,5 dl Kookosöljyä
2 rkl juoksevaa hunajaa

Aurinkokuivattuja taateleita
rusinoita

Laita uuni lämpenemään 150 asteiseksi. Murskaa pähkinöitä veitsellä vähän pienemmiksi palasiksi (ei liian pieniksi). Sekoita hiutaleet, pähkinämurska ja siemenet. Jos kookosrasva on kiinteää, sulata hieman kattilassa ja sekoita juoksevan hunajan kanssa. Kaada muiden ainesten joukkoon. Levitä mysli tasaisesti leivinpaperin päälle uunipellille. Paahda uunissa aluksi noin 10 minuuttia, kunnes sekoitus saa väriä. Väriä kannattaa tarkkailla, sillä mysli palaa herkästi. Sekoita mysliä ja anna olla uunissa vielä toiset 10 minuuttia.

Anna myslin jäähtyä kokonaan jonka jälkeen lisää haluamasi kuivahedelmät. Toimii ilman hedelmiä ja toimii myös vaikka vain rusinoiden kanssa. Luksusta ja väriä mysliin saa laittamalla erilaisia kuivattuja marjoja. Itse tykkään taateleiden tuomasta kinuskisesta mausta.

Herkuttele kuinka parhaaksi näet!

30/09/2015

Jos vaikka...

... kertoisin mitä tein tänään!

Nukuin aamulla liian myöhään ja tietysti juuri tänä aamuna kun oli THE bad hair day...

Kuivashampoo oli tietysti loppu...

Laitoin päähäni perunajauhoja ystävän ehdotuksesta...

Tapasin muutaman ystävän aamiaisen merkeissä Kiila Food & Barissa...


Kävin Sokoksella aikeena ostaa lapaset ja kuivashampoon...

Homma lähti vähän käsistä kun en ollut muistanut, että siellä alkoi 3+1 päivät...


Kotona yritin epätoivoisesti vääntää muutamat labrapäiväkirjat ennen patologian laboraatioita...

Iltapäivän laboraatio meni opetellessa tunnistamaan eri kudoksia mikroskoopilla...


Illaksi olin sopinut näkeväni veljeä ja siskoa kaupungilla sushin merkeissä...

Latasin PIVO- sovelluksen jolla sai Cityshopparin ja Large sushisetin Mediumin hinnalla Hanko Sushissa...


Kävimme vielä sen jälkeen Arnoldsissa jälkkärillä...

Todisteita ei jäänyt...

Kotiin päästyäni aloitin projekti myslin ja sain lopulta täyteen kolmen litran vetoisen lasipurkin verran mysliä...


Tämän jälkeen ajattelin vielä yrittää selvittää huomista työkoetta varten Stafylokokkien tunnistusmenetelmiä... ;)

29/09/2015

Voiko matkustaa väärin?

Siro sanoo "Chill the fuck out!"

Olen kuullut monia syitä sille miksi ei voi matkustaa. Yksi selvä syy on ollut se, että ei ole sopivaa matkaseuraa. On toki eri asia saada houkuteltua joku mukaan parin päivän kaupunkilomalle, kuin kuukauden reppureissulle. Monet eivät koe yksin reissaamista edes vaihtoehtona. Yksin matkustaessa puuttuu se tuttu tuki ja turva, sekä myös se jonka kanssa jakaa ne upeat kokemukset sillä hetkellä kun ne tapahtuu. Toisaalta yksin matkustaessa saa ihan itse päättää mitä siellä matkallaan tekee ja tutustuu (ainakin omasta mielestäni) helpommin muihin ihmisiin. Puolensa siis kummassakin.

Olen matkaillut kovin vaihtelevassa seurassa. Olen käynyt matkalla oman perheen kanssa, koko suvun kanssa, pelkästään veljen kanssa, ystäväporukalla, poikaystävän kanssa ja sitten vielä yksin. Matkaseura ei ole oikeastaan koskaan ollut se ongelma, vaikka kaikilla on kovin eri tyyli matkustaa. Aina on tehty kompromisseja niin että kaikki ovat loppujen lopuksi tyytyväisiä.

