Viinin perässä Sloveniaan

Tuoreempaa tarinaa kerrankin, sillä vietimme meidän ensimmäistä hääpäivää eli paperihääpäivää (tai lähteestä riippuen myös pumpulihääpäiväksi kutsutaan) viime viikonloppuna ja aika viime tingassa päätimme tehdä lyhyen viikonloppureissun. Nykyinen asuinpaikkamme täällä Zagrebissa mahdollistaa paljonkin hienoja lähireissuja ja erittäin matala budjettimmekin vaikutti paljon reissun sisältöön ja sijaintiin. Olin kuullut paljon kehuja Slovenian kauneudesta ja minä vastasin matkan suunnittelusta, joten kahden viikon varoitusajalla buukkasin meille Airbnb:n kautta huoneen ja tein matkasuunnitelman.

Majoitusvaihtoehtojen ollessa rajallinen näin turistisesongin aikaan, päädyimme kauas turistirysistä ja varasin meille ihanan majoituksen pieneltä viinitilalta Nova Gorican alueelta. Voi että oli niin kaunista luontoa ja koko alue kylineen sympaattinen! Zagrebista matka kesti aikalailla kolme tuntia vuokra-autolla ja paikanpäälle oli helppo löytää. Stanfelin Stefan kokkasi meille upean neljän ruokalajin illallisen, joka sisälsi myös hänen omia viinejään. Hän tuottaa Chardonnayta, Merlotia ja kahta eri kuohuviiniä. Aamupalalla nautimme kotitekoisista hilloista (viikunahillo <3) ja tuoreesta leivästä. Jos aikaa olisi ollut päivä pari lisää, niin olisimme ehdottomasti saattaneet poiketa Italian puolella, joka oli alueelta noin 10 kilometrin päässä :D.

Koska aikaa oli rajallisesti ja olemme muutenkin tehokkaita reissaajia, teimme päiväretken turistien suosimalle Bledjärvelle. Järvi on uskomattoman kauniin värinen ja vaikka olenkin nähnyt siitä kuvia aiemmin, niin kyllä se siitä huolimatta lumosi meidät. Järven keskellä on vielä pieni saari kirkkoineen ja se nyt viimeistään viimeisteli "postikorttimaiseman". Me kävelimme ylös Bledin linnalle nauttimaan tästä upeasta maisemasta ja jos aikaa olisi riittänyt, olisimme myös mielellämme pulahtaneet Blediin vilvoitellaksemme. Aika oli kuitenkin rajallinen ja ajomatkaa pari tuntia takaisin, joten päätimme pikaisen pyrähdyksen jälkeen lähteä ajamaan takaisin. Ajomatkat eivät todellakaan olleet puuduttavia, sillä maisemat olivat kaikkialla h-e-n-g-ä-s-t-y-t-t-ä-v-i-ä. Voin siis varauksetta suositella auton vuokraamista.

Iltapäivästä päätimme vielä piipahtaa lähikylissä ja niistä ehdottomasti sievin ja ihastuttavin oli Šmartno, jonka kiertää reilussa vartissa. Kylän pienuudesta huolimatta tähän pieneen muurien ympäröimään kylään on kertynyt valtavasti fiilistä ja kauniimpaa asuinpaikkaa (ja maisemia ympärillä) saa hakea. Kävimme myös muutaman minuutin ajomatkan päässä sijaitsevassa Dobrovossa vain käydäksemme Dobrovon linnalla, jossa sijaitsee Vinoteka Brda. Tältä nappasimme mukaamme pullon paikallista punaviiniä ja minun lemppariani, valkoviiniä. Slovenialaisena erikoisuutena on mainittava Rebula rypälelajike, jota paikallisissa viineissä käytetään paljon ja sitä on myös oma tuliaisviinini :)

Meillä oli kovat odotukset Slovenian suhteen ja ne täytettiin kirkkaasti! Tänne palaisi mielellään uudestaan ^_^

I carry your heart with me - Hääpäivä

Saimme muistoksi hääpäivästämme ihan järjettömän määrän kuvia, nimittäin valokuvaajamme lähetti meille pienemmän kuvagallerian lisäksi 800 kuvan tiedoston. Näitä on nyt selattu välillä nauraen ja välillä onnenkyyneleitä vuodattaen. Kuvaajana toiminut Rafał Górski teki upeaa työtä ja yhteisen kielen puuttumisesta huolimatta hän osasi taltioida kaikki päivän ihanimmat yksityiskohdat ja hetket. Varsinaisia potrettikuvia emme ottaneet, mutta hieman venyneen aikataulun ansiosta, saimme muutamia "poseerauskuvia" Krakovan vanhassakaupungissa. Olemme kuitenkin alustavasti jutelleet, että Rafał tulisi Suomeen perheensä kanssa talvella ja hoitaisimme potretit silloin jossain upeassa ympäristössä. Hän on jo pidempään halunnut käydä Suomessa ja kuvaukset esimerkiksi Lapissa toisi portfolioon ihan uutta fiilistä. Sitä odotellessa!

