Saimme muistoksi hääpäivästämme ihan järjettömän määrän kuvia, nimittäin valokuvaajamme lähetti meille pienemmän kuvagallerian lisäksi 800 kuvan tiedoston. Näitä on nyt selattu välillä nauraen ja välillä onnenkyyneleitä vuodattaen. Kuvaajana toiminut Rafał Górski teki upeaa työtä ja yhteisen kielen puuttumisesta huolimatta hän osasi taltioida kaikki päivän ihanimmat yksityiskohdat ja hetket. Varsinaisia potrettikuvia emme ottaneet, mutta hieman venyneen aikataulun ansiosta, saimme muutamia "poseerauskuvia" Krakovan vanhassakaupungissa. Olemme kuitenkin alustavasti jutelleet, että Rafał tulisi Suomeen perheensä kanssa talvella ja hoitaisimme potretit silloin jossain upeassa ympäristössä. Hän on jo pidempään halunnut käydä Suomessa ja kuvaukset esimerkiksi Lapissa toisi portfolioon ihan uutta fiilistä. Sitä odotellessa!
Aamun valmistautumiseen kuului käynti kampaajalla ja meikkauksessa yhdessä kahden kaason ja äidin kanssa. Kävin aiemmin keväällä Krakovassa piipahtaessa koemeikissä ja kampauksessa, joten kaikki oli kutakuinkin selvillä kampaajalle astellessa. Kampaus tosin ylitti odotukset ja oli oikeastaan paljon parempi kuin koeversionsa :D. Hotellilla sain kaasoilta apua pukeutumiseen ja valmistautumisen jälkeen sain siunauksen M:n äidiltä, jonka jälkeen odottelimme kirkkoon lähtöä.
Meidän suuri "yllätysnumero" pysyi salassa loppuun saakka ja kirkossa saimmekin nähdä iloisen yllättyneitä ilmeitä. Etenkin Suomesta saapuneet vieraat olivat varautuneet istumaan 45 minuuttia kirkossa ymmärtämättä seremoniasta sanaakaan ja ihmetys olikin suuri, kun vihkipappimme aloitti seremonian suomeksi! Monien sattumusten kautta löysimme puolalaisen katolisen papin, joka sattumoisin asui Suomessa 10 vuotta toimien Pyhän Marian seurakunnassa. Hän vielä sattui nykyään asumaan vain noin 20 kilometrin päässä Krakovasta, joten meillä kävi kyllä tuuri! :) Ensimmäinen keskustelu oli tosin hieman jäätävä, kun M pyysi häntä vihkimään meidät ja vastaus oli kutakuinkin: "Ei kai hän ole sentään luterilainen...?". Mietin edelleen, olisiko meitä suostuttu vihkimään jos vastaus olisi ollut myöntävä ;). Seuraava tapaaminen ja vihkiminen olikin jo aivan erilainen. Emme olisi voineet saada mukavampaa vihkipappia ja kaikkia kovasti nauratti hääparin ja papin naureskelu alttarilla :D
Meillehän kävi muuten klassisesti se mitä aina pelätään. Nimittäin sormus ei mahtunut kunnolla hermostuneen M:n sormeen! :D Omani sujahti nätisti oikeaan nimettömään, mutta M joutui itse väkisin runnomaan sormuksen perille hihityksen saattelemana. Ei mennyt niinkuin strömsössä, mutta eipähän ainakaan pääse vahingossa tippumaan. Jännitys vaikuttaa todella paljon, sillä nykyään sormus menee ihan kiltisti sormeen.
Vieraat pääsivät juhlapaikalle yhteiskuljetuksella ja meille oli oma pikku kärry varattuna. Reilun sadan vieraan kuljetus kesti odotettua kauemmin, joten meille jäikin vähän luppoaikaa kierrellä kärryn kanssa. Sekä kuljettaja, että valokuvaaja innostuivat keksimään pieniä spotteja, missä napata pari nopeaa kuvaa ja potrettikuvien puutteessa nämä kuvat olivat mukava pieni lisä! Aikaa ei ollut poseerata, mutta kuvista tuli ehkä siitä syystä jopa kivempia!
Ettei yksi postaus valahtaisi kilometrin mittaiseksi, niin juhlitaan vaikka osassa kaksi ;).
No comments:
Post a Comment