Joillekin matkustaminen on vain tapa rentoutua vaikkapa laadukkaassa hotellissa, kun taas jotkut haluavat kiertää jokaisen karttaan merkityn nähtävyyden ja museon. Joillekin se on tapa yrittää soluttautua kantaväestön joukkoon ja jotkut taas panostavat shoppailuun. Mihin kategoriaan itse kuulun? Kierrän kaupat usein melko kaukaa ja saatan satunnaisesti tuoda yksittäisiä matkamuistoja. En siis ole se jonka seinät on täynnä matkamuistonaamioita tai jääkaappi täynnä pääkaupunkimagneetteja. Olen myös tehokkaasti vältellyt museoita (tosin British Museumissa vietin tuntikausia) ja nähtävyyksistäkin useimmiten kierrän ne mitkä ovat aina kutkuttanut mieltä. 

Ystäväni mainitsikin pari päivää sitten, että blogistani on kiva lukea matkajuttuja, jotka käsittelevät rennolla tavalla matkustamista, eikä niinkään erinäisten turistikohteiden listausta. Mielestäni nähtävyydet löytää helposti netistä ja kukaan tuskin saa tietää Colosseumista ensimmäistä kertaa elämässään juuri tästä blogista. Onhan siellä käytävä ja yllätyin jopa itsekin siitä fiiliksestä mikä tuli siellä käydessä. Ei Colosseumista voi kertoa vain sanoin ja liikaa nähtävyyksiä merkkaillessa check- listaan unohtuu oikeasti nähdä se paikka. Tärkein on se, että kokee. Oli se kokemus sitten joku turistien kansoittama paikka, sattumalta löydetyt tunnelmalliset sivukujat tai vaikka se, että eksyy jonnekin keskelle viidakkoa ja lopulta löytää takaisin ehjin nahoin. Oikeanlaisen matkustamisen sääntöjä ei ole.

Kaikesta tästä päästään asiasta kukkaruukkuun eli joulukuun loppuun jolloin lentokone singauttaa minut, M:n ja veljeni kohti Kambodžaa. Tämän hetkisistä suunnitelmista tiedossa on ainoastaan, että Angkor Watissa on käytävä (tai "ankkakorvat" niinkuin M sanoi :D), mutta muuten ollaan menossa flown mukana. Tiedän tosin entuudestaan, että M on varmasti suunnitellut puolet reissusta siinä välissä kun olen vasta alkanut funtsimaan, että ollaan tosiaan lähdössä.

28/09/2015

Miten selvitä arjesta?


Monelle arki on se tuki ja turva johon elämässä voi aina luottaa. Arki voi tarkoittaa eri asiaa eri ihmisille, mutta yleisesti ottaen se koostuu jokapäiväisen elämän rutiineista. Suurin osa ihmisistä tähtää tähän jokapäiväiseen arkeen opiskelemalla, etsimällä työpaikan jossa viihtyisi eläkeikään saakka, perustamalla perheen, ostamalla asunnon... Lista voisi jatkua pidemmälle, mutta pääpiirteittäinhän tämä on sitä normaalia elämää. Joskus arki kuitenkin tuntuu äärettömän ahdistavalta. Itse vasta opettelen tähän asenteeseen, että arki on hyvä. Olen aina ollut sitä tyyppiä, joka singahtelee elämässä suuntaan ja toiseen, useimmiten ajattelematta asioiden merkitystä pidemmällä tähtäimellä.

Omaa asennettani ja elämänmuutoksiani kuvaa hyvin se kerta, kun irtisanouduin töistä, muutin pois asunnostani ja muutin silloisen poikaystäväni kanssa Los Angelesiin. Matkan varrella käväisimme vielä Keski-Amerikassa reppureissaamassa. En todellakaan säästänyt rahaa pitkiä aikoja tätä varten, vaan lopputilin turvin ja töiden toivossa lähdimme matkaan. Tuntui, että jokainen kauhisteli ja jännitti puolestani, mutta itse lähdin matkaan edes ajattelematta etteikö homma toimisi. Pääseehän sieltä aina takaisin. Oli myös sivuseikka, että oleskeluluvan saa vain kolmeksi kuukaudeksi. En myöskään hetkeäkään epäillyt ettenkö olisi päässyt takaisin porukoiden luokse asumaan mikäli homma ei toimisi ja joutuisin palaamaan maitojunalla kotiin. Läksiäislahjaksi sain mm. tarrasukat entisiltä työkavereilta, joka taisi olla hienovarainen vihje :)

