Voiko matkustaa väärin?

Siro sanoo "Chill the fuck out!"

Olen kuullut monia syitä sille miksi ei voi matkustaa. Yksi selvä syy on ollut se, että ei ole sopivaa matkaseuraa. On toki eri asia saada houkuteltua joku mukaan parin päivän kaupunkilomalle, kuin kuukauden reppureissulle. Monet eivät koe yksin reissaamista edes vaihtoehtona. Yksin matkustaessa puuttuu se tuttu tuki ja turva, sekä myös se jonka kanssa jakaa ne upeat kokemukset sillä hetkellä kun ne tapahtuu. Toisaalta yksin matkustaessa saa ihan itse päättää mitä siellä matkallaan tekee ja tutustuu (ainakin omasta mielestäni) helpommin muihin ihmisiin. Puolensa siis kummassakin.

Olen matkaillut kovin vaihtelevassa seurassa. Olen käynyt matkalla oman perheen kanssa, koko suvun kanssa, pelkästään veljen kanssa, ystäväporukalla, poikaystävän kanssa ja sitten vielä yksin. Matkaseura ei ole oikeastaan koskaan ollut se ongelma, vaikka kaikilla on kovin eri tyyli matkustaa. Aina on tehty kompromisseja niin että kaikki ovat loppujen lopuksi tyytyväisiä.

Joillekin matkustaminen on vain tapa rentoutua vaikkapa laadukkaassa hotellissa, kun taas jotkut haluavat kiertää jokaisen karttaan merkityn nähtävyyden ja museon. Joillekin se on tapa yrittää soluttautua kantaväestön joukkoon ja jotkut taas panostavat shoppailuun. Mihin kategoriaan itse kuulun? Kierrän kaupat usein melko kaukaa ja saatan satunnaisesti tuoda yksittäisiä matkamuistoja. En siis ole se jonka seinät on täynnä matkamuistonaamioita tai jääkaappi täynnä pääkaupunkimagneetteja. Olen myös tehokkaasti vältellyt museoita (tosin British Museumissa vietin tuntikausia) ja nähtävyyksistäkin useimmiten kierrän ne mitkä ovat aina kutkuttanut mieltä. 

Ystäväni mainitsikin pari päivää sitten, että blogistani on kiva lukea matkajuttuja, jotka käsittelevät rennolla tavalla matkustamista, eikä niinkään erinäisten turistikohteiden listausta. Mielestäni nähtävyydet löytää helposti netistä ja kukaan tuskin saa tietää Colosseumista ensimmäistä kertaa elämässään juuri tästä blogista. Onhan siellä käytävä ja yllätyin jopa itsekin siitä fiiliksestä mikä tuli siellä käydessä. Ei Colosseumista voi kertoa vain sanoin ja liikaa nähtävyyksiä merkkaillessa check- listaan unohtuu oikeasti nähdä se paikka. Tärkein on se, että kokee. Oli se kokemus sitten joku turistien kansoittama paikka, sattumalta löydetyt tunnelmalliset sivukujat tai vaikka se, että eksyy jonnekin keskelle viidakkoa ja lopulta löytää takaisin ehjin nahoin. Oikeanlaisen matkustamisen sääntöjä ei ole.

Kaikesta tästä päästään asiasta kukkaruukkuun eli joulukuun loppuun jolloin lentokone singauttaa minut, M:n ja veljeni kohti Kambodžaa. Tämän hetkisistä suunnitelmista tiedossa on ainoastaan, että Angkor Watissa on käytävä (tai "ankkakorvat" niinkuin M sanoi :D), mutta muuten ollaan menossa flown mukana. Tiedän tosin entuudestaan, että M on varmasti suunnitellut puolet reissusta siinä välissä kun olen vasta alkanut funtsimaan, että ollaan tosiaan lähdössä.