Sivut

23/09/2013

Puola vei sydämeni ;)



Mun käsitykseni Puolasta saattaa olla osittain puolueellinen. Siltikin on haluan sanoa, että Puola todellakin yllätti, ihastutti, kauhistutti, hengästytti ja sai mut haluamaan sinne takaisin. Kyseinen reissu onnistui täysin sattumalta, sillä töistä oli neljä päivää vapaata ja M lähti kolmeksi viikoksi lomalle kotimaahansa. Hän sai mut sitten suostuteltua kahden viikon varoitusajalla lähtemään mukaan. Suuntana oli siis Krakova ja ennakko-odotukset eivät olleet mitkään kummoiset. Varsinkaan kun Intian matkalla tapaamani tyttö totesi käyneensä Puolassa ja sen olleen täynnä huoria ja bensa-asemia :D No itsehän en nähnyt yhtään ilotyttöä, mutta bensa-asemia löytyi, vaikka missäpä niitä ei olisi??

Oma tietämykseni Puolasta rajoittui aika lailla sota-aikoihin, joten en itse osallistunut reissun suunnitteluun paljoakaan. Luotin, että M tietää mihin mennä ja sainkin huomata päässeeni aivan huikealle reissulle. Mulla oli yksi ainoa toive, joka oli tietysti käydä Auschwitzissa. Se on aina ollut Must See- listalla ja nyt voin sanoa siellä käyneeni. Äitini jaksoi kummastella, että kuka siellä haluaa käydä, mutta kyse on juuri nimenomaan siitä ettei joitakin asioita voi kunnolla käsittää, ennen kuin ne itse näkee. Käymisen arvoinen paikka ihan jokaiselle, tosin saa varautua kävelemään ja paljon. Meillä kierrokseen meni yli neljä tuntia ja voin todellakin suositella opastettua kierrosta, sillä alue on ihan oikeasti suuri.

Auschwitzin historia pitäisi olla kaikilla tiedossa, joten sitä on turha käydä läpi. Kierros alkoi Auschwitz I:stä ja kyseinen leiri näytti kuumana kesäpäivänä hämmästyttävän miellyttävältä paikalta, ruoho kasvoi ja kukat kukkivat. Koko aluetta kiertävät sähköaidat ja parakeissa sisällä käyminen sai vasta tajuamaan kuinka hirvittävä paikka on ollut kyseessä. Auschwitz I on todellisuudessa ollut kuitenkin huomattavasti mukavampi paikka kun lähistölle rakennettu Auschwitz II Birkenaun leiri. Auschwitz I:n parakkien sisällä oli sängyt petivaatteineen ja elämä näytti olleen kuin "normaalissa" työleirissä. Herkimmille tämä osuus saattaa olla rankin, sillä sinne moniin huoneisiin oli rakennettu säilytystilat leirillä olleiden/kuolleiden omaisuudelle. Yksi huone oli täynnä aikuisten kenkiä, yksi lasten kenkiä, matkalaukkuja, hammasharjoja, partasuteja, silmälaseja... Kaikki löydetty leireiltä. Eräs huone oli täynnä vankien hiuksia. Ihan oikeita ihmisten hiuksia jotka oli leikattu vankien päästä heidän sinne saapuessaan.

Kammottavaa kuinka paljon jälkiä Auschwitziin on jäänyt siellä eläneiden ja kuolleiden jäljiltä. Vaikka natsit yrittivät viime hetkillä tuhota mahdollisimman paljon todisteita, ei sellaista määrää ihmisiä voi hävittää ilman jälkiä. Seinillä oli tuhansia kuvia sinne tuoduista vangeista. Aluksi, kun ihmisiä oli siirretty Auschwitziin vähemmän, heistä otettiin kuvia. Lopuksi ihmiset menivät suoraan junasta kaasukammioon, mistä syystä ei vieläkään tiedetä kuinka monta ihmistä todellisuudessa siellä kuoli. Minkäänlaisia tietoja ei näistä ihmisistä kerätty, eivätkä he olleet missään papereissa. Osassa näistä seinällä roikkuneista kuvista ihmiset hymyilivät, koska heidän oli käsketty hymyillä, olihan heidät viety sinne työskentelemään. Ja samaan aikaan karua kieltään kertoivat kuvien alla olevan saapumis- ja kuolinpäivämäärät. Kuvissa olevat henkilöt olivat leirillä viettäneet aikaansa ennen kuolemaansa vain parista päivästä, jopa vuoteen.