Aamun valmistautumiseen kuului käynti kampaajalla ja meikkauksessa yhdessä kahden kaason ja äidin kanssa. Kävin aiemmin keväällä Krakovassa piipahtaessa koemeikissä ja kampauksessa, joten kaikki oli kutakuinkin selvillä kampaajalle astellessa. Kampaus tosin ylitti odotukset ja oli oikeastaan paljon parempi kuin koeversionsa :D. Hotellilla sain kaasoilta apua pukeutumiseen ja valmistautumisen jälkeen sain siunauksen M:n äidiltä, jonka jälkeen odottelimme kirkkoon lähtöä. 

Meidän suuri "yllätysnumero" pysyi salassa loppuun saakka ja kirkossa saimmekin nähdä iloisen yllättyneitä ilmeitä. Etenkin Suomesta saapuneet vieraat olivat varautuneet istumaan 45 minuuttia kirkossa ymmärtämättä seremoniasta sanaakaan ja ihmetys olikin suuri, kun vihkipappimme aloitti seremonian suomeksi! Monien sattumusten kautta löysimme puolalaisen katolisen papin, joka sattumoisin asui Suomessa 10 vuotta toimien Pyhän Marian seurakunnassa. Hän vielä sattui nykyään asumaan vain noin 20 kilometrin päässä Krakovasta, joten meillä kävi kyllä tuuri! :) Ensimmäinen keskustelu oli tosin hieman jäätävä, kun M pyysi häntä vihkimään meidät ja vastaus oli kutakuinkin: "Ei kai hän ole sentään luterilainen...?". Mietin edelleen, olisiko meitä suostuttu vihkimään jos vastaus olisi ollut myöntävä ;). Seuraava tapaaminen ja vihkiminen olikin jo aivan erilainen. Emme olisi voineet saada mukavampaa vihkipappia ja kaikkia kovasti nauratti hääparin ja papin naureskelu alttarilla :D

Meillehän kävi muuten klassisesti se mitä aina pelätään. Nimittäin sormus ei mahtunut kunnolla hermostuneen M:n sormeen! :D Omani sujahti nätisti oikeaan nimettömään, mutta M joutui itse väkisin runnomaan sormuksen perille hihityksen saattelemana. Ei mennyt niinkuin strömsössä, mutta eipähän ainakaan pääse vahingossa tippumaan. Jännitys vaikuttaa todella paljon, sillä nykyään sormus menee ihan kiltisti sormeen.

Vieraat pääsivät juhlapaikalle yhteiskuljetuksella ja meille oli oma pikku kärry varattuna. Reilun sadan vieraan kuljetus kesti odotettua kauemmin, joten meille jäikin vähän luppoaikaa kierrellä kärryn kanssa. Sekä kuljettaja, että valokuvaaja innostuivat keksimään pieniä spotteja, missä napata pari nopeaa kuvaa ja potrettikuvien puutteessa nämä kuvat olivat mukava pieni lisä! Aikaa ei ollut poseerata, mutta kuvista tuli ehkä siitä syystä jopa kivempia!

Ettei yksi postaus valahtaisi kilometrin mittaiseksi, niin juhlitaan vaikka osassa kaksi ;).

Voiko häämatka olla vain matka?

Astelimme onnellisesti avioliiton satamaan 9. heinäkuuta ja mukana todistamassa meidän onnea oli fyysisesti reilu 100 läheistä ja hengessä mukana vielä enemmän <3 Vieläkin hymy leviää takaraivolle, kun sitä muistelee ja etenkin 800 valokuvan läpi käyminen saa aikaan mukavia perhosia vatsassa. Me emme tosin lähteneet perinteisesti suoraan häämatkalle, sillä itse olin sidottu kesätöihin (sain palkatonta lomaa juuri ja juuri viikoksi rouviintumista varten) ja syksy on/oli pitkälti sidottu M:n töiden ympärille ja itsekin yritän räpeltää opinnäytetyön pois alta. Meillä on kuitenkin häämatka vihdoin tiedossa, nimittäin heti joulukuun alkuun suuntaamme Sri Lankan lämpöön!

Millainen on sinun unelmien häämatka? Meille nimittäin tuli vähän kiistaa häämatkan sisällöstä, johtuen erilaisista matkailumieltymyksistämme. Olen nimittäin jo useampia kertoja matkustanut Aasiaan reppureissumeiningillä, erittäin pienellä budjetilla ja valinnut aina halvimmat yöpymisvaihtoehdot. En toisaalta ole koskaan kaivannutkaan luxusmatkailua "all inclusive" tyyliin. Häämatkalta kuitenkin toivoisin vähän enemmän. Mukavampaa matkailua, mukavampia hotelleja ja sitä "vain me kaksi"- fiilistä. M taas ei ole koskaan reppureissannut elämässään ja palaa halusta päästä kokemaan esimerkiksi paikallisen juna- ja bussimatkailun ihanuudet (ja kamaluudet). Meillä ei myöskään ole tällä hetkellä yksinkertaisesti rahaa pistää useita tonneja yhteen matkaan.

Olemme tehneet jo ajatustyönä kompromisseja matkan sisällöstä. Päätimme, ettemme varta vasten kutsu matkaa häämatkaksi, jotta emme lataa sille aivan älyttömiä odotuksia. Lähdemme luultavasti reissuun rinkat selässä jo ihan käytännöllisistä syistä, sillä tulemme liikkumaan paikasta toiseen (niillä busseilla ja junilla). Yövymme kuitenkin aavistuksen tasokkaammissa paikoissa, jossa saamme myös sitä omaa rauhaa (dormit on pois laskettuja :D) ja laskemme pennejä vain järjen rajoissa. Meille tulee siis tavallaan budjettihäämatka. Tai ehkä vähän tasokkaampi reppureissu ja teemme luxus- matkan joskus myöhemmin.