Paljon suuremmaksi ongelmaksi aina koin sen tavallisen arjen. Sain aina pidemmän seesteisen ajan jälkeen "levottomat jalat" ja olin masentunut siitä, kun elämässä ei tapahdu mitään. Losin jälkeen ja sen parisuhteen päätyttyä koin suurta ahdistusta, kun elämästä tuli taas tylsää ja normaalia. Halusin irti siitä maailmaa riivaavasta oravanpyörästä, jossa tarkoitus oli vaan opiskella, tehdä töitä, perustaa perhe ja lopulta kuolla. Lähdin yksin Intiaan ja Nepaliin melkein kahdeksi kuukaudeksi, koska halusin vain matkustaa. Tuntui, että tämä oli se tapa miten halusin elää. Juuri ennen matkaa tapasin tietysti sitten nykyisen poikaystäväni, joka vaikutti valitettavan paljon reissun luonteeseen. On ihan hirveää olla erossa siinä suhteen alkutaipaleella, kun on ihan h-i-r-v-e-ä ikävä :D

Intia ja Nepal on tällä hetkellä viimeinen reissu jossa kävin yksin ja missä sain viettää sitä täydellisen vapaata aikaa itseni kanssa. Sen jälkeen päädyin taas tuttuun ja turvalliseen vaatemyyjän työhön, joka oli ollut turvatyöpaikkani jo monta vuotta, mutta ei antanut mitään mun elämälle. Sain vihdoin ja viimein kipinän opiskeluun (7 vuotta lukion jälkeen), jonka jälkeen olen kamppaillut tasaisin väliajoin tästä kamalasta arkiahdistuksesta. Toisaalta opiskelen sitä alaa mikä ihan oikeasti kiinnostaa, saan siitä ihan oikeasti iloa ja voin kuvitella itseni tekemässä bioanalyytikon työtä. Olen nyt selvinnyt melkein kaksi vuotta ja edessä olisi vielä vuosi puserrettavaa. Pelottavinta on kuitenkin se kamala asia opiskelujen jälkeen, se arki.

Arkiahdistus vaikuttaa jopa parisuhteeseen. Yllättävää kyllä olen aina ollut parisuhdetyyppiä ja seurustellut monia vuosia yhtäjaksoisesti. Suurimpia haasteita tuo kuitenkin se, kun parisuhteesta tulee tylsä. Eli se vaihe, kun jaetaan elintila keskenämme ja ei paljoa muuta tehdä (ei edes ehditä) kun käydään töissä, opiskellaan, siivotaan kotia ja keskustellaan siitä, että syödäänkö päivälliseksi kanaa vai pasta bolognesea. Monen eron syynä on varmasti tylsistyminen, kun ei koeta, että mikään muuttuisi tai tapahtuisi mitään mielenkiintoista tulevaisuudessa. Yhdistettynä jonkinlaiseen konfliktiin yhdistelmä on usein hajottava. En ehkä halua pohdiskella omia erojani julkisesti, sillä syitä on ollut monia, joista ainoastaan yksi saattoi johtua osittain tylsistymisestä ja arkikammostani.

Nykyinen parisuhde tarjoaa sitten vähän suurempia ongelmia. Arkea ei ole edes näkyvissä. Luulisi siis, että olisin varsin tyytyväinen tilanteeseen? Olen kuitenkin huomannut tässä epätietoisuudessa sen hyvän puolen, että kaipaan sitä lohtua minkä arki toisi. Olisi ihana tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, missä olemme vuoden päästä, missä voin työskennellä jos emme ole Suomessa? On kuitenkin aika suuri todennäköisyys, että emme jää Suomeen valmistumisen jälkeen. Ainakaan M ei jää. Tiedossa voi siis olla kaukosuhde, asumista ulkomailla ja mahdollisesti työttömyyttä. Monta kysymystä, johon ei voisi vastata kuin kristallipalloon katsomalla.

Otsikko on ehkä hämäävä, sillä en todellakaan osaa antaa vastausta miten selviäisi arjesta. Ennen selvisin välttelemällä sitä parhaani mukaan. Ehdin kuitenkin oppia itsestäni paljon asioita tässä pitkässä välissä, kun en ihan oikeasti tiennyt mitä haluan elämässäni tehdä. En ehkä vieläkään täysin tiedä, mutta arki on nykyään huomattavasti vähemmän vihamielinen sana mitä ennen. Haluaisin asettua sentään johonkin aloilleni, kuitenkin niin, että mahdollisuuksien mukaan pääsisi matkustelemaan. 