Auschwitz II Birkenau oli ahdistava paikka. Näky oli kuin suoraan elokuvista ja ikävintä oli junarata joka kirjaimellisesti jatkui suoraan suurimpiin (ja tuhottuihin) kaasukammioihin. Pienempääkin pienemmät parakit olivat täynnä makuulavereita, joissa ei ollut mitään pehmusteita tai lämmikkeitä ja niissä nukkui jopa kymmenen ihmistä pakkautuneina toisiinsa. Koko päivän jälkeen jäljelle jäi kurkkua kuristava tunne, enkä yhtään ihmettele, että jotkut kävijöistä itkivät siellä. Täällä pitäisi jokaisen käydä, mikäli Puolaan lähtee.




Auschwitzin lisäksi toinen varsinainen nähtävyys oli Wieliczkan suolakaivos, joka on maailman yksi vanhimmista suolakaivoksista ja Puolan tunnetuimmista nähtävyyksistä. Kierros kesti yli kaksi tuntia oppaan kanssa, mutta pidemmänkin reissun voi tehdä omin nokkinensa. Kaivoksella oli useita hienoja kammioita, mutta upein paikka oli ehdottomasti yli sadan metrin syvyyteen louhittu kappeli, jota käytetään edelleen. Jotkut kuulemma haluavat viettää hääjuhliansa siellä. Kaikki patsaat ja seinäveistokset on veistetty suolasta, mikä myös koristaa seiniä monin paikoin (ja ihmiset käyvät nuolemassa, joten et ole sitten ainoa joka on kielensä seinään pistänyt :P). Kaivoksen ilma on muuten superterveellistä suolan takia (astmaatikoille erityisen hyvää), joten kierros on terveydellisistäkin syistä kannattava! Hintaa kierroksella oli noin 20e per nuppi.

Mikäli kaipaa kaupunkilomaa, voin suositella Krakovaa enemmän kuin lämpimästi. Krakova on nimittäin varmasti yksi kauneimmista kaupungeista missä olen koskaan nähnyt. Yllätyin kaupungin puhtaudesta, upeista vanhoista rakennuksista, kukkien määrästä ja upeasta keskustorista. Vanhakaupunki on kaunis paikka kävellä, joka tosin sisältää myös kalleimmat ravintolat ja kahvilat. Muita nähtävyyksiä on Wawelin kukkulalla sijaitseva tuomiokirkko (ja sieltä avautuva huikea näkymä kaupunkiin) ja juutalaiskorttelit. Kannattaa kokeilla paikallisia dumblingseja ja kadulla minikojuissa myytäviä juustorinkeleitä, herkkua ;)




Mikäli pelkkä kaupunkiloma ei riitä, on Puolassa tarjolla myös aktiivisemmalle matkustajalle tekemistä. Neljässä päivässä ehtii yllättävän paljon ja kolmantena päivänä heräsimme viideltä aamulla ajamaan Zakopanen suuntaan Tatravuorille. Kyseinen vuoristo sijaitsee Slovakian ja Puolan rajalla, ja tarjoaa lukuisia vaellus- ja kiipeilymahdollisuuksia. Täällä sijaitsee myös Puolan korkein huippu, Rysy (2499m), jonka me hullut päätimme valloittaa. Mulle ei tosin kerrottu, että kyseessä on vaativin kiipeilyaste ilman kiipeilyvälineitä ja 10 tuntia kestänyt kiipeäminen vaati veronsa. Koko reissun sai kuitenkin nauttia henkeäsalpaavista maisemista ja huipulla sai olla tyytyväinen ollessaan samaan aikaan sekä Puolassa, että Slovakiassa :D Vaivan arvoinen reissu, mutta käveleminen tuotti muutaman päivän vaikeuksia, kun joka ikinen lihas oli niin krampissa. Reitti on hyvin merkitty ja pärjää ilman karttaa. Kanssakiipeilijöitäkin on riittämiin, joten eksyminen on vaikeaa.