Asiasta kukkaruukkuun. Meillä on siitä erikoinen tilanne edessä, että vuoden lopussa emme tiedä mitä tapahtuu. Mulla saattaa olla tiedossa suoraan valmistumisesta vuoden pesti, mutta M:n työtilanne on edelleen kysymysmerkki. Hänellä on töitä vuoden loppuun saakka ja sen jälkeen olisi tarkoitus löytää uusi työ. Se ei välttämättä ole edes Suomessa, joten jos itse olen täällä vuoden sopimuksella, niin meille tulee heti avioliiton alkuun luultavasti etäilyä :D Tämä ei ehkä ole ongelma, jos työ on täällä Euroopassa, mutta pidemmät välimatkat ja aikaerot varmasti rasittavat suhdetta ihan eri tavalla. Yhtä työtä jo tarjottiin, mutta siitä kieltäydyttiin. Se olisi ollut Jenkkilässä. Kieltäytyminen ei tosin johtunut ainoastaan siitä, että olisimme olleet niin pitkään ja niin kaukana toisistamme, vaan itse työstä. Mutta tällaisia kuulumisia parisuhteen, opiskelun ja töiden suhteen.

Hääkrapula

Kuva: Pinterest

Tiedän, että joillekin häiden järjestely on asia, jota on odotettu pikku tytöstä pitäen. Joillakin on järjestelyt jopa hiottu kukkien valintaa myöten valmiiksi ennen kuin on edes sitä tulevaa aviomiestä löydetty. Itsekin olin aluksi ihan superinnoissani häistä ja vaaleanpunaisten lasien läpi innoissani selasin hääblogeja, hääsivustoja ja pinterestiä inspiraation toivossa. Mekkojakin lähdin sovittelemaan innosta ja jännityksestä puhkuen, varmana että löydän sen oikean tuosta noin vain.

Sitten se hääkrapula iski. Liian paljon hääaiheista hölinää liian lyhyessä ajassa. Ahdistaa, kun kaikki on niin kallista ja joka vaihtoehtoja kaikkeen on tsiljoonia. Olen enemmän sekaisin siitä mitä haluan, kuin mitä olin ennen kaikkea tätä hössötystä. Haluaisin vain naimisiin ja toivon, että ne juhlat järjestyisi sitten ihan itsestään ;). Onkin yllättävää, että M on se joka aina sanoo, että maksaa mitä maksaa, kerranhan vaan mennään naimisiin ja saadaan tällaiset juhlat järjestettyä. M myös on oikeastaan hoitanut tähän mennessä kaiken mitä tulee järjestelyihin, kun itse olen vaan stressaillut hääpuvustani :D Eikös tulevan morsiamen pitäisi olla se joka kanniskelee miehen eteen vaihtoehtoja kaiken maailman pienistä tilpehööreistä? No meillä se ei menekään näin.

Ehkä tämä helpottaa pian? Olen tietoisesti pitänyt taukoa bloggailustakin, että ei tulisi hääaiheesta väännettyä ja päätä vaivattua. Pitää vielä siis sanoa, että olen ihan oikeasti innoissani menossa naimisiin, mutta kaikki se hössötys aiheen ympärillä just nyt ärsyttää. 

Tällä hetkellä vaivaan päätäni sillä, että ryhdynkö Sats Elixian (miten tuo nyt kirjoitetaan nykyään) jäseneksi vai en. Olen aina ollut säännöllisen epäsäännöllinen urheilija ja kaipaisin nyt todella jotain ryhtiliikettä sekä energiaa elämään. En ole yhtään talvi- ihminen ja ulkolenkkeilyt taas ilmojen kylmetessä jäävät. Keväällä taas vaivaa allergia juuri ennen kun pitäisi saada "löysät pois" häitä varten. Sain toki heidän ns. "perustarjouksen", mutta silti epäilyttää. Listasin vähän miinuksia ja plussia.

- Todella kallis opiskelijabudjetille (ja myös hääbudjetille :D)

- Sitoutuminen vuodeksi jos haluaa edullisemman hinnan

- Jos loppuu innostus, niin se olisi sama kun repisi seteleitä palasiksi

- Iltatunnit on todella täynnä

+ Monipuolista liikuntaa kohtuullisen lähellä

+ Treenikaveri jo jäsenenä motivoimassa ;)

+ M lupasin kustantaa puolet kuukausimaksusta (for real :D!)

 (- tosin edelleen jos innostus loppuu niin revin kummankin seteleitä palasiksi)

+ Useita vaihtoehtoja lähipaikkoina

+ Kaksi Pt- ohjausta (olen kyllä kuullut ettei ole mitenkään superhyviä, mutta..)

+ Liha liikkuu 

Ensi viikkoon vielä pohdiskelen asiaa ja päätän asiasta.

Häät vs. matka

Vanhempaa kuvamateriaalia Suomenlinnasta lähestulkoon hernerokkasumussa.

