Zagrebin vanhan kaupungin tunnelmaa

Zagreb on loistava kaupunki, jos aikaa ei ole paljon, mutta haluaa päästä "lomafiilikseen". Ydinkeskusta on melko kompakti ja käveltävissä läpi jopa päivässä, parissa taas ehtii nähdä jo vähän muutakin. Jos jalat ovat erityisen väsyneet, ratikat kulkevat kätevästi koko keskusta-alueen läpi. Zagreb on myös tunnettu sen suuresta määrästä erilaisia museoita. Me emme ole M:n kanssa niinkään museoihmisiä, mutta kävimme eräs ilta Museum of Broken Relationshipsissa. Erilaisuudessaan museo oli oikeasti käymisen arvoinen paikka, joka aiheutti niin huvitusta kuin ahdistustakin. Museo myös sijaitsee aivan vanhan kaupungin sydämessä.

Nälkäisiä varten löytyy aivan vanhaa kaupunkia kiertävä Tkalčićeva- katu, jolta löytyy vierivieressä erilaisia ruokapaikkoja ja kuppiloita. Vaihtoehtoja löytyy vähän hienommasta suupalasta aina perus pizzerioihin. Hintataso on toki kadun keskeisyyden (ja suosion) vuoksi hieman korkeampi mitä muualta ehkä löytää. Varaudu myös suureen määrään muita nälkäisiä turisteja. Itse vanhaan kaupunkiin pääsee Funicula- vaunulla, kävelemällä portaita tai sitten kiertämällä hieman kauempaa. Kukkulan laelta on kyllä hienot maisemat kaupunkiin!

Vanhassa kaupungissa on näin kesäisin paljon katumuusikkoja, jotka esiintyvät iltaisin ravintoloiden lähistöllä. Pysähdyn tuon tuosta nauttimaan muusikista ja aina kun vaan kukkaroon on muutama kuna jäänyt, niin muistan palkita esiintyjät. Täällä asuessa huomaa kyllä istuskelevansa hieman useammin lasillinen äärellä nautimassa rennosta illasta mitä Suomessa tuli tehtyä. Valinnanvaraa kuppiloissa nimittäin on ja kaikki on niin lähellä. Säätkin suosivat ja nimenomaan iltaisin sitä pystyy oikeasti nauttimaan tästä lämmöstä. Keskipäivän 35 asteen paahde nimittäin ajaa herkästi istuskelemaan ilmastoituihin sisätiloihin.. Iltaisin lämpötila on täydellinen <3

Omat hyväksihavaitut ruoka- ja juomapaikat vanhassa kaupungissa (tai ihan lähistöllä):

Otto & frank

Sijaitsee Tkalčićevalla ja tarjoaa herkullisia lounaita ja myös aamupaloja! Olemme käyneet täällä burgereilla ja aamupalalla, kaikilla kerroilla ollut nappivalinta

Submarine

Siis aivan paras burgeripaikka! Ehdottomat suositukset ja Frankopaska- kadulla sijaitseva paikka on hieman pienempi ja tunnelmallisempi. Oma lempihampurilaiseni on Italian ja M taas arvotti Smokehousen lempparikseen. Luomuviinit ovat plussaa (tosin hinnakkaampia, 22 kunaa 1dl).

Basement - wine bar

Jos haluaa päästä maistelemaan mahdollisimman paljon erilaisia ja eri alueilla tuotettuja kroatialaisia viinejä, niin suunta tänne! Palvelu oli ihan loistavaa ja viinien kanssa saa toki naposteltavaakin. Me kävimme täällä hyvän aterian päätteeksi ja ahmimme vain silmillämme herkullisia juustolautasia :D

Viinin perässä Sloveniaan

Tuoreempaa tarinaa kerrankin, sillä vietimme meidän ensimmäistä hääpäivää eli paperihääpäivää (tai lähteestä riippuen myös pumpulihääpäiväksi kutsutaan) viime viikonloppuna ja aika viime tingassa päätimme tehdä lyhyen viikonloppureissun. Nykyinen asuinpaikkamme täällä Zagrebissa mahdollistaa paljonkin hienoja lähireissuja ja erittäin matala budjettimmekin vaikutti paljon reissun sisältöön ja sijaintiin. Olin kuullut paljon kehuja Slovenian kauneudesta ja minä vastasin matkan suunnittelusta, joten kahden viikon varoitusajalla buukkasin meille Airbnb:n kautta huoneen ja tein matkasuunnitelman.