Tästä tuli melko synkeä ja itsepohdintaa täynnä olevaa tekstiä. Kummasti inspiroituu pohdiskelemaan elämän tarkoitusta, kun pitäis keskittyä fysiikan uusinnasta läpipääsemiseen. Toivon todella, että vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen ei ole neljäkymmentäkaksi. Se olisi todella masentavaa :D Douglas Adamsin lisäksi laitan loppukevennyksenä lempikuvani mun arjen sankareista.


25/09/2015

Turistina Helsingissä

Kuvat ovat vieraamme ottamia :)

Couchsurfing on ollut aiemminkin puheena tässä blogissa, mutta nostanpa aiheen jälleen esille vähän toisesta näkökulmasta. Olen nimittäin nyt jo reilun vuoden verran oman surffailun ja kaffitreffien lisäksi M:n kanssa päästäneet kotiimme tuiki tuntemattomia ihmisiä sohvallemme yöpymään. Etenkin työpaikan kahvipöydässä saan kuulla järkyttyneitä kommentteja siitä, että kuinka me uskallamme. Me suomalaiset tunnumme olevan aika reviiritietoista kansaa ja koti on ehdottoman pyhä paikka, eikä sinne tuntemattomat pääse tosta noin vaan. No meillepä pääsee, tosin aika tiukan seulan läpi :D

Miksi haluan toimia hostina? Koska voin antaa ihan mielettömän kokemuksen jollekin matkaajalle. Eikä tähän tarvita luxusasuntoa tai rahallista panostusta. Asumme HOASin perus pienkaksiossa ja saamme silti ihastelevia kommentteja vierailta. Se on se erilainen kulttuuri ja elämäntyyli. Muistan vieläkin kun valko-venäläinen pariskunta istui meidän sohvalla ja naisen mielestä olimme kuin toisella planeetalla. Olin kierrättänyt heitä ympäri Helsinkiä ja ymmärrän, että Tallinnan vanhankaupungin jälkeen meidän keskusta voi olla aika meh, mutta olin silti hämmentynyt kuinka innottomilta he vaikuttivat. Kaikki muuttui kun pääsimme keskustasta kotiimme. Saimme moneen kertaan vakuutella, että ei, meidän tavaroita ei ole koskaan terassilta varastettu vaikka ne ovatkin siellä 24/7. Kuviakin oli pakko ottaa sekä terassista, että pihan yhteisgrillistä. Olen myös laulanut kahden puolalaisen kanssa youtuben avulla Muumien tunnaria suomeksi ja heidän mielestä se oli vaan ihan k-ä-s-i-t-t-ä-m-ä-t-t-ö-m-ä-n hassua (siis se, että muumit puhuivat Suomeksi. Ja suomen kieli tietysti).

Vaikka heille meidän ihana Helsinkimme ei ollutkaan SE juttu, monelle muulle se on ollut. Meillä on käynyt vieraita tähän mennessä Puolasta useampi ihminen (varmaan M:n kotikaipuuta kutsua maanmiehiään heh), Amerikasta, Valko-Venäjältä ja Argentiinasta. Kaikille heistä (paitsi valko-venäläisille ;D) Helsinki on ollut käsittämättömän upea paikka. Tämä saattaa tulla yllätyksenä meille vaatimattomille paikallisille, joiden ensimmäinen kysymys matkailijoille tuntuu olevan, että miksi ihmeessä tänne?! Eihän täällä ole mitään nähtävää. Couchsurfingin avulla olen nähnyt Helsinkiä ihan uusin silmin ja oppinut arvostamaan sen monipuolisuutta! 