Joskus saadakseen jotain mielettömän ihanaa, joutuu myös luopumaan jostain ihanasta. Vuodenvaihteen tienoilla olemme lähdössä Kambodzaan M:n ja veljeni kanssa, mutta koska meille tuli järjestettäväksi vähän isommat kestit, joutui tämä matka nyt vaakalaudalle. Itseasiassa M sanoi, että uhraa oman matkansa säästääkseen edes muutaman satasen ylimääräistä häitä varten. Lennot on maksettu jo aikoja sitten, eikä niistä saa rahoja takaisin. Säästöä kuitenkin tulee, kun matkalla ei käytä rahaa. Itse suren tätä, sillä tämä olisi ollut ensimmäinen kaukomatka yhdessä. Olen toki itse reissaillut siellä sun täällä, mutta M ei ole ikinä käynyt Euroopan ulkopuolella.

Mietin aluksi itsekin, että perun omankin matkani, mutta entä veljeni? Ei todellakaan olisi reilua pyytää häntä lähtemään yksin tai vielä epäreilumpaa, pyytää häntä heittämään reilua 500 euroa taivaan tuuliin lentolipun muodossa. Päätimme, että minä ja veli lähdemme ja M pääsee säästetyillä rahoilla Puolaan järjestelemään asioita. Ellemme sitten saa yhtäkkiä lottovoittoa ja meillä on varaa sekä yhteiseen matkaan, karonkkaan ja häihin :D M tosiaan vielä väittelee itsensä tohtoriksi luultavasti vuoden alussa, joten sellaisetkin kekkerit pitää järjestää.

Kun lupasin ystävilleni, että ei nyt sentään KAIKKI asiat pyöri häiden ympärillä, niin taisin ehkä vähän valehdella. Kyllä pyörii, ainakin nyt on sellainen "tohinavaihe" päällä, kun yritämme miettiä milloin ja missä häät ovat. Olimme jo hieman toivoneet, että the päivä olisi ensi vuonna syyskuussa ja nyt näyttääkin siltä, että joudumme ajoittamaan häämme siihen pahimpaan ruuhka-aikaan heinäkuussa.

Vaikka M:n puuttuminen reissusta harmittaa ja itsellä on vähän huono omatunto lähteä lomailemaan veljen kanssa, yritän nauttia lomasta täysin siemauksin :) Lomaa kun ei sen jälkeen ole luvassa pitkiin aikoihin ;)

Heart full of wine

Sydän ei ehkä ole täynnä viiniä, mutta taustalla soi ihana Angus ja Julia Stone, josta sain inspiraation. Sunnuntain jälkeen olen lähestulkoon hyppinyt seinille, soitellut perheelle ja ystäville, katsellut inspiraatiokuvia netistä ja autuaasti sivuuttanut sen faktan, että huomenna olisi tärkeä tentti. Mutta this is really happening! Pyörät on laitettu pyörimään ja meillä on nyt aika varmasti häät ensi vuonna, luultavasti kesän jälkeen <3

Vaikka toisaalta olen innoissani siitä, että häät ovat Puolassa, iki-ihanassa Krakovan kaupungissa, niin tunnen myös huonoa omatuntoa siitä, että minun puolelta vieraat joutuvat sinne saakka tulemaan Suomesta. Tämä varmasti karsii porukkaa minkä ymmärrän täysin. Meillä ei ole rahoja kustantaa sellaista määrää ihmisiä paikalle, mutta niille jotka tulevat, on luvassa varmasti sen arvoiset pippalot! Silti näen painajaisia siitä, että "minun puoli" kirkkoa on tyhjä, kun kukaan ole saapunut paikalle.

Muutama on kysynyt syytä sille miksi valitsimme Puolan. Niitä on monia ja monet niin henkilökohtaisia etten katso asiaksi kirjoittaa asiasta julkisesti. Yksi iso syy on kuitenkin isovanhemmat. Itselläni on yksi rakas mummi vielä elossa ja hän on ikäisekseen niin hyvässä kunnossa, etten tunne tuskaa hänen "raahaamisesta" paikalle. Hän myös ymmärsi asian hyvin, kun juttelimme asiasta. Teräsmummi<3 Sen sijaan M:llä on kolme huonokuntoista isovanhempaa, jotka eivät pääsisi paikalle. 

Meille tulee mielenkiintoiset häät monessakin mielessä ja onhan kahden eri kulttuurin yhdistyminen ihan mieletöntä itsessään. Yhteisellä päätöksellä menemme naimisiin katolisessa kirkossa, koska sillä on suuri merkitys M:lle ja itse olen valmis siihen. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että onneksi olen ortodoksi enkä luterilainen, sillä paperisota olisi kuulemma vielä käsittämättömämpi mitä se nyt tulee olemaan :D 

Mitään muuta ei ole vielä lyöty lukkoon, kuin se, että mulla on kaksi kaasoa. Olen onnellinen, että kummatkin suostuivat, sillä he ovat kumpikin olleet ystäviäni yläasteelta saakka ja tietävät käytännössä katsoen kaikki vaiheet elämässäni, heh! Mutta onhan tämä melkoinen soppa. Itse olemme Suomessa, häät järjestetään Puolassa ja toinen kaasoista asuu Ruotsissa ;) Ei se ole onneksi ongelma ja näemmekin jo tänä sunnuntaina ensimmäisen kerran morsian&kaasot- treffien merkeissä! Tasapuolisuuden nimissä on mainittava, että myös M:llä on kaksi bestmania.