Ensi kesänä uudestaan!

22/09/2013

Intiassa kuukin on kuumempi...





Matkailublogin kirjoittaminen tuo tiettyjä haasteita, minkä vuoksi pienet tai vähän isommat paussit ovat ihan normaaleja. Ikävää, että Intian matkan kirjoittaminen jäi vähän puolitiehen, johtuen heikoista nettiyhteyksistä (ja mun huonosta kärsivällisyydestä) tai niiden puuttumisesta kokonaan. Siinä vaiheessa, kun kirjoitettavaa löytyy yli kahden viikon edestä, iskee väistämätön halu luovuttaa :D

Kokonaisuudessaan reissu oli ihan mieletön ja Agondan jälkeen matkahan muuttui aikalailla siirtyessä Goan leppeistä tunnelmista kohti pohjois Intiaa, joka oli koko reissun rankin osuus. Asiaa ei aluksi helpottanut se, että matkakumppanina ollut veljeni lähti Mumbaista takaisin Suomeen kahden viikon jälkeen ja itse jäin yksin seikkailemaan. Yksin matkustaessa tosin tulee tutuksi se tunne, ettei todellakaan koskaan ole yksin. Tapasin jatkuvasti ihmisiä ja mm. Mumbaista aina Kathmanduun saakka matkasin suomalaisen tytön Sannan ja hänen poikaystävänsä Antoninin kanssa. Jossain vaiheessa totesinkin, että jos olisin yksin päätynyt Delhiin, olisin varmaan ostanut ensimmäisen päivän jälkeen lentoliput Thaimaaseen.

Näin jälkikäteen on helpompi jäsennellä niitä tunteita joita Intia toi pintaan. Maana Intia on niinkuin eräs Korealainen tyttö minibussissa totesi, I Never Do It Again ja silti hän oli ollut siellä neljättä kertaa kahden vuoden sisällä. Se ihastuttaa ja vihastuttaa. Suurimmaksi osaksi se vihastuttaa, ahdistaa ja ällöttää. Siltikin kyseessä on yksi upeimmista kokemuksista mitä olen kokenut, enkä hetkeäkään kadu käyneeni siellä, ja uskon, että tulen käymään vielä uudestaan. Siihen saattaa tosin kulua pari vuotta ennen kun se tapahtuu :D

Intiasta siirtyminen Nepaliin oli suuri helpotus. Kaikki tuntui muuttuvan ja Varanasin 37 asteen helteen jälkeen +23 asteinen Kathmandu oli ihanan vilpoisa. Ilmansaasteet ei tosin paremmaksi muuttuneet, vaan ääni lähti muutaman päivän jälkeen kokonaan. Suosittelen todellakin sellaisen naamamaskin ostamista. Itse olin itsepäinen, enkä kehdannut, vaan kyllä harmitti raakkua viikon verran. Huikeita kokemuksia Nepalissa oli ehdottomasti Nepalilaisiin häihin osallistuminen sekä varjoliitely Pokharassa, Annapurnan kupeessa.






Jos joku miettii miksi kannattaa lähteä reissuun yksin, niin se on juuri se vapauden tunne. Päätät itse mihin menet ja milloin menet, ei tarvitse huolehtia muiden ihmisten mielihaluista. Matkakumppaneita ja seuraa löytyy kaikkialta. Itse ratkaisin ongelman osittain myös couchsurfingilla ja tapasin monia ihania ihmisiä, yövyin mielenkiintoisissa olosuhteissa ja säästin huikeasti rahaa. Loppujen lopuksi nukuin yksin koko reissun aikana 5 yötä, sillä aina oli joku jonka kanssa jakaa huonekustannukset. Ja jos nyt seuraavana päivänä halusikin pakata rinkkansa ja lähteä, niin ei ollut ketään jankuttamassa vastaan. Aivan mieletöntä.

Koko reissun kohokohdiksi voisi mainita Intian Varanasin ja Nepalista Pokharan. Aivan kreisejä kokemuksia, täysin päinvastaisista syistä ;) Kyllä nämä paikat on vain itse käytävä katsomassa!