Onko ongelmia syntynyt? Ei kertaakaan :) Kaikki vieraat ovat olleet erittäin hyväkäytöksisiä ja mukavia vieraita. Kerran olen joutunut pyytämään sohvalle jo mukavasti asettautunutta surffaria jättämään kengät eteiseen. Aina välillä unohtuu, että joillekin se voi olla outoa. Suurin osa tulee mukanaan koko arsenaali varusteita, eivätkä oleta olevansa hotellissa. Toki olen aina tarjonnut esimerkiksi pyyhkeitä käyttöön, ettei rinkkaan tarvitse sitten märkiä tunkea meiltä lähtiessä. Vaikka vieraat joutuvatkin nukkumaan sohvalla, olen silti aina pedannut sängyn. Rahaa hostina olemiseen ei tarvitse investoida yhtään sen enempää kuin haluaa. Matkaajat useimmiten tuovat omat eväät tai vaihtoehtoisesti tarjoutuvat kustantamaan oman osuutensa ruokakustannuksista. Olemme myös saaneet viskipulloa kiitokseksi ja kaikenlaista pientä kivaa muistoa. Monista olemme kuulleet myös jälkikäteen, eli aina kyseessä ei ole pelkkä yhden yön juttu :P


11/09/2015

Kyllä se siitä!


Taitaa olla harvassa ne reissut, jossa kaikki menisi niinkuin alunperin oli suunnitellut ja ongelmitta! Ei kuitenkaan kannata antaa pienten (tai isompien) takaiskujen pilata koko matkaa yrittäen itsepintaisesti pitää suunnitelmista kiinni. Niin kauan kun kellekään ei satu mitään vakavaa, rennolla asenteella saa ne huonotkin hetket muutettua voitoksi. Meidän viime kesän automatka Itä-Euroopassa oli kaikkea muuta kuin helppo, mutta jälkikäteen muistot ovat pääosin hyviä ja kaikesta selvittiin. Tarkoitus oli siis ajaa Puolasta Slovakiaan, Unkariin, Serbiaan, Romaniaan, Moldovaan ja Ukrainaan. Loppujen lopuksi vaikka auto hajosi jo Budapestissa, ainoastaan Serbiaan emme päässeet ;)




Budapest on ainoa paikka, josta jäi vähän nihkeä kuva, sillä siellä koimme synkimmät hetket koko matkalla. Auto kirjaimellisesti hajosi käsiin keskellä hullua ukkosmyrskyä ja navigaattorikin reistaili, joten harhailimme epätoivoisesti kaduilla etsien lähintä bensa-asemaa. Saimme tilattua hinauksen korjaamolle, mutta kuinka ollakaan, lähin auki oleva korjaamo sunnuntaina löytyi 50 kilometrin päästä keskellä ei mitään. Kirjaimellisesti. Vietimme kyseisellä romupajalla 15 tuntia, josta osan nukuin korjaamon nuhjuisella ja tupakalta löyhkäävällä nahkasohvalla. Totesimme yön aikana, että taisimme tulla pahimpaan turistinkusetuspaikkaan ikinä, sillä paikalle hinattiin myös muita turistien autoja ja kukaan ei liikkunut sinä aikana mihinkään. Lopulta he väittivät, ettei auto ole korjattavissa ellei koko moottoria vaihtaisi mikä tuntui uskomattomalta, kun M kävi tarkastuttamassa auton ennen matkaa (oma auto alla siis, ei vuokra-auto). M päätti, että hän ei suostu pissittäväksi linssiin vaan soitti sedälleen Puolaan, jonka kaveri tuli hinurillaan hakemaan auton ja meidät Puolasta saakka takaisin Puolaan. Eli vaikka alkumatkan epäonni olikin todella nihkeä kokemus, niin ainakin jäi kerrottavaa tästäkin tapahtumasta :D

Emme masentuneet tästä, vaan auto jäi sedän hoteisiin Tarnowiin ja me lähdimme seuraavalla junalla Puolan rannikolle Gdyniaan tapaamaan herran muita sukulaisia ja nauttimaan lomailusta, kunnes auto olisi kunnossa. Viikon verran pääsimme M:n tädin herkkupatojen ääreen. Tädillä oli puutarha, josta löytyi lähestulkoon KAIKKEA. Oli muuten ihanaa käydä poimimassa suurin osa ruoka-aineksista suoraan pihalta. Kävin aika monesti marjaryöstöretkellä ;) Vierailimme myös edellisessä postauksessa mainitsemallani aavikolla M:n kahden serkkutytön kanssa. Viikon verran odottelimme auton korjausta ja pääsimme matkaan. Koska Budapestissä kävimme ja sieltä jäi ikävä fiilis, ajoimme suorinta tietä Romaniaan. 