Loppuun vielä (eilisen) kissahdus:

SE kysymys

Kuinka paljon ne muutamat sanat voivat vaikuttaa elämään. Olo on edelleen hämmästynyt, iloinen, innostunut ja jopa järkyttynyt. Jatkuvasti katse hakeutuu sormeen, jossa kimmeltää. Onko tämä sittenkään totta?

Kosinta tuli yllätyksenä, vaikka olemme olleet yhdessä yli 2,5 vuotta.

Häät? Milloin? Missä? 

Ensi vuonna, ehkä. Puolassa, M:n kotimaassa. Kuinka kaikki järjestyy täältä käsin? Niin monta kysymystä ja niin paljon järjestettävää.

Miten selvitä arjesta?

Monelle arki on se tuki ja turva johon elämässä voi aina luottaa. Arki voi tarkoittaa eri asiaa eri ihmisille, mutta yleisesti ottaen se koostuu jokapäiväisen elämän rutiineista. Suurin osa ihmisistä tähtää tähän jokapäiväiseen arkeen opiskelemalla, etsimällä työpaikan jossa viihtyisi eläkeikään saakka, perustamalla perheen, ostamalla asunnon... Lista voisi jatkua pidemmälle, mutta pääpiirteittäinhän tämä on sitä normaalia elämää. Joskus arki kuitenkin tuntuu äärettömän ahdistavalta. Itse vasta opettelen tähän asenteeseen, että arki on hyvä. Olen aina ollut sitä tyyppiä, joka singahtelee elämässä suuntaan ja toiseen, useimmiten ajattelematta asioiden merkitystä pidemmällä tähtäimellä.

Omaa asennettani ja elämänmuutoksiani kuvaa hyvin se kerta, kun irtisanouduin töistä, muutin pois asunnostani ja muutin silloisen poikaystäväni kanssa Los Angelesiin. Matkan varrella käväisimme vielä Keski-Amerikassa reppureissaamassa. En todellakaan säästänyt rahaa pitkiä aikoja tätä varten, vaan lopputilin turvin ja töiden toivossa lähdimme matkaan. Tuntui, että jokainen kauhisteli ja jännitti puolestani, mutta itse lähdin matkaan edes ajattelematta etteikö homma toimisi. Pääseehän sieltä aina takaisin. Oli myös sivuseikka, että oleskeluluvan saa vain kolmeksi kuukaudeksi. En myöskään hetkeäkään epäillyt ettenkö olisi päässyt takaisin porukoiden luokse asumaan mikäli homma ei toimisi ja joutuisin palaamaan maitojunalla kotiin. Läksiäislahjaksi sain mm. tarrasukat entisiltä työkavereilta, joka taisi olla hienovarainen vihje :)

Paljon suuremmaksi ongelmaksi aina koin sen tavallisen arjen. Sain aina pidemmän seesteisen ajan jälkeen "levottomat jalat" ja olin masentunut siitä, kun elämässä ei tapahdu mitään. Losin jälkeen ja sen parisuhteen päätyttyä koin suurta ahdistusta, kun elämästä tuli taas tylsää ja normaalia. Halusin irti siitä maailmaa riivaavasta oravanpyörästä, jossa tarkoitus oli vaan opiskella, tehdä töitä, perustaa perhe ja lopulta kuolla. Lähdin yksin Intiaan ja Nepaliin melkein kahdeksi kuukaudeksi, koska halusin vain matkustaa. Tuntui, että tämä oli se tapa miten halusin elää. Juuri ennen matkaa tapasin tietysti sitten nykyisen poikaystäväni, joka vaikutti valitettavan paljon reissun luonteeseen. On ihan hirveää olla erossa siinä suhteen alkutaipaleella, kun on ihan h-i-r-v-e-ä ikävä :D

Intia ja Nepal on tällä hetkellä viimeinen reissu jossa kävin yksin ja missä sain viettää sitä täydellisen vapaata aikaa itseni kanssa. Sen jälkeen päädyin taas tuttuun ja turvalliseen vaatemyyjän työhön, joka oli ollut turvatyöpaikkani jo monta vuotta, mutta ei antanut mitään mun elämälle. Sain vihdoin ja viimein kipinän opiskeluun (7 vuotta lukion jälkeen), jonka jälkeen olen kamppaillut tasaisin väliajoin tästä kamalasta arkiahdistuksesta. Toisaalta opiskelen sitä alaa mikä ihan oikeasti kiinnostaa, saan siitä ihan oikeasti iloa ja voin kuvitella itseni tekemässä bioanalyytikon työtä. Olen nyt selvinnyt melkein kaksi vuotta ja edessä olisi vielä vuosi puserrettavaa. Pelottavinta on kuitenkin se kamala asia opiskelujen jälkeen, se arki.

Arkiahdistus vaikuttaa jopa parisuhteeseen. Yllättävää kyllä olen aina ollut parisuhdetyyppiä ja seurustellut monia vuosia yhtäjaksoisesti. Suurimpia haasteita tuo kuitenkin se, kun parisuhteesta tulee tylsä. Eli se vaihe, kun jaetaan elintila keskenämme ja ei paljoa muuta tehdä (ei edes ehditä) kun käydään töissä, opiskellaan, siivotaan kotia ja keskustellaan siitä, että syödäänkö päivälliseksi kanaa vai pasta bolognesea. Monen eron syynä on varmasti tylsistyminen, kun ei koeta, että mikään muuttuisi tai tapahtuisi mitään mielenkiintoista tulevaisuudessa. Yhdistettynä jonkinlaiseen konfliktiin yhdistelmä on usein hajottava. En ehkä halua pohdiskella omia erojani julkisesti, sillä syitä on ollut monia, joista ainoastaan yksi saattoi johtua osittain tylsistymisestä ja arkikammostani.