Intian jälkeen en pientä Puolan reissua lukuunottamatta olekaan ollut reissussa, vaan alkaa olemaan uudet suunnitelmat mielessä jotka vaativat Suomessa nököttämistä vähän pidemmän aikaa. Surullinen ja ahdistava ajatus, mutta onneksi ensi kesän reissun suunnitteleminen vähän auttaa matkaikävään. Eurooppa on melko koskematon vielä mun matkailukartalle, joten on oikeastaan jännittävää tehdä noin kuukauden mittainen Itä-Eurooppa rundi autolla. Näillä näkymin tulee siis kierrettyä Puola, Slovakia, Unkari, Romania, Moldova, Ukraina, Valko-Venäjä ja sieltä takaisin Puolaan.

Ensi kesään on tosin pitkä aika, joten voi olla, että tulee vielä muutamia yllärireissuja... ;) Stay tuned!

25/04/2013

Agonda FUNset








Ahdistavaa. Nimenomaan se, että olen bloginkirjoittelussa yli viikon jäljessä ja pitäisi muka muistaa hienot ja hauskat tapahtumat päivien takaa. Reissussa aika vaan hurahtaa ja huomaan, että Goa jäi jo taakse ja olen yksin Mumbaissa veljen lähdettyä kohti Suomea eilen yöllä. Se olis sit tästä eteenpäin yksin selviämistä ;)

Agonda oli "nähty" päivässä ja rentoutuminen oli todellakin se tärkein asia, mutta ahneina kaipasimme äksöniä ja päätimme lähteä jo seuraavana päivänä. Näin jälkiviisaana olisin mielelläni ollut Agondan rauhassa vaikka kolme yötä, sen sijaan että jumitimme Anjunassa neljä yötä. Vinkiksi vaan, että näin turistikauden lopussa majoitusta on tarjolla laajalti myös Agondassa, mutta taso ja hinta vaihtelee roimasti! Onneksemme pyörimme kyselemässä majoituksista useammassakin paikassa ja saimme 800 rupialla todella kivan rantamökin wifillä ja hienolla huoneella. Turisteista on pulaa, joten mökit lähtevät kohtuu hintaan pienelläkin tinkimisellä.  

Ainoa miinus oli melko rankat aallot, jotka eivät tehneet uimisesta ainakaan helppoa. Olo oli välillä kuin pesukoneessa ja öisin nukkumaan mennessä sänky tuntui keinuvan :D Jos haluatte rauhaa ja rentoutumista, valitkaa Agonda. Sieltä myös pääsee hetkessä Palolemiin mikäli kaipaa lössiä ympärilleen.

Agondasta jatkoimme Panjimiin josta tuleekin seuraava stoori ;)

16/04/2013

Rannalta rannalle

Liukkaasti toimiva nettiyhteys suorastaan houkuttelee istuskelemaan koneella, eikä palanut nassukaan anna oikein mahdollisuutta mennä kärtsäämään itseään rannalle. 

Viimeinen ilta Palolemissa sujui rauhallisesti. Päätimme vähän panostaa ja käydä syömässä ihan ehtaa pizzaa. Rannalta meinaa löytyy jos jonkinlaista syöttölää, mutta myös italialaisten omistuksessa oleva pizzeria. Paikan juusto ja ja salamit ilmeisesti kuljetetaan Italiasta saakka, joten hintataso oli normaaliin verrattuna korkeampi. 

Ennen illallista olimme menossa heittelemään kahdestaan frisbeetä, kun saimme kutsun mennä pelaamaan jalkapalloa rannalla paikallisten poikien kanssa. Otimme kutsun vastaan ja mikäs sen hienompaa, kun auringon laskiessa pelailla. Itsehän olen melkoinen futari kun sille päälle satun ;) Jonkun armottoman onnenpotkun seurauksena onnistuin veljen syötöstä iskemään maalin VASEMMALLA jalalla oikeaan ylänurkkaan (eli keppeihin). En muista koskaan olleeni ylpeämpi :D Kyllä ne pojat ihmetteli pitkään meidän suomalaisia pallonkäsittelytaitoja. Ainakin veli onnistui luomaan ihan mukavia tilanteita ja mä räpiköin siinä vieressä koristeena.