Eihän matka Romaniaankaan täysin ongelmitta sujunut, sillä alussa takkuileva navigaattorimme johti meidät harjaan :D On mukavaa huomata auringon jo laskiessa ajelevansa jossain järjettömän pienellä hiekkatiellä, jossa pystyi ajamaan korkeintaan 20km/h tien huonon kunnon ja randomisti eteen rynnivien lammaslaumojen, peurojen ja kettujen takia. Onneksi 50 kilometria myöhemmin (jep...) pääsimme päällystetylle tielle ja olimme vihdoin vuoriston tuntumassa. Halusimme Romaniassa nähdä ehdottomasti luontoa, emmekä kaupunkia ja päätimme ajella sanahirviö Transfăgărășanin läpi. Tie nousee yli 2000 metrin korkeuteen kiemurtelevalla tiellä joka ole käytössä talviaikaan sen vaarallisuuden vuoksi. Vauhtia ei voi pitää, mutta ei näitä maisemia edes malttaisi posottaa läpi. Ihan mieletön reitti!

Olimme liikkeellä melko myöhään ja aika iski jälleen vastaan. Meillä ei ollut tälle osuudelle sohvapaikkaa Couchsurfingin kautta, emmekä olleet varanneet tai etsineet matkalle hotelleja/hostelleja valmiiksi. Aurinko alkoi jo laskea, joten leirintäalueen puuttuessa leiriydyimme paikalle, jossa oli muutama karavaanari pysähtyneenä. Huomasimme olevamme keskellä romanialaisten kiertolaisten leiriä ainoina turisteina :D Paikka ei tosiaan ollut mikään virallinen leirintäalue, mutta siellä selkeästi vietettiin useampiakin öitä. Meillä oli mukana vain oma hepponen teltta ja seuranamme oli paikallisten lisäksi myös kolme kulkukoiraa, jotka oli alussa vähän pelottavia rähistessään meille. Lopulta olimme kyllä todella iloisia niiden olemassaolosta, sillä....


Kuva on järkyttävän huono, mutta uskomatonta, että pimeässä sain edes jonkun todisteen taltioitua hiipparista! Yhtäkkiä alkaneen koirien räyhäämisen jälkeen yksi romanialaistyttö tuli kertomaan meille, että leirin ympärillä hääri karhu! Sydän kurkussa paineltiin teltasta ulos ja totta tosiaan 10 metrin päässä joessa kahlasi karhu! Se ei ollut aikuinen, kuulemma orpo. Koirat ajoivat sen tiehensä.

Tämän jälkeen pari nuorta romanialaista uskalsivat tulla tekemään tuttavuutta meidän nuotiolle (saimme puut vanhalta pariskunnalta kun yritimme aluksi märkiä risuja sytyttää :D). En ole koskaan nähnyt karhua luonnossa ja olihan se hurjaa. Yksi muisto taas lisää :) Tällainen reissailu ei toki sovi heikkohermoisille ja kieltämättä itselläkin meni unensaannissa melko pitkään kuunnellen jokaista rasahdusta teltan ulkopuolelta. Reissun aikana telttailimme yhteensä kolme kertaa, joista kaksi kertaa pystytimme telttamme vain jonnekin, kun ei riittänyt kärsivällisyys etsiä oikeaa leirintäaluetta.

Moldovassa kirjaimellisesti käväisimme ja totesimme, että NOPE ja ajoimme suoraan Ukrainaan pienempään ja tuntemattomampaan kaupunkiin nimeltä Chernivtsi. Suosittelen ehdottomasti käymään, mikäli autolla on liikkeellä, sillä Lviv oli sitävastoin suuri pettymys.. Sitten tulee kuitenkin paras neuvo. ÄLÄ MENE AUTOLLA UKRAINAAN. Tai Moldovaan. Se ei kannata. Se on hirveää. Oli suoranainen ihme, ettei automme hajonnut myös siellä. Enoni sanoikin jälkikäteen pisteliäästi, että miksi luulet rengaskorjaamojen olevan siellä joka nurkassa :D Jos navigaattorisi sanoo, että matkaa on kaksi tuntia, kerro se ainakin kolmella, niin päästään lähemmäs todellisuutta. Tiet ovat järkyttävässä kunnossa ja oli ihanaa kun edes kilometrin sai ajaa ilman pelkoa kuopista silloin tällöin.

Matkailu on ihanaa ja huonommatkin kokemukset yleensä antavat iloa tarinan muodossa myöhemmin :)