Nykyinen parisuhde tarjoaa sitten vähän suurempia ongelmia. Arkea ei ole edes näkyvissä. Luulisi siis, että olisin varsin tyytyväinen tilanteeseen? Olen kuitenkin huomannut tässä epätietoisuudessa sen hyvän puolen, että kaipaan sitä lohtua minkä arki toisi. Olisi ihana tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, missä olemme vuoden päästä, missä voin työskennellä jos emme ole Suomessa? On kuitenkin aika suuri todennäköisyys, että emme jää Suomeen valmistumisen jälkeen. Ainakaan M ei jää. Tiedossa voi siis olla kaukosuhde, asumista ulkomailla ja mahdollisesti työttömyyttä. Monta kysymystä, johon ei voisi vastata kuin kristallipalloon katsomalla.

Otsikko on ehkä hämäävä, sillä en todellakaan osaa antaa vastausta miten selviäisi arjesta. Ennen selvisin välttelemällä sitä parhaani mukaan. Ehdin kuitenkin oppia itsestäni paljon asioita tässä pitkässä välissä, kun en ihan oikeasti tiennyt mitä haluan elämässäni tehdä. En ehkä vieläkään täysin tiedä, mutta arki on nykyään huomattavasti vähemmän vihamielinen sana mitä ennen. Haluaisin asettua sentään johonkin aloilleni, kuitenkin niin, että mahdollisuuksien mukaan pääsisi matkustelemaan. 

Tästä tuli melko synkeä ja itsepohdintaa täynnä olevaa tekstiä. Kummasti inspiroituu pohdiskelemaan elämän tarkoitusta, kun pitäis keskittyä fysiikan uusinnasta läpipääsemiseen. Toivon todella, että vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen ei ole neljäkymmentäkaksi. Se olisi todella masentavaa :D Douglas Adamsin lisäksi laitan loppukevennyksenä lempikuvani mun arjen sankareista.

Turistina Helsingissä

Kuvat ovat vieraamme ottamia :)

Couchsurfing on ollut aiemminkin puheena tässä blogissa, mutta nostanpa aiheen jälleen esille vähän toisesta näkökulmasta. Olen nimittäin nyt jo reilun vuoden verran oman surffailun ja kaffitreffien lisäksi M:n kanssa päästäneet kotiimme tuiki tuntemattomia ihmisiä sohvallemme yöpymään. Etenkin työpaikan kahvipöydässä saan kuulla järkyttyneitä kommentteja siitä, että kuinka me uskallamme. Me suomalaiset tunnumme olevan aika reviiritietoista kansaa ja koti on ehdottoman pyhä paikka, eikä sinne tuntemattomat pääse tosta noin vaan. No meillepä pääsee, tosin aika tiukan seulan läpi :D

Miksi haluan toimia hostina? Koska voin antaa ihan mielettömän kokemuksen jollekin matkaajalle. Eikä tähän tarvita luxusasuntoa tai rahallista panostusta. Asumme HOASin perus pienkaksiossa ja saamme silti ihastelevia kommentteja vierailta. Se on se erilainen kulttuuri ja elämäntyyli. Muistan vieläkin kun valko-venäläinen pariskunta istui meidän sohvalla ja naisen mielestä olimme kuin toisella planeetalla. Olin kierrättänyt heitä ympäri Helsinkiä ja ymmärrän, että Tallinnan vanhankaupungin jälkeen meidän keskusta voi olla aika meh, mutta olin silti hämmentynyt kuinka innottomilta he vaikuttivat. Kaikki muuttui kun pääsimme keskustasta kotiimme. Saimme moneen kertaan vakuutella, että ei, meidän tavaroita ei ole koskaan terassilta varastettu vaikka ne ovatkin siellä 24/7. Kuviakin oli pakko ottaa sekä terassista, että pihan yhteisgrillistä. Olen myös laulanut kahden puolalaisen kanssa youtuben avulla Muumien tunnaria suomeksi ja heidän mielestä se oli vaan ihan k-ä-s-i-t-t-ä-m-ä-t-t-ö-m-ä-n hassua (siis se, että muumit puhuivat Suomeksi. Ja suomen kieli tietysti).

Vaikka heille meidän ihana Helsinkimme ei ollutkaan SE juttu, monelle muulle se on ollut. Meillä on käynyt vieraita tähän mennessä Puolasta useampi ihminen (varmaan M:n kotikaipuuta kutsua maanmiehiään heh), Amerikasta, Valko-Venäjältä ja Argentiinasta. Kaikille heistä (paitsi valko-venäläisille ;D) Helsinki on ollut käsittämättömän upea paikka. Tämä saattaa tulla yllätyksenä meille vaatimattomille paikallisille, joiden ensimmäinen kysymys matkailijoille tuntuu olevan, että miksi ihmeessä tänne?! Eihän täällä ole mitään nähtävää. Couchsurfingin avulla olen nähnyt Helsinkiä ihan uusin silmin ja oppinut arvostamaan sen monipuolisuutta! 

Onko ongelmia syntynyt? Ei kertaakaan :) Kaikki vieraat ovat olleet erittäin hyväkäytöksisiä ja mukavia vieraita. Kerran olen joutunut pyytämään sohvalle jo mukavasti asettautunutta surffaria jättämään kengät eteiseen. Aina välillä unohtuu, että joillekin se voi olla outoa. Suurin osa tulee mukanaan koko arsenaali varusteita, eivätkä oleta olevansa hotellissa. Toki olen aina tarjonnut esimerkiksi pyyhkeitä käyttöön, ettei rinkkaan tarvitse sitten märkiä tunkea meiltä lähtiessä. Vaikka vieraat joutuvatkin nukkumaan sohvalla, olen silti aina pedannut sängyn. Rahaa hostina olemiseen ei tarvitse investoida yhtään sen enempää kuin haluaa. Matkaajat useimmiten tuovat omat eväät tai vaihtoehtoisesti tarjoutuvat kustantamaan oman osuutensa ruokakustannuksista. Olemme myös saaneet viskipulloa kiitokseksi ja kaikenlaista pientä kivaa muistoa. Monista olemme kuulleet myös jälkikäteen, eli aina kyseessä ei ole pelkkä yhden yön juttu :P

Couchsurffaten maailman ympäri?

Monelle couchsurfing on jo tuttu käsite, mutta omista tutuista ei juuri kukaan sitä ole koskaan kokeillut. Itse kirjauduin palstalle 2011 alkupuolella ja olen ehtinyt saamaan kokemusta niin surffatessa, tavatessa ihmisiä muuten vaan, kuin myös itse tarjotessani sohvaa yösijaksi (epäonnistunut yritys hehe). 

Couchsurfauksen aloitus voi olla hankalaa, sillä monesti ihmiset tsekkaavat ensimmäisenä suositukset. Niiden olemassa olo on kuitenkin äärettömän hyvä mittari selvittääkseen, voiko kyseisiin ihmisiin luottaa. Vaikka pääajatus sohvasurffailussa onkin hyvä, vetää se tietenkin puoleensa niitä mätiäkin yksilöitä. Uutisissakin on joskus ollut surullisia tapauksi kun yksinäiset naisreppumatkailijat ovat joutuneet raiskatuiksi. Järki siis käteen ja kannattaa tsekata ne suositukset, kuin myös, että kuka suosittelee! Sivustolla on myös muita tapoja turvata matkailijoita, esimerkiksi katsomalla, onko sohvaa tarjoavan tyypin henkilöllisyyttä rekisteröity vai ei. Se maksaa, mutta antaa lisää luottamusta puolin ja toisin. Muuten koko sivuston käyttö on ihan ilmaista.

Miksi siis kokeilla couchsurfingia? Koska se on huippuhauskaa! Itse olen tavannut sitä kautta monia ihania ihmisiä ja uusia ystäviä joiden kanssa edelleen pidetään yhteyttä. Kokemus on myös usein hyvin erilainen, sillä useimmat isännät haluavat viedä vieraitaan lempipaikkoihinsa ja saatat löytää itsesi yllättävistäkin paikoista. Jordaniassa ollessani vietin kolme yötä beduiiniluolassa. Ihan oikeassa kiveen kaiverretussa luolassa, keskellä aavikkoa, ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Mielenkiintoista käydä kyykkypissalla keskellä ei mitään ja toivoa, ettei skorppari käy kannikkaan kiinni..

Vaikka itse surffailisitkin muiden sohvilla, se ei tarkoita, että sun tarvitsee ottaa luoksesi ihmisiä. Itse olen sen sijaan useimmiten tavannut matkailijoita ihan kahvittelumerkeissä. Olen esitellyt niin Helsingin perusnähtävyyksiä, kuin myös ravintoloita ja bilepaikkoja. Ihmisestä riippuen olen aina yrittänyt löytää jotain mitä se kyseinen ihminen haluaa täällä nähdä. Muutaman kerran olen myös couchsurffannut Helsingissä bileillan päätteeksi, kun on helpompi ollut raahautua vieraan hotelliin, kuin omaan kotiin :D

Paras kokemus ikinä couchsurffauksessa on tietysti se, että tapasin Skyn sitä kautta. Hän otti muhun yhteyttä tullessaan Suomeen "lyhyelle" reissulle Losista ja hänen myös piti olla mun ensimmäinen virallinen couchsurffaaja. Siitä syystä sanon sen olleen epäonnistunut yritys, koska sohva ei koskaan päässyt käyttöön. Hauskaa on myös se, että täällä asuva ystäväni Jeremy, tapasi myös nykyisen suomalaisen tyttöystävänsä couchsurfingin avulla. Ja vielä sinä samaisena päivänä kun me tapasimme Jeremyn kanssa. Kuinka jännittäviä sattumia ja huikeita tarinoita!

Siitä, kun itse olen rekisteröitynyt couchsurfingin sivuille, homma tuntuu ikävästi muuttuneen. Edelleen kaikki toimii niinkuin ennenkin, mutta hommaa on tullut lieveilmiö, jota on jopa törkeästi kutsuttu "cocksurfingiksi". Yhdessä vaiheessa sain jos jonkinlaista viestiä joka puolelta maailmaa, mutta kun laitoin tarpeeksi selkeästi, että olen btw parisuhteessa niin johan viestihanat tyrehtyivät :D Hyvä sinänsä, ainakin ne oikeasti kaipaavat vain apua ja platonista seuraa haluavat saavat viestinsä paremmin läpi. Tunnen kuitenkin monta ihmistä, jotka ovat avoimesti myöntäneet etsivänsä seuraa ja valikoivansa surffaajat pärstäkertoimen perusteella. Kirjoitettuani myös eräälle palstalle halustani tavata uusia kasvoja täällä Los Angelesissa (enkä viestissä maininnut olevani varattu), sain niin paljon viestejä miehiltä, että jouduin poistamaan ilmoituksen. Uudessa ilmoituksessani mainitsin Skyn ja tähän mennessä olen saanut yhden vastauksen :D

Pääosin mulla on pelkkää positiivista sanottavaa ja ärsyttääkin, että couchsurffaus on alkanut saamaan vähän vääränlaista porukkaa sisäänsä. Mitä tunnetummaksi se tulee, niin sitä enemmän mulkeroitakin tietysti löytyy. Ja niitä, jotka surffaavat vain ilmaisen yösijan toivossa. Mutta on myös niitä kunnon surffareita (kuten minä tietysti hehehe), jotka tapaavat mielellään uusia ihmisiä ja sulautuvat uuteen kulttuuriin helpommin paikallisten kanssa hengaillen, eikä hotellin uima-altaalla maaten. Olen tavannut muutaman hoocee couchsurffaajan, kuten erään ranskalaispojan jonka tarkoituksena oli couchsurfata viisi vuotta maailman ympäri (vuosi takana) ja mikäli ei sohvaa löytynyt seuraavaksi yöksi, niin teltta oli valmiina rinkassa.

 Beduiiniluola Jordaniassa

Jeremy rakastaa luontoa, joten vein sen Pohjois-Helsinkiin ihastelemaan alkavaa ruskaa :D

Sohvasurffausta

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Sky sai aamulla sähköpostiinsa kyseisen kuvan. Meilin otsikkona oli "cute" ja lähettäjänä Minty. Meitä on salakuvattu nukkuessamme! Kuva kertoo hienosti meidän nukkumajärjestelyistämme. Itse nukun kyseisellä vanhalla ja muhkuraisella nahkasohvalla ja Sky lattialla parin sentin paksuisella patjalla. Naurattaa joka kerta kun katson kuvaa. Yritämme unissamme epätoivoisesti hakea läheisyyttä edes käsillämme :D Tämä on  syy sille, miksi on ihan mukava välillä viettää aikaa Duncanin studiolla, jossa saamme nukkua yhdessä "pukuhuoneista" eli meillä on oma huone ja yhteinen patja johon mahdumme nukkumaan vierekkäin.

Eilen Sky kävi auttelemassa malli/näyttelijä ystävätärtään videoiden kanssa ja tekemässä pienen patikkaretken läheisille vuorille. Itse olin tylsistyä kuoliaaksi Mintyllä joten turvauduin pitkästä aikaa couchsurfingiin! En voi kyllin kehua kyseistä nettiyhteisöä, sillä itse olen sen kautta saanut uusia ystäviä ja päätynyt kokemaan uusia asioita. Tapasin mm Jeremyn vuosi sitten Helsingissä, jolloin biletimme ilta toisensa jälkeen ja nyt itse olen täällä, jolloin Jeremy on auttanut mua tutustumaan Losiin. Päädyin myös asumaan Beduiiniluolassa Jordaniassa kolmeksi yöksi ilman sähköä ja juoksevaa vettä keskelle aavikkoa.

Tapasin siis Billin, 52 vuotiaan hauskan herran, joka ei ainoastaan ollut mukavaa juttuseuraa, vaan vei mut mm Venice Beachille. Kyseinen ranta on ollut tsekattavien listalla siitä lähtien, kun puhuimme Losiin muuttamisesta, joten vihdoin sielläkin tuli käytyä. Noh, ranta on täynnä kaikenlaisia "artisteja", taiteilijoita ynnämuita. Eräs vanha Einsteinilta näyttävä pappa soittaa pianoa joka päivä samalla paikalla ja kuulemma hänellä on kissa joka istuu pianon päällä aamusta iltaan. Harmi ettei kissa ollut eilen paikalla. Mulla on iso kissaikävä tällä hetkellä. Omat kermaperseet kotona tuskin edes muistavat mua, sillä sisko pitää niistä huolen, mutta kukaan ei ole leipomassa mua aamuisin hereille pehmein (no okei, vähän kynsikkäin) tassuin.

Tänään meidän piti mennä jälleen biitsille Skyn ja Jeremyn kanssa, mutta homma peruuntui sillä Jeremy stressasi kirjansa valmistumisesta, joten jätämme toiseen kertaan. Päädyimme sitten tulemaan aamukaffelle coffee beaniin tekemään töitä (eli itse lähinnä kirjoittelemaan blogia ja imuttelemaan latteani) ja nauttimaan arskasta. Illalla menemme ehkä katsomaan jonkinlaista komediateatteriesitystä, sillä Skyn ystävä esiintyy siellä ja noin ylipäätään jotta meillä olisi jotain muuta tekemistä, kun muhjuttaa sisätiloissa.