Aamulla pakkasimme haikeana kamamme, huonoista yöunista huolimatta. Välillä tuntuu vaikealta lähteä, varsinkin kun mitään pakottavaa syytä ei ole. Haluamme kuitenkin nähdä enemmän, joten lähdimme jo ennen kahdeksaa liikkeelle. Meillä oli hyvä tuuri ja nappasimme melkein heti Canaconaan vievän bussin. Liikahintaa yritettiin piljeteistä pyytää, mutta totesin ettei viimeksikään pyydetty 8 rupiaa enempää, joten pääsimme halvemmalla.

Canaconasta Agondaan lähtee busseja kohtuu usein, mutta onni potkaisi jälleen ja pääsimme vaihtamaan heti bussia asemalla. Intialaiseen tapaan se pakattiin aivan täyteen ihmisiä ja mekin jouduimme seisomaan ja toivomaan ettei matka kestäisi turhan pitkään. Hajujen kakofonia on melko mieletön, kun pieni ilmastoimaton bussi sisältää aivan liian monta ihmistä. Matka maksoi onneksi vain 15 rupiaa eikä kestänyt kuin noin 20 minuuttia. Onneksemme meidän pysäkkimme oli seuraava siitä, kun mummeli kalakorinsa kanssa punki bussiin...

Varsinaista bussiasemaa Agondassa ei ole, vaan bussi jää tienvarteen josta sitten itse sillan yli käppäilemällä pääsee tietä pitkin rannalle. Itse beach hutit ja muut majoitukset ovat oikeastaan toisella puolella rantaa, joten kannattaa tulla ajoissa. Rinkka selässsä kulkeminen paahteisen auringon alla ei ole mitään herkkua. Löysimme edellistä paremman rantamökin omalla terasilla, lämpimällä suihkulla ja ilmaisella netillä melko pian. Hintaa oli hieman enemmän 800rp sen jälkeen kun saimme 200 tingittyä hinnasta pois. 

Varsinaista tekemistähän täällä ei ole, mutta käsittämättömän rauhallinen ranta (off season on hyvä aika matkustaa) ja rento tunnelma saa meidät varmasti pysähtymään tänne ainakin kahdeksi yöksi. Turisteja on niin vähän, että paikalliset pistävät jatkuvasti majoituksia kasaan, odottamaan seuraavaa turistikautta. Kaikki majat periaatteessa uusiutuvat vuoden välein, joten opaskirjoihin ei ole luottaminen niin täällä kuin Palolemissakaan. Täältäkin löytyy yöpymismahdollisuuksia erittäin simppeleistä todella hienoihin mökkeihin.

Mikäs tässä, omalla terassilla nautiskellen merinäkymistä. Eipä varmaan ole paljoakaan kerrottavaa seuraavaan kahteen päivään ;)

15/04/2013

Hunting the Sun again!



Naamaa kiristää ja nenä helottaa jo punaisena. Takana 5 päivää Intian reissua ja mukaan on mahtunut jo suunnatonta ärtymystä koko maata kohtaan, mutta myös nautintoa.

Koko matka ei alkanut kovinkaan hyvin alkaen mun vihoittelevasta viisaudenhampaasta. Päivää ennen reissua iski 38,5 asteen kuume ja hirveä hammassärky. Päivystyksessä sain kouraani kaksi eri antibioottikuuria, panacodia ja buranaa. Hammassärky oli aivan jäätävä mikäli neljän tunnin välein ei popsinut jonkilaista lääkettä. Parin päivän päästä se ei tuntunut vieläkään helpottavan, päin vastoin. Onneksi nyt alan olemaan jo voiton puolella, ja vedän enää 400mg buranaa pari kertaa päivässä :D

Lentokaan ei mennyt ihan putkeen. Ensimmäinen lento Heathrowiin oli myöhässä, jonka takia myöhästyimme seuraavalta lennolta, lentokentän läpi spurttauksesta huolimatta (kipeänä vielä hei!). British Airways tosin korvasi meille uuden lennon muutaman tunnin päähän, Indian Airilla, joka itsessäänkin oli ihan kokemus. Yli 700 henkeä vetävään koneeseen oli saatu matkustajia korkeintaan 100, joten saimmekin valita mukavasti itse paikkamme. Nukuimme kivasti omilla riveillämme poikittain ja nukuin ensimmäistä kertaa lentokoneessa. Istuen nukkuminen ei ole koskaan ollutkaan mun juttu.

Laskeuduimme Mumbaihin 2.30 yöllä, väsyneenä ja epävarmana, sillä meillä ei ollut etukäteen hankittuja viisumeita matkassa. Jo Lontoon kentällä ihmeteltiin, missä meidän viisumit olivat ja pari lentokenttätyöntekijää kävivät väittelemässä passiemme kanssa, onko Visa on Arrival mahdollinen vai ei. Tulos oli positiivinen ja pääsimme koneeseen. 

Mumbain lentokentällä oli lähes tyhjää ja harhailimme hetken aikaa ympäärinsä alueella, jossa luki "interview area". Kaksi tyyppiä istuskelivat sohvalla ja yksi nukkui. Hetken kuluttua yksi kysyi mitä me etsimme ja kerroimme, että tarvitsemme viisumin. Toinen herätteli nukkuvaa tyyppiä joka käski istahtaa sohvalle eteensä. Edelleen makuuasennosta meille heitettiin kynä ja viisumihakemuspaperi. Samaan aikaan alettiin kysymään tiukkoja kysymyksiä miksi olemme täällä, miksi halusimme viisumin vasta kentällä ja missä on hotellivaraustodiste. Sellaistahan meillä ei ollut, vaan valehtelimme sujuvasti, että kaikki tärkeät paperit jäivät veljen rinkkaan.

Jostain syystä kaikki tehdään mahdollisimman vaikeasti. Tyyppejä saattaa olla monta tekemässä samaa asiaa, mutta vain yksi oikeasti tekee jotain. Muut pläräävät papereita, mukamas kiireisinä ja huomaat odottaneesi kohta tunnin. Saimme lopulta passimme takaisin, viisumeineen ja jatkoimme kohti matkatavaroiden noutoa, jolloin saimme jälleen huonoja uutisia. Veljen rinkka ei ollut saapunut Mumbaihin, vaan pyöri edelleen Heathrowlla. Suunnattoman vittuuntuneena kirosimme asiaa, sillä Lonely Planetimme oli tosiaan jäänyt sinne myös. Etukäteisvalmistautuminen olisi aina hyvä juttu, sillä nyt olimme täysin hukassa. Ja koska meillä ei ollut mitään varattuna Goaltakaan, emme voineet pyytää lentoyhtiötä lähettämään rinkkaa suoraan sinnekään.

Jouduimme siis ensimmäisen kerran kusetetuksi jo kentällä, kun saimme "hyvän" tarjouksen ok hotellista, 2000rp ja kuljetuksen hotellille ja takaisin. Hotelli oli aivan järkyttävä ja luvatusta wifistä ei ollut tietoakaan. Sapetti aivan perhanasti, koska oma vika, kun ei oltu valmistauduttu yllättäviin tilanteisiin saati ottaneet tietoa Mumbaista etukäteen.

Kaikille piti myös olla raottamassa lompakkoa, taksikuskille, hotellityypeille. Huvittavin oli tyyppi joka siis nosti mun rinkan hissiin ja meidän ihanaan läävään eli huoneeseen. Hänen mukanaan tuli toinen mies joka ei tehnyt muuta kuin kulki mukana. Kehtas vielä tippiä pyytää :D Totesin, että noei. Kaikenkaikkiaan ensimmäiset 2 päivää maksoivat enemmän kuin 4 päivää muualla. 

Seuraavana yönä palasimme lentokentälle, josta vihdoin ja viimein saimme veljen rinkan ja ihanaisen opaskirjamme samoin. Sieltä katsoimme, että lähdemme juna-asemalle metsästämään junaa Canaconaan, Etelä-Goaan. Junat täyttyvät täällä todella nopeaan, joten kannattaa varata liput etukäteen. Meillä ei ollut mahdollisuutta siihen, joten toivoimme vain parasta. Ja jouduimme sitten yllättäenkin skämmätyiksi jälleen kerran. Juna-asemalla meille kerrottiin ettei junaan pääse vasta kun seuraavana päivänä, emmekä todellakaan halunneet hetkeksikään enää jumittamaan Mumbaihin, joten meille tarjottiin yönyli bussia Margaoon. En todellakaan suosittele kellekään! Kyseessä oli myös ryöstöhintainen matka, 14-16 tuntia lähes 1200rp  ilmastoimattomassa sleeper bussissa. Todellisuudessa hinta on varmasti puolet pienempi.. Väsynyttä matkailijaa on helppo huijata.

Matka sujui aluksi melko jouhevasti, mutta pimeän laskeutuessa tuntien laskeminen kävi tuskalliseksi. Heti kun isommat kylät loppuvat, alkaa järjetön kamikaze tykitys, eikä silmiä uskalla ummistaa hetkeksikään. Autot suhahtelevat kummaltakin puolelta ohitse ja tuuli vaan ujeltaa ikkunoista. Pysähdyimme hurjat kaksi kertaa, joten rakko joutui koville. Uribagilla olisi ollut käyttöä :D

Päästyämme Margaoon, löysimme Canaconaan vievän paikallisbussin parissa minuutissa. Matka maksoi 40rp ja kesti reilun tunnin. Hinnat on listattu bussin seinään, joten kusetuksen mahdollisuutta ei ollut. Mukavaa matkanteko ei ollut, sillä bussi oli melkoinen rämä ja pahinta kaikessa oli jättimäinen laatikko valkosipulia joka jakoi hengitysilmamme koko matkan ajan...

Päästyämme Palolemiin löysimme lähes välittömästi meidän budjetille sopivan beach hutin, 500rp yöltä. Se sisältää ilmaisen netin, oman suihkun (kylmän tosin) ja hyttysverkon. Loma pääsi vihdoin alkamaan ja hammassärkykin alkoi hellittämään. Ehkä se oli stressisärkyä, sillä täällä stressikin haihtuu hetkessä. Pari päivää on mennyt aurinkoa ottaessa ja meressä aaltoja napatessa. Palolem on mukava paikka, tähän aikaan vuodesta rauhallinen, löytyy ravintolaa ja nukkumispaikkaa niin budjettitravellaajalle kuin vähän enemmän vaativammallekin. 

Huomenna nappaamme bussin joko Canaconaan, tai Chaudiin ja sieltä Agondalle. Sen pitäisi olla vielä Palolemiakin rauhallisempi spotti. Sen jälkeen etenemme Pohjois Goan suuntaan Panjimiin ja sieltä lopuksi Anjunaan ja Mandremiin. Aikaa vielä 10 päivää Goalla, sen jälkeen suuntaan jälleen Mumbaihin veljen lentäessä Suomeen.

Kuvia saattaa olla niukanlaisesti, sillä ainoa kamera on iphone ja kuvien laatu on aika heikko... Tarinaa tulee taas toimivan netin löydettyäni ;)

08/03/2013

Shit happens but life goes on



"Don't be afraid to rock the boat.
 If someone falls out, 
then they weren't meant to be in your boat"


Mä olen parantumaton optimisti, enkä ole koskaan jäänyt sängynpohjalle säälimään itseäni. Ainakaan päivää paria pidempään. Jatkan siis maailmanvalloitusta tästä eteenpäin yksinäni ja jos joku kuvitteli, että mulla olisi vaikeuksia keksiä uutta suunnitelmaa, ei se henkilö tunne mua yhtään. Rakastan suunnitelmia, varsinkin jos ne liittyy jollain tapaa matkustamiseen. Reissaaminen ja sen suunnittelu on mitä parhaimpia keinoja välttää masentuminen ja parantua henkisistä sydänsairauksista. Tämän enempää en aio tarjota sosiaalipornoa, vaikka sillä mässäileminen on mitä ihaninta.

Mulla ei ole ollut pitkään aikaan mitään hajua miksi haluan isona (eikä sen puoleen halua kasvaa aikuiseksi), mutta sentään jonkinlainen suunta mihin edetä. Pari päivää sitten se oli Los Angeles ja pieni reissu ennen sitä. Nyt ei ole sitäkään, joten kaksi päivää on mennyt aika sumussa miettien mitäs tässä nyt sitten tekisi. Kotona masentuminen ja asioiden murehtiminen ei kuitenkaan mitään auta ja niiden hyvien ystävien avulla, jotka ovat olleet tukena (kiitos vaan ihanat, tiedätte ketkä <3) olenkin jo aikalailla päässyt takaisin tolpilleni.

Tilannehan on mitä loistavin lähteä matkalle. Mulla ei ole kämppää, koska annoin sen viime syksynä pois. Kissat on edelleen rakastettuina siskon luona (vaikka ikävä niitä onkin) ja mulla ikuinen matkakuume. Tällä hetkellä muutenkin olo on, että kauas on päästävä ja mielellään ei lähellekään Jenkkilää. Työsopparikin päättyy sopivasti huhtikuussa ja työtä riittää taas sitten kesäksi. Minne siis lähtisi?

Ei tähän ollut kuin yksi vastaus, Asia, we meet again! ;) Mulla on aina ollut unelmia ja asioita, joita haluan saavuttaa elämässäni ja nyt taitaa ainakin yksi olla TOP10 listassa ruksittavissa. Vielä kun kysyin haluaisiko veli mukaan, niin ei tarvinnut kahdesti kysyä. Me lähdetään Nepaliin ja mikäli olosuhteet suo, valloitamme Mount Everesting Base Campin vielä huhtikuun aikana! Salilla ja juoksumatolla rehkiminen ei ole siis ollut turhaa vaikken bikinikuntoa pääsekään esittelemään ihan heti, ellemme rankan trekin jälkeen ehdi Goalle vähän nautiskelemaan ihan lomailustakin :D

22/02/2013

To be continued... California!

Biitsiä viime huhtikuulta. Thaimaa.


Maaliskuu kolkuttelee jo ovella, eli jäljellä on enää reilu kuukausi Suomessa hytisemistä. Sen lisäksi, että Los Angeles kutsuu, on mulla myös muita suunnitelmia! Jo viime vuoden puolella kaverini Nina kertoi suunnittelevansa reissua jenkkilään, jonka loppuosa kuluisi Kalifornian puolella. Ihan loistavaa, sillä se aika sattuu olemaan juuri huhtikuun alussa, silloin kun olen itsekin suuntaamassa takaisin. 

Tämän hetken alustaviin suunnitelmiin kuuluu siis yöpymiseen sopiva ajoneuvo, 2-3 tyttöä ja 12 päivän matka. Reissu tulee pitämään sisällään kauan kaivattua aurinkoa, rantoja ja tietysti bikinit. Bikinikunto jo häämöttää ja onneksi on vielä noin kuusi viikkoa aikaa viimeistellä se. 

Itse reitti on vielä todella alkutekijöissään, mutta suuntaa antavia raameja olemme jo laatineet. Los Angelesista lähdemme ajamaan luultavimmin rannikkoa pitkin San Franciscoon ja sieltä sisämaahan Yosemiten kansallispuistoon (punapuita!!<3). Tämän jälkeen ajaisimme Nevadan puolelle Las Vegasiin (tietysti) ja lopulta San Diegon kautta takaisin Losiin. 12 päivää on tiukka aika ja tarkoitus ei ole hampaat irvessä ajaa aamusta iltaan. Ajot pidetään mahdollisimman lyhyinä ja suunnitelma muuttuu varmasti matkan varrella.

11/02/2013

Ennennäkemätöntä materiaalia. Uu.

Downtown LA

Fashion District, Downtown LA

Huntington Beach

Huntington Beach
Lupasin silloin tällöin päivitellä julkaisematta jääneillä kuvilla. Tässähän tätä herkkua taas on. Pari kuvaa Losista ja kaksi alempaa on otettu Huntington Beachilta, kun lähdimme randomisti eräänä aamuna autoretkelle. Tarkoituksena oli päästä Meksikon rajalle, mutta sitten laski aurinko ja päätimme ajaa takaisin ;)

Suomessa olen edelleen, Sky pääsi vihdoin Losiin ja olemme virallisesti kaukosuhteessa. Ainakin huhtikuuhun saakka. Yhyy. 10 tunnin aikaero on varsin hankala, joten lähinnä kirjoittelemme pikaisia viestejä niihin aikoihin kun toinen on nukkumassa. Enää kaksi kuukautta tätä lumista sohjoa ja sitten pääsen takaisin aurinkoon. Toivottavasti!