Sivut

25/04/2013

Agonda FUNset








Ahdistavaa. Nimenomaan se, että olen bloginkirjoittelussa yli viikon jäljessä ja pitäisi muka muistaa hienot ja hauskat tapahtumat päivien takaa. Reissussa aika vaan hurahtaa ja huomaan, että Goa jäi jo taakse ja olen yksin Mumbaissa veljen lähdettyä kohti Suomea eilen yöllä. Se olis sit tästä eteenpäin yksin selviämistä ;)

Agonda oli "nähty" päivässä ja rentoutuminen oli todellakin se tärkein asia, mutta ahneina kaipasimme äksöniä ja päätimme lähteä jo seuraavana päivänä. Näin jälkiviisaana olisin mielelläni ollut Agondan rauhassa vaikka kolme yötä, sen sijaan että jumitimme Anjunassa neljä yötä. Vinkiksi vaan, että näin turistikauden lopussa majoitusta on tarjolla laajalti myös Agondassa, mutta taso ja hinta vaihtelee roimasti! Onneksemme pyörimme kyselemässä majoituksista useammassakin paikassa ja saimme 800 rupialla todella kivan rantamökin wifillä ja hienolla huoneella. Turisteista on pulaa, joten mökit lähtevät kohtuu hintaan pienelläkin tinkimisellä.  

Ainoa miinus oli melko rankat aallot, jotka eivät tehneet uimisesta ainakaan helppoa. Olo oