Sivut

11/10/2016

DIY häämatka


Meille oli alusta asti selvää, että mihinkään all inclusive hotellinaltaanreunalladrinksujakaksiviikkoa- häämatkalle ei ole halua (eikä varaa) lähteä, mutta jonnekin lämpimään oli tietysti päästävä. Sattui vielä niinkin loistava tilaisuus Qatar airwaysin aloittaessa liikenteen Helsingin ja Dohan välillä, että saimme lentoliput yhdellä vaihdolla Colomboon 460 eurolla. En ole vielä koskaan matkustanut Aasian suuntaan yhtä halvalla tai vaihtoehtoisesti edessä on ollut monta piiiiiiitkäää tuntia lentokentillä vaihtoja odotellessa. Ainoa huono puoli on menolennon saapuminen Sri Lankaan kahden aikoihin yöllä. Mulla on huonoja kokemuksia yön saapumisista, jotka on useimmiten johtaneet turhautumisiin ja ylimääräisiin kuluihin. 

Yksi suurimmista eroista "normireissaamiseeni" on se, että olemme suunnitelleet reissun sisällön etukäteen ja yöpymispaikatkin on varattu yhtä päivää lukuunottamatta. Sen sijaan, että lähtisimme lentokentältä nukkumaan jonnekin pariksi tunniksi (hukkaan heitettyä rahaa mielestäni), odottelemme kentällä kunnes julkiset kulkuneuvot taas kulkevat. Huhut kertovat, että lentokentältä on todella edullinen bussiyhteys suoraan Colombo Fortiin, jossa sijaitsee myös juna-asema. Taksimatka kentältä maksaisi googlen mukaan 30-40 euroa ja bussimatka reilun euron.. Jatkamme Colombosta suoraan junalla Kandyyn, jossa vietämme ensimmäisen yön.

Kandy on ehkä iso turistirikas kaupunki, mutta sitä on kehuttu kauneudestaan ja kaupunki toimii hyvänä risteyskohtana matkalla muihin kohteisiin yhteyksiensä puolesta. Mekin lähinnä nautiskelemme sen yhden illan kaupungin tunnelmasta, kunnes hyppäämme taas aamulla junaan kohti Sri Lankan teealueita ja Ellaa. Tätä pätkää onkin kutsuttu yhdeksi eeppisimmäksi junamatkaksi maisemiensa puolesta ja M on pienestä pitäen rakastanut junalla matkustamista, joten pitäähän se päästä kokemaan! Vaikka Ella onkin vain pieni kylä keskellä vuoristoa, voi siellä nauttia henkeäsalpaavista maisemista esimerkiksi kiipeämällä sitä ympäröiville kukkuloille, esimerkiksi Little Adam's peakille. Hotelleja Ellasta löytyi huomattavasti vähemmän kuin muualta ja suurimmasta osasta puuttui se fiilis, joten päädyimme varaamaan ensimmäisen Airbnb- majoituksemme koskaan! Majoittajamme oli saanut suuren määrän positiivista palautetta, joten odotukset ovat korkealla :).

Ellasta suuntaamme vihdoin biitsille nauttimaan fresh coconutteja ja keräämään D-vitamiinivarastoja. Sri Lankassa on rantakohteita moneen makuun ja me päädyimme Mirissaan, koska sinivalaat. Mirissa on tunnettu valasretkistään. Valassesonki on vielä parhaimmillaan juuri turistikauden aikaan ja todennäköisyys valaiden (ja delfiinien) bongailuun on hyvä. Olemme ottaneet jo nyt selvää mahdollisista retkien tarjoajista ja huomanneet, että on todellakin tärkeää miten valintansa tekee. Halvalla ei saa ainakaan eettistä toimintaa ja me maksammekin mieluummin vähän enemmän niille, jotka näitä valasretkiä tekevät eettisemmin vaikka se tarkoittaisi valaiden tarkkailua suurempien etäisyyksien päästä. On ollut järkyttävää lukea, kuinka jotkut toimijat vievät veneet suurinpiirtein valaiden kylkiin kiinni, jotta itsekkäät turistit "näkevät paremmin". Ei näin >:(. Vaikka aina ei edes tajua tekevänsä väärin, niin on hyvä etsiä tietoa etukäteen, jotta pahimmat mokat voisi välttää.

Mirissan jälkeen meillä on vielä pieni musta-aukko suunnitelmissa ja harkinnassa on ehkä vielä toinen rantakohde, Bentota ja kilpikonnafarmit ennen kuin palaamme Colomboon viimeiseksi yöksi ennen kotiinlähtöä. Kilpikonnafarmeista en ole vielä onnistunut löytämään tarpeeksi vahvaa mielipidettä, että onko kyseessä perus turrekusetus vai oikeasti hyvää toimintaa (tai ainakaan juuri sitä oikeaa paikkaa mihin mennä ettei tue väärää toimintaa). Toinen vaihtoehto on posotella suoraan Colombon lähistölle Negomboon, joka on aivan Colombon vieressä ja oikeasti lähempänä lentokenttää kuin Colombo :D. Meillä on kuitenkin varattuna tällä hetkellä viimeinen yö vähän paremmassa hotellissa Colombossa.

Sellaiset suunnitelmat tällä hetkellä, kun reissuun on enää alle kaksi kuukautta. Ei malttaisi odottaa ^_^.


10/10/2016

Hääpäivä osa 2






Vaikka jälkikäteen voi sanoa, että on turha murehtia liikaa häiden yksityiskohdista (kukaan vieraista ei niiden puuttumista todennäköisesti huomaa), niin nautin kyllä täysillä jokaisesta pienestä yksityiskohdasta meidän häissä. Halusin päästä helpolla koristeluissa ja palkkasin hommaan ammattilaisen. Vaikka harvalle on hyötyä suositella näitä ammattilaisia Puolasta, koen että he ansaitsevat kuitenkin maininnan ja suitsutusta. Ewa Jopek on erikoistunut kokonaisvaltaisiin somistuksiin hoitaen juhlatilan koristelut kukkia, koristeita ja tekstejä myöten. Kaikki tuotiin paikalle ja aseteltiin, sekä haettiin seuraavana päivänä pois. Kaikki mitä tilasimme, tuli täydellisenä ja mukana oli aina vähän extraa. Jos Suomessa on lähellekään vastaavaa palvelua tarjolla, suosittelen! Vaikka nostan virtuaalista hattua diy- morsiamille, tiedän että oma pää ei olisi kestänyt kaiken tekemistä itse. Olen myös liian kriittinen omia tekeleitäni kohtaan, enkä olisi ollut kuitenkaan tyytyväinen :D








Kuvia juhlista olisi ihan mieletön määrä ja vaikka haluaisinkin julkaista ne kaikki, joudun yksityisyyden nimissä rajaamaan kuvat niihin, jotka eivät liikaa paljasta meidän vieraita. En haluaisi itsekään, että löytäisin itsestäni kuvia netistä, jossa vaikka joraan urpon näkösenä tanssilattialla :D Meidän häissä tanssittiin meinaan niin paljon, että noin 200 kuvaa on tanssilattialta otettuja. Suurimpia kehuja kuvaaja saikin nimenomaan niistä mielettömän laadukkaista kuvista, jotka oli otettu tanssin tiimellyksessä ja hieman hämärässä. Olen kuullut kauhukertomuksia hääkuvaajista, jotka ovat pilanneet kuvat ottamalla tärähtäneitä jorauskuvia ja niitä onkin sitten koko albumi täynnä. Hrr...

Juhlapaikalle päästessämme juhlaväki oli ottamassa meitä vastaan perinteiseen tyyliin. Vanhempamme (lähinnä M:n äiti, koska hän perinteen tunsi) tarjosivat meille leipää ja suolaa. Tätä perinnettä avasinkin joskus kauan ennen häitä, mutta leivän tarkoituksena on estää, että hääpari joutuisi koskaan näkemään nälkää ja suolaa muistuttamaan elämän hankaluuksista, jotka pari kohtaa yhdessä matkan varrella. Pakko todeta, että oli muuten kuivinta ja suolaisinta leipää ikinä.. :D Oli suorastaan ihanaa saada kulauttaa se kuiva käntty kurkusta shampanjalla. Lasi piti juoda heti tyhjäksi, jonka jälkeen heitimme lasit olan yli lattialle. Sirpaleet tuottavat onnea ja onneksi lasimme räsähtivätkin pirstaleiksi :). Saimme myös päällemme pussitolkulla pieniä kolikoita ja karkkeja, jotka erityisesti M:n isoisä oli kerännyt kyselemällä eri kaupoilta yksittäisiä nami"maistiaisia". Onneksi saimme mm. serkkutytöiltäni apua keräämiseen, nimittäin jokainen pieni kolikko tuli kerätä ja karkit menivät lapsille. Näitä kolikoita löytyi muuten vielä pitkin iltaa, niin että vähän väliä joku vieraista toi niitä meidän pöytään!







Yksi illan suurimmista helmistä oli Mummi <3 Hän tanssi itsensä kaikkien mieliin ja sydämiin joraamalla aivan täysillä Gangnam Stylea kaikkien keskellä tanssilattialla. Hän myös suuttui kovasti, kun hänet pakotettiin lähtemään hotellille yhden aikoihin yöllä, sillä jonkun piti lähteä saattamaan iloisessa kunnossa ollutta enoani. Mikäli näin ei olisi ollut, veikkaisin, että Mummi olisi ollut the last woman standing ;). Bileet loppuivat noin neljän aikaan aamulla ja oli ihanaa vain raahautua muutama kerros ylöspäin samassa hotellissa sijaitsevaan sviittiimme. Jaksoimme vielä pulahtaa kylpyammeeseen nauttimaan siitä pienestä hetkestä, jonka saimme viettää oikeasti kahdestaan hääpäivänä ennen kun menimme nukkumaan :D

Ainoa asia jonka voi sanoa menneen pieleen päivän aikana, oli tilaamamme DJ- palvelu. Meille ilmoittamatta, palkkaamamme DJ/seremoniamestari oli "sairaana" ja tilalle oli järjestetty toinen DJ. Ongelmana oli vain, että tämä korvaaja ei osannut englantia kuin välttävästi ja koko illan juonnot oli lähinnä avutonta räpellystä alusta loppuun saakka. Onneksi musa oli hyvää ja kaikilla niin hauskaa, ettei kukaan olisi huomannut asiaa, ellei M:llä olisi pari kertaa palanut päreet ihan kunnolla tiskijukan kanssa. Kaikkeen ei näköjään voi varautua ja tästä huolimatta olemme kumpikin edelleen 100% tyytyväisiä päivään. Saimme taistelun jälkeen alennusta 25% hinnasta vaikka mielestämme kompensaatio oli huono siihen nähden, että saimme vain puolet siitä mitä tilasimme. M:mää harmitti eniten Oczepinyn skippaaminen lähes kokonaan. Jopa hotellin työntekijät nauroivat, etteivät ole koskaan nähneet häitä, joissa sulhanen joutuu vetämään osan ohjelmanumeroista :D

Vaikka kutsuimme Suomesta ihmisiä nimenomaan häihimme, niin on aivan mahtavaa, kun kaikki ihastuivat Puolaan ja etenkin Krakovaan ikihyviksi. Monilla on jo uusi reissu tilauksessa, sillä useimmat pääsivät paikalle vain viikonlopuksi ja kaupunkiin tutustuminen jäi vähälle. Olin yrittänyt hehkuttaa kaupunkia ja silti moni yllättyi sen kauneudesta. Olin myös varoitellut ruoan määrästä häissä ja silti moni yllättyi ja söi itsensä ähkyyn. Varoitin myös siitä, että puolalaiset rakastaa tanssimista ja silti suomalaiset vieraamme eivät voineet käsittää, kun tanssilattialla oli koko ajan porukkaa. Vodkasta ei varmaan tarvitse edes puhua ;)

Päivä oli ohi hetkessä, mutta kaikki ihana säilyy muistoissamme ikuisesti <3

03/10/2016

I carry your heart with me - Hääpäivä





Saimme muistoksi hääpäivästämme ihan järjettömän määrän kuvia, nimittäin valokuvaajamme lähetti meille pienemmän kuvagallerian lisäksi 800 kuvan tiedoston. Näitä on nyt selattu välillä nauraen ja välillä onnenkyyneleitä vuodattaen. Kuvaajana toiminut Rafał Górski teki upeaa työtä ja yhteisen kielen puuttumisesta huolimatta hän osasi taltioida kaikki päivän ihanimmat yksityiskohdat ja hetket. Varsinaisia potrettikuvia emme ottaneet, mutta hieman venyneen aikataulun ansiosta, saimme muutamia "poseerauskuvia" Krakovan vanhassakaupungissa. Olemme kuitenkin alustavasti jutelleet, että Rafał tulisi Suomeen perheensä kanssa talvella ja hoitaisimme potretit silloin jossain upeassa ympäristössä. Hän on jo pidempään halunnut käydä Suomessa ja kuvaukset esimerkiksi Lapissa toisi portfolioon ihan uutta fiilistä. Sitä odotellessa!





Aamun valmistautumiseen kuului käynti kampaajalla ja meikkauksessa yhdessä kahden kaason ja äidin kanssa. Kävin aiemmin keväällä Krakovassa piipahtaessa koemeikissä ja kampauksessa, joten kaikki oli kutakuinkin selvillä kampaajalle astellessa. Kampaus tosin ylitti odotukset ja oli oikeastaan paljon parempi kuin koeversionsa :D. Hotellilla sain kaasoilta apua pukeutumiseen ja valmistautumisen jälkeen sain siunauksen M:n äidiltä, jonka jälkeen odottelimme kirkkoon lähtöä. 





Meidän suuri "yllätysnumero" pysyi salassa loppuun saakka ja kirkossa saimmekin nähdä iloisen yllättyneitä ilmeitä. Etenkin Suomesta saapuneet vieraat olivat varautuneet istumaan 45 minuuttia kirkossa ymmärtämättä seremoniasta sanaakaan ja ihmetys olikin suuri, kun vihkipappimme aloitti seremonian suomeksi! Monien sattumusten kautta löysimme puolalaisen katolisen papin, joka sattumoisin asui Suomessa 10 vuotta toimien Pyhän Marian seurakunnassa. Hän vielä sattui nykyään asumaan vain noin 20 kilometrin päässä Krakovasta, joten meillä kävi kyllä tuuri! :) Ensimmäinen keskustelu oli tosin hieman jäätävä, kun M pyysi häntä vihkimään meidät ja vastaus oli kutakuinkin: "Ei kai hän ole sentään luterilainen...?". Mietin edelleen, olisiko meitä suostuttu vihkimään jos vastaus olisi ollut myöntävä ;). Seuraava tapaaminen ja vihkiminen olikin jo aivan erilainen. Emme olisi voineet saada mukavampaa vihkipappia ja kaikkia kovasti nauratti hääparin ja papin naureskelu alttarilla :D

Meillehän kävi muuten klassisesti se mitä aina pelätään. Nimittäin sormus ei mahtunut kunnolla hermostuneen M:n sormeen! :D Omani sujahti nätisti oikeaan nimettömään, mutta M joutui itse väkisin runnomaan sormuksen perille hihityksen saattelemana. Ei mennyt niinkuin strömsössä, mutta eipähän ainakaan pääse vahingossa tippumaan. Jännitys vaikuttaa todella paljon, sillä nykyään sormus menee ihan kiltisti sormeen.




Vieraat pääsivät juhlapaikalle yhteiskuljetuksella ja meille oli oma pikku kärry varattuna. Reilun sadan vieraan kuljetus kesti odotettua kauemmin, joten meille jäikin vähän luppoaikaa kierrellä kärryn kanssa. Sekä kuljettaja, että valokuvaaja innostuivat keksimään pieniä spotteja, missä napata pari nopeaa kuvaa ja potrettikuvien puutteessa nämä kuvat olivat mukava pieni lisä! Aikaa ei ollut poseerata, mutta kuvista tuli ehkä siitä syystä jopa kivempia!

Ettei yksi postaus valahtaisi kilometrin mittaiseksi, niin juhlitaan vaikka osassa kaksi ;).