Majoitusvaihtoehtojen ollessa rajallinen näin turistisesongin aikaan, päädyimme kauas turistirysistä ja varasin meille ihanan majoituksen pieneltä viinitilalta Nova Gorican alueelta. Voi että oli niin kaunista luontoa ja koko alue kylineen sympaattinen! Zagrebista matka kesti aikalailla kolme tuntia vuokra-autolla ja paikanpäälle oli helppo löytää. Stanfelin Stefan kokkasi meille upean neljän ruokalajin illallisen, joka sisälsi myös hänen omia viinejään. Hän tuottaa Chardonnayta, Merlotia ja kahta eri kuohuviiniä. Aamupalalla nautimme kotitekoisista hilloista (viikunahillo <3) ja tuoreesta leivästä. Jos aikaa olisi ollut päivä pari lisää, niin olisimme ehdottomasti saattaneet poiketa Italian puolella, joka oli alueelta noin 10 kilometrin päässä :D.

Koska aikaa oli rajallisesti ja olemme muutenkin tehokkaita reissaajia, teimme päiväretken turistien suosimalle Bledjärvelle. Järvi on uskomattoman kauniin värinen ja vaikka olenkin nähnyt siitä kuvia aiemmin, niin kyllä se siitä huolimatta lumosi meidät. Järven keskellä on vielä pieni saari kirkkoineen ja se nyt viimeistään viimeisteli "postikorttimaiseman". Me kävelimme ylös Bledin linnalle nauttimaan tästä upeasta maisemasta ja jos aikaa olisi riittänyt, olisimme myös mielellämme pulahtaneet Blediin vilvoitellaksemme. Aika oli kuitenkin rajallinen ja ajomatkaa pari tuntia takaisin, joten päätimme pikaisen pyrähdyksen jälkeen lähteä ajamaan takaisin. Ajomatkat eivät todellakaan olleet puuduttavia, sillä maisemat olivat kaikkialla h-e-n-g-ä-s-t-y-t-t-ä-v-i-ä. Voin siis varauksetta suositella auton vuokraamista.

Iltapäivästä päätimme vielä piipahtaa lähikylissä ja niistä ehdottomasti sievin ja ihastuttavin oli Šmartno, jonka kiertää reilussa vartissa. Kylän pienuudesta huolimatta tähän pieneen muurien ympäröimään kylään on kertynyt valtavasti fiilistä ja kauniimpaa asuinpaikkaa (ja maisemia ympärillä) saa hakea. Kävimme myös muutaman minuutin ajomatkan päässä sijaitsevassa Dobrovossa vain käydäksemme Dobrovon linnalla, jossa sijaitsee Vinoteka Brda. Tältä nappasimme mukaamme pullon paikallista punaviiniä ja minun lemppariani, valkoviiniä. Slovenialaisena erikoisuutena on mainittava Rebula rypälelajike, jota paikallisissa viineissä käytetään paljon ja sitä on myös oma tuliaisviinini :)

Meillä oli kovat odotukset Slovenian suhteen ja ne täytettiin kirkkaasti! Tänne palaisi mielellään uudestaan ^_^

DIY häämatka

Meille oli alusta asti selvää, että mihinkään all inclusive hotellinaltaanreunalladrinksujakaksiviikkoa- häämatkalle ei ole halua (eikä varaa) lähteä, mutta jonnekin lämpimään oli tietysti päästävä. Sattui vielä niinkin loistava tilaisuus Qatar airwaysin aloittaessa liikenteen Helsingin ja Dohan välillä, että saimme lentoliput yhdellä vaihdolla Colomboon 460 eurolla. En ole vielä koskaan matkustanut Aasian suuntaan yhtä halvalla tai vaihtoehtoisesti edessä on ollut monta piiiiiiitkäää tuntia lentokentillä vaihtoja odotellessa. Ainoa huono puoli on menolennon saapuminen Sri Lankaan kahden aikoihin yöllä. Mulla on huonoja kokemuksia yön saapumisista, jotka on useimmiten johtaneet turhautumisiin ja ylimääräisiin kuluihin. 

Yksi suurimmista eroista "normireissaamiseeni" on se, että olemme suunnitelleet reissun sisällön etukäteen ja yöpymispaikatkin on varattu yhtä päivää lukuunottamatta. Sen sijaan, että lähtisimme lentokentältä nukkumaan jonnekin pariksi tunniksi (hukkaan heitettyä rahaa mielestäni), odottelemme kentällä kunnes julkiset kulkuneuvot taas kulkevat. Huhut kertovat, että lentokentältä on todella edullinen bussiyhteys suoraan Colombo Fortiin, jossa sijaitsee myös juna-asema. Taksimatka kentältä maksaisi googlen mukaan 30-40 euroa ja bussimatka reilun euron.. Jatkamme Colombosta suoraan junalla Kandyyn, jossa vietämme ensimmäisen yön.

Kandy on ehkä iso turistirikas kaupunki, mutta sitä on kehuttu kauneudestaan ja kaupunki toimii hyvänä risteyskohtana matkalla muihin kohteisiin yhteyksiensä puolesta. Mekin lähinnä nautiskelemme sen yhden illan kaupungin tunnelmasta, kunnes hyppäämme taas aamulla junaan kohti Sri Lankan teealueita ja Ellaa. Tätä pätkää onkin kutsuttu yhdeksi eeppisimmäksi junamatkaksi maisemiensa puolesta ja M on pienestä pitäen rakastanut junalla matkustamista, joten pitäähän se päästä kokemaan! Vaikka Ella onkin vain pieni kylä keskellä vuoristoa, voi siellä nauttia henkeäsalpaavista maisemista esimerkiksi kiipeämällä sitä ympäröiville kukkuloille, esimerkiksi Little Adam's peakille. Hotelleja Ellasta löytyi huomattavasti vähemmän kuin muualta ja suurimmasta osasta puuttui se fiilis, joten päädyimme varaamaan ensimmäisen Airbnb- majoituksemme koskaan! Majoittajamme oli saanut suuren määrän positiivista palautetta, joten odotukset ovat korkealla :).

Ellasta suuntaamme vihdoin biitsille nauttimaan fresh coconutteja ja keräämään D-vitamiinivarastoja. Sri Lankassa on rantakohteita moneen makuun ja me päädyimme Mirissaan, koska sinivalaat. Mirissa on tunnettu valasretkistään. Valassesonki on vielä parhaimmillaan juuri turistikauden aikaan ja todennäköisyys valaiden (ja delfiinien) bongailuun on hyvä. Olemme ottaneet jo nyt selvää mahdollisista retkien tarjoajista ja huomanneet, että on todellakin tärkeää miten valintansa tekee. Halvalla ei saa ainakaan eettistä toimintaa ja me maksammekin mieluummin vähän enemmän niille, jotka näitä valasretkiä tekevät eettisemmin vaikka se tarkoittaisi valaiden tarkkailua suurempien etäisyyksien päästä. On ollut järkyttävää lukea, kuinka jotkut toimijat vievät veneet suurinpiirtein valaiden kylkiin kiinni, jotta itsekkäät turistit "näkevät paremmin". Ei näin >:(. Vaikka aina ei edes tajua tekevänsä väärin, niin on hyvä etsiä tietoa etukäteen, jotta pahimmat mokat voisi välttää.

Mirissan jälkeen meillä on vielä pieni musta-aukko suunnitelmissa ja harkinnassa on ehkä vielä toinen rantakohde, Bentota ja kilpikonnafarmit ennen kuin palaamme Colomboon viimeiseksi yöksi ennen kotiinlähtöä. Kilpikonnafarmeista en ole vielä onnistunut löytämään tarpeeksi vahvaa mielipidettä, että onko kyseessä perus turrekusetus vai oikeasti hyvää toimintaa (tai ainakaan juuri sitä oikeaa paikkaa mihin mennä ettei tue väärää toimintaa). Toinen vaihtoehto on posotella suoraan Colombon lähistölle Negomboon, joka on aivan Colombon vieressä ja oikeasti lähempänä lentokenttää kuin Colombo :D. Meillä on kuitenkin varattuna tällä hetkellä viimeinen yö vähän paremmassa hotellissa Colombossa.

Sellaiset suunnitelmat tällä hetkellä, kun reissuun on enää alle kaksi kuukautta. Ei malttaisi odottaa ^_^.

Voiko häämatka olla vain matka?

Astelimme onnellisesti avioliiton satamaan 9. heinäkuuta ja mukana todistamassa meidän onnea oli fyysisesti reilu 100 läheistä ja hengessä mukana vielä enemmän <3 Vieläkin hymy leviää takaraivolle, kun sitä muistelee ja etenkin 800 valokuvan läpi käyminen saa aikaan mukavia perhosia vatsassa. Me emme tosin lähteneet perinteisesti suoraan häämatkalle, sillä itse olin sidottu kesätöihin (sain palkatonta lomaa juuri ja juuri viikoksi rouviintumista varten) ja syksy on/oli pitkälti sidottu M:n töiden ympärille ja itsekin yritän räpeltää opinnäytetyön pois alta. Meillä on kuitenkin häämatka vihdoin tiedossa, nimittäin heti joulukuun alkuun suuntaamme Sri Lankan lämpöön!

Millainen on sinun unelmien häämatka? Meille nimittäin tuli vähän kiistaa häämatkan sisällöstä, johtuen erilaisista matkailumieltymyksistämme. Olen nimittäin jo useampia kertoja matkustanut Aasiaan reppureissumeiningillä, erittäin pienellä budjetilla ja valinnut aina halvimmat yöpymisvaihtoehdot. En toisaalta ole koskaan kaivannutkaan luxusmatkailua "all inclusive" tyyliin. Häämatkalta kuitenkin toivoisin vähän enemmän. Mukavampaa matkailua, mukavampia hotelleja ja sitä "vain me kaksi"- fiilistä. M taas ei ole koskaan reppureissannut elämässään ja palaa halusta päästä kokemaan esimerkiksi paikallisen juna- ja bussimatkailun ihanuudet (ja kamaluudet). Meillä ei myöskään ole tällä hetkellä yksinkertaisesti rahaa pistää useita tonneja yhteen matkaan.

Olemme tehneet jo ajatustyönä kompromisseja matkan sisällöstä. Päätimme, ettemme varta vasten kutsu matkaa häämatkaksi, jotta emme lataa sille aivan älyttömiä odotuksia. Lähdemme luultavasti reissuun rinkat selässä jo ihan käytännöllisistä syistä, sillä tulemme liikkumaan paikasta toiseen (niillä busseilla ja junilla). Yövymme kuitenkin aavistuksen tasokkaammissa paikoissa, jossa saamme myös sitä omaa rauhaa (dormit on pois laskettuja :D) ja laskemme pennejä vain järjen rajoissa. Meille tulee siis tavallaan budjettihäämatka. Tai ehkä vähän tasokkaampi reppureissu ja teemme luxus- matkan joskus myöhemmin.

Asiasta kukkaruukkuun. Meillä on siitä erikoinen tilanne edessä, että vuoden lopussa emme tiedä mitä tapahtuu. Mulla saattaa olla tiedossa suoraan valmistumisesta vuoden pesti, mutta M:n työtilanne on edelleen kysymysmerkki. Hänellä on töitä vuoden loppuun saakka ja sen jälkeen olisi tarkoitus löytää uusi työ. Se ei välttämättä ole edes Suomessa, joten jos itse olen täällä vuoden sopimuksella, niin meille tulee heti avioliiton alkuun luultavasti etäilyä :D Tämä ei ehkä ole ongelma, jos työ on täällä Euroopassa, mutta pidemmät välimatkat ja aikaerot varmasti rasittavat suhdetta ihan eri tavalla. Yhtä työtä jo tarjottiin, mutta siitä kieltäydyttiin. Se olisi ollut Jenkkilässä. Kieltäytyminen ei tosin johtunut ainoastaan siitä, että olisimme olleet niin pitkään ja niin kaukana toisistamme, vaan itse työstä. Mutta tällaisia kuulumisia parisuhteen, opiskelun ja töiden suhteen.

Hymyjen maa

Kun Siem Reapin ja Phnom Penhin pölyt saa karistettua jaloistaan saattaa käydä niinkuin meille, nimittäin hämmästyä kuinka ihania ja vilpittömiä ihmisiä Kambodza on täynnä. Siem Reapista teimme reissun aluksi rannikolle, Otres 1:lle, josta löysimme kauan kaivattua lomafiilistä. Mitään autenttista kokemusta sieltä ei toki saa muusta kuin rantaelämästä, mutta viiden päivän rantatuolissa makoilu tuli niin tarpeeseen opiskelukiireiden keskelle. Rannikolle kannattaa suunnata siis rentoutumismielessä ja Otres 1 oli rantavaihtoehdoista meille hyvä, sillä se oli mukavan rauhallinen, mutta ei toisaalta aivan kuollut. Hinnat yllättivät meidän jälleen paikanpäällä, sillä rupuisinkin bungalow kylmällä suihkulla maksoi 15€/yö. Järkyttävän torakkaepisodin jälkeen päädyimme rannan dormiin, joka oli hintansa ja sijaintinsa vuoksi aika lailla täydellinen.

Reissun todelliset kohokohdat alkoivat vasta rantaelämän jälkeen, kun mietimme, että mihin ihmeeseen kulutamme vielä viisi päivää ennen paluuta Phnom Penhin suuntaan. Kuulimme myös vähän nihkeitä mielipiteitä Kampotin kaupungista, jota olimme miettineet etukäteen. Päätimme kuitenkin lähteä katsomaan tämän joenvarsikaupungin ja se oli paras päätös reissussa! Kampot osoittautui todella tunnelmalliseksi pieneksi kaupungiksi. Oli ihan käsittämätöntä kuinka pienet lapset ohi kulkiessaan tervehtivät iloisesti suupielet takaraivolle venyneinä. Toki paikasta löytyi turismin tuomia ravintoloita ja pikkukauppoja, mutta kovin vähän verrattuna muihin Aasian kaupunkeihin. 

Suosittelen Kampotia ehdottomasti useammaksi päiväksi! Sieltä kannattaa vuokrata mopo, kierrellä ihanissa pikku kylissä lähistöllä, tehdä retki läheiselle Bokor- vuorelle ja luonnonsuojelualueelle. Myös Kepin rantakaupunki on päiväretken päässä Kampotissa, jossa voi käydä haistelemassa ja maistelemassa kalatorin antimia ;). Kampotin keskustasta löytyy mielestäni Aasian paras tori! Toisin kuin monet muut Aasian torit, jotka ovat pitkälti turistien valtaamat, täällä kaikki paikalliset tekevät päivän ostokset. Me jopa kävimme syömässä aamupalaa torikeittiöstä ja uskallan kyllä suositella.

Bokor- vuoren reissu on mukava, sillä vuoren huipulle päristellessä löytyy myös matkan varrelta kivoja kuvauspaikkoja. Ensimmäinen yllätys oli aivan valtava Buddha patsas, joka yhtäkkiä putkahti mutkan takaa pilvistä. Paikalla oli paljon paikallisia koululaisia, jotka tulivat vain patsaan takia paikalle. Meni vain hetki niin meille tultiin juttelemaan ja pakko kyllä hämmästellä kuinka uskomattoman hyvin pienetkin lapset puhuivat englantia! 

Matkalla myös pääsee ihastelemaan vanhaa katolista kirkkoa, josta on lähinnä rauniot jäljellä. Löysimme myös muita raunioita, kun kiertelimme asfalttitien loputtua huipulla. Yksi asia kyllä kadutti jo siellä ylhäällä, nimittäin rannalta lähtiessä kuvittelimme olevamme jo tarpeeksi karaistuneita auringolle. Koko päivän retki vuorelle ei todellakaan antanut yhtään armoa vaan paloimme veljen kanssa kumpikin aika ikävästi reissun aikana :D Mulla paloi reidet ja veljen kädet oli aika lobsterimateriaalia loppureissun..

Vaikka kertomukseni Siem Reapista ja Angkor Watista olikin negatiivinen niin kokemukset ja muistot Kampotista ja lähiympäristöstä jätti kaipuun Kambodzaan. Onneksi tämä osuus jäi viimeisenä sokerina pohjalle :). Eksyimme muutamaankin kertaan mopoillessamme ympäri seutuja, mutta kertaakaan ei ollut turvaton olo kun hymyilevät ihmiset opastivat aina oikeaan suuntaan eksyneet matkalaiset :D 

Loppuun vielä fiilistelyä Kampotin lähistön kylistä ja "maaseudulta".

Kambodža= Angkor Wat?

Palataanpa hetkeksi pari kuukautta taaksepäin, sillä ehdin tässä joulun ja koulustressin välissä piipahtaa Kambodžassa veljeni kanssa. Emme suunnitelleet reissua sen kummemmin rajoittamaan menemistämme, mutta Angkor Watin halusimme nähdä ja kuluttaa osan reissusta rannalla makoillen. Pahoittelen jo nyt, että en hehkuta tätä massiivista temppelikompleksia vaikka eihän se ole Angkor Watin vika, että se on niin suosittu ja sen mukana tulevat kaikki ikävät lieveilmiöt.

Top 5 syytä miksi en pitänyt Angkor Watista

1. Minä ja tuhannet muut turistit

2. Selfiekepit

3. Hintataso

4. Jatkuva huijatuksi tuleminen

5. Tuputus

Näet sielusi silmin kuinka aurinko nousee upeasti temppelin takaa ja saat otettua tästä mielettömästä hetkestä rauhassa kuvia sydän pakahtuen. Todellisuudessa tappelet hyvästä spotista tuhansien turistien kanssa ja jokaisessa kuvassa jonka otat, on vähintään yksi selfiekeppi (joita sitten jälkikäsittelet, kun huomaat ettet saanut yhtään kuvaa ilman noita hiton keppejä!). Takanasi rääkyy yksi jos toinenkin toivorikas myyjä tuputtamassa kirjaa, kahvia, aamupalaa ja rihkamakoruja.

Kun pääset vihdoin kiertelemään temppeleitä saatat huomata, että rahasi ovat himoittua tavaraa. Mekin melkein pääsimme eroon parista ylimääräisestä dollarista, kun varomatta astuimme sivukujille. Kaksi miestä odottivat suitsuketikut kädessä patsaan vieressä ja tyrkkäsivät ne varomattomien käteen esittäen jonkinlaisen kiitosmantran jonka aikana taputtelivat patsaan mahaa. Itse olen aina mieltänyt tällaiset paikat "katsoa saa, mutta ei koskea"- paikoiksi ja voin kuvitella mitä noillekin patsaille tapahtuu kun tuhannet ihmiset hinkuttaa rasvaisilla käsillään niitä. Näin ollen kiitimme ja jätimme hieromiset väliin. Muilta huomasin näiden miesten vaativan tietysti heti tämän hienon esityksen jälkeen lahjoituksia.

Jossain vaiheessa kiersimme vähän epäsuositumpaa temppeliä, kun meidät johdateltiin metsään. Kylttejä joissa luki exit (tai joku muu poistumistietä vastaava) oli selvästi siirretty, mutta nuoret miekkoset "avuliaina" meitä kilttejä turisteja opasti salatemppelille. Seuraamme lyöttäytyi yksi näistä opastajista, joka hetken päästä alkoikin sepustaa pitämästään orpokodista ja pyytämään lahjoituksia. Emme meinanneet päästä hepusta mitenkään eroon ja annoimme hänelle dollarin, joka oli meidän ainoa pikkuraha. Se oli selvästi jotain muuta, kun hän toivoi, sillä naama oli sen verran norsunvehkeellä rahan saadessaan.

Selfiekepeistä pitää vielä purputtaa. Siis periaatteessa ymmärrän, mutta sitten toisaalta en. Useimmiten sen kepin päässä on käsittämättömän itsekäs ihminen. Muutamissa temppeleissä jouduin aasialaisten (okei, kiinalaisten..) tönimäksi, koska olin heidän selfieiden tiellään. Patsaiden päällä norkuttiin ja otettiin miljoona kuvaa eri kuvakulmista huomioimatta muita turisteja ja kunnioittamatta temppelialuetta lainkaan. Osan temppeleistä jätimme aika nopeasti väliin huomattuamme, ettei sinne väliin oikeasti mahtunut :D Etenkin hymynaama- temppeli oli nopeasti kierretty tämän vuoksi.

Hintataso. Olet ajatellut Kambodzan olevan yksi halvimmista paikoista matkustaa ja huomaat kuluttavasi viikkobudjetin kahdessa päivässä. Angkor Wat ja Siem Reap ovat kalliita. Angkor Watista maksankin mielelläni sille kuuluvan osuuden, mikäli rahani oikeasti menisi temppeleiden ylläpitoon. Lähteestä riippuen ainakin miljoonan ihmisen lippuvuosituloista Angkorin ylläpitoon menee kuitenkin noin 20 prosenttia. Surullista. Lippujen hinnan lisäksi "reissun" hintaa nostaa Siem Reapin kaupungin korkea hintataso ja pakolliset tuktuk- taksat. Me saimme Uuden Vuoden aikaan tingattua tuktukin 15e hintaan Angkor Wat kierrokselle, mutta yleinen hinta pyöri 20-30 eurossa päivä. Siem Reap itsessään on perus turistikaupunki, josta löytyy KFC, Hard Rock Cafe ja kaikki mukavuudet. Kertonee hinnoista..

Tuliko nyt kauhea lyttäys? Kirjoitin tämän ajatuksella niille, jotka haluavat kiertää kaikki "The Spotit" Aasiassa osana reppureissuaan ja kuvittelevansa näkevänsä Kambodzaa. He näkevät Angkor Watin. Toivottavasti he eivät tuomitse tämän upean maan ihmisiä, kulttuuria ja maata ylipäätään tämän käynnin perusteella, sillä minulla on niin paljon hyvää tästä maasta kerrottavana! Itse sain sen "ah, mikä elämys"- fiiliksen vasta poistuessani Siem Reapista. Hehkutuspostaus siis tulossa :D

Kyllä se siitä!

Taitaa olla harvassa ne reissut, jossa kaikki menisi niinkuin alunperin oli suunnitellut ja ongelmitta! Ei kuitenkaan kannata antaa pienten (tai isompien) takaiskujen pilata koko matkaa yrittäen itsepintaisesti pitää suunnitelmista kiinni. Niin kauan kun kellekään ei satu mitään vakavaa, rennolla asenteella saa ne huonotkin hetket muutettua voitoksi. Meidän viime kesän automatka Itä-Euroopassa oli kaikkea muuta kuin helppo, mutta jälkikäteen muistot ovat pääosin hyviä ja kaikesta selvittiin. Tarkoitus oli siis ajaa Puolasta Slovakiaan, Unkariin, Serbiaan, Romaniaan, Moldovaan ja Ukrainaan. Loppujen lopuksi vaikka auto hajosi jo Budapestissa, ainoastaan Serbiaan emme päässeet ;)

Budapest on ainoa paikka, josta jäi vähän nihkeä kuva, sillä siellä koimme synkimmät hetket koko matkalla. Auto kirjaimellisesti hajosi käsiin keskellä hullua ukkosmyrskyä ja navigaattorikin reistaili, joten harhailimme epätoivoisesti kaduilla etsien lähintä bensa-asemaa. Saimme tilattua hinauksen korjaamolle, mutta kuinka ollakaan, lähin auki oleva korjaamo sunnuntaina löytyi 50 kilometrin päästä keskellä ei mitään. Kirjaimellisesti. Vietimme kyseisellä romupajalla 15 tuntia, josta osan nukuin korjaamon nuhjuisella ja tupakalta löyhkäävällä nahkasohvalla. Totesimme yön aikana, että taisimme tulla pahimpaan turistinkusetuspaikkaan ikinä, sillä paikalle hinattiin myös muita turistien autoja ja kukaan ei liikkunut sinä aikana mihinkään. Lopulta he väittivät, ettei auto ole korjattavissa ellei koko moottoria vaihtaisi mikä tuntui uskomattomalta, kun M kävi tarkastuttamassa auton ennen matkaa (oma auto alla siis, ei vuokra-auto). M päätti, että hän ei suostu pissittäväksi linssiin vaan soitti sedälleen Puolaan, jonka kaveri tuli hinurillaan hakemaan auton ja meidät Puolasta saakka takaisin Puolaan. Eli vaikka alkumatkan epäonni olikin todella nihkeä kokemus, niin ainakin jäi kerrottavaa tästäkin tapahtumasta :D

Emme masentuneet tästä, vaan auto jäi sedän hoteisiin Tarnowiin ja me lähdimme seuraavalla junalla Puolan rannikolle Gdyniaan tapaamaan herran muita sukulaisia ja nauttimaan lomailusta, kunnes auto olisi kunnossa. Viikon verran pääsimme M:n tädin herkkupatojen ääreen. Tädillä oli puutarha, josta löytyi lähestulkoon KAIKKEA. Oli muuten ihanaa käydä poimimassa suurin osa ruoka-aineksista suoraan pihalta. Kävin aika monesti marjaryöstöretkellä ;) Vierailimme myös edellisessä postauksessa mainitsemallani aavikolla M:n kahden serkkutytön kanssa. Viikon verran odottelimme auton korjausta ja pääsimme matkaan. Koska Budapestissä kävimme ja sieltä jäi ikävä fiilis, ajoimme suorinta tietä Romaniaan. 

Eihän matka Romaniaankaan täysin ongelmitta sujunut, sillä alussa takkuileva navigaattorimme johti meidät harjaan :D On mukavaa huomata auringon jo laskiessa ajelevansa jossain järjettömän pienellä hiekkatiellä, jossa pystyi ajamaan korkeintaan 20km/h tien huonon kunnon ja randomisti eteen rynnivien lammaslaumojen, peurojen ja kettujen takia. Onneksi 50 kilometria myöhemmin (jep...) pääsimme päällystetylle tielle ja olimme vihdoin vuoriston tuntumassa. Halusimme Romaniassa nähdä ehdottomasti luontoa, emmekä kaupunkia ja päätimme ajella sanahirviö Transfăgărășanin läpi. Tie nousee yli 2000 metrin korkeuteen kiemurtelevalla tiellä joka ole käytössä talviaikaan sen vaarallisuuden vuoksi. Vauhtia ei voi pitää, mutta ei näitä maisemia edes malttaisi posottaa läpi. Ihan mieletön reitti!

Olimme liikkeellä melko myöhään ja aika iski jälleen vastaan. Meillä ei ollut tälle osuudelle sohvapaikkaa Couchsurfingin kautta, emmekä olleet varanneet tai etsineet matkalle hotelleja/hostelleja valmiiksi. Aurinko alkoi jo laskea, joten leirintäalueen puuttuessa leiriydyimme paikalle, jossa oli muutama karavaanari pysähtyneenä. Huomasimme olevamme keskellä romanialaisten kiertolaisten leiriä ainoina turisteina :D Paikka ei tosiaan ollut mikään virallinen leirintäalue, mutta siellä selkeästi vietettiin useampiakin öitä. Meillä oli mukana vain oma hepponen teltta ja seuranamme oli paikallisten lisäksi myös kolme kulkukoiraa, jotka oli alussa vähän pelottavia rähistessään meille. Lopulta olimme kyllä todella iloisia niiden olemassaolosta, sillä....

Kuva on järkyttävän huono, mutta uskomatonta, että pimeässä sain edes jonkun todisteen taltioitua hiipparista! Yhtäkkiä alkaneen koirien räyhäämisen jälkeen yksi romanialaistyttö tuli kertomaan meille, että leirin ympärillä hääri karhu! Sydän kurkussa paineltiin teltasta ulos ja totta tosiaan 10 metrin päässä joessa kahlasi karhu! Se ei ollut aikuinen, kuulemma orpo. Koirat ajoivat sen tiehensä.

Tämän jälkeen pari nuorta romanialaista uskalsivat tulla tekemään tuttavuutta meidän nuotiolle (saimme puut vanhalta pariskunnalta kun yritimme aluksi märkiä risuja sytyttää :D). En ole koskaan nähnyt karhua luonnossa ja olihan se hurjaa. Yksi muisto taas lisää :) Tällainen reissailu ei toki sovi heikkohermoisille ja kieltämättä itselläkin meni unensaannissa melko pitkään kuunnellen jokaista rasahdusta teltan ulkopuolelta. Reissun aikana telttailimme yhteensä kolme kertaa, joista kaksi kertaa pystytimme telttamme vain jonnekin, kun ei riittänyt kärsivällisyys etsiä oikeaa leirintäaluetta.

Moldovassa kirjaimellisesti käväisimme ja totesimme, että NOPE ja ajoimme suoraan Ukrainaan pienempään ja tuntemattomampaan kaupunkiin nimeltä Chernivtsi. Suosittelen ehdottomasti käymään, mikäli autolla on liikkeellä, sillä Lviv oli sitävastoin suuri pettymys.. Sitten tulee kuitenkin paras neuvo. ÄLÄ MENE AUTOLLA UKRAINAAN. Tai Moldovaan. Se ei kannata. Se on hirveää. Oli suoranainen ihme, ettei automme hajonnut myös siellä. Enoni sanoikin jälkikäteen pisteliäästi, että miksi luulet rengaskorjaamojen olevan siellä joka nurkassa :D Jos navigaattorisi sanoo, että matkaa on kaksi tuntia, kerro se ainakin kolmella, niin päästään lähemmäs todellisuutta. Tiet ovat järkyttävässä kunnossa ja oli ihanaa kun edes kilometrin sai ajaa ilman pelkoa kuopista silloin tällöin.

Matkailu on ihanaa ja huonommatkin kokemukset yleensä antavat iloa tarinan muodossa myöhemmin :) 

Yllättävä Puola

Tiesitkö, että Puola sijaitsee rannikolla? Jos tiesit ja tuhauttelet nokkaasi kun edes kehtaan kysellä tyhmiä, niin olet kuitenkin niitä harvoja, jotka osaavat määrittää tarkalleen missä Puola sijaitsee. Sen lisäksi, että Puola sijaitsee rannikolla, on ne rannat oikeasti upeita! Nyt tulee ehkä yllättävämpi kysymys. Tiesitkö, että Puolassa on aavikko? On siellä :D Kyseessä on itseasiassa liikkuvat dyynit rannikon tuntumassa ja ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Täällä saa hyvän jalkatreenin kun patikoi dyynien läpi. Pehmeässä hiekassa kävely on todella raskasta ja mulla ainakin oli pohkeet jumissa seuraavana päivänä.

Täällä tarpoessa ihmettelee, kuinka tämäkin alue on muodostunut ja mistä tämä ihana hienonhieno hiekka on alueelle kulkeutunut?? Upeat hiekkadyynit sijaitsevat Słowińskin kansallispuistossa ja me pääsimme paikalle autolla Gdyniasta helposti. Alue on hyvin merkitty eikä eksymisen vaaraa ollut. Reitti meni metsikön läpi dyyneille ja sieltä rannikolle. Kuumana päivänä suosittelen ottamaan aurinkorasvaa mukaan. Ja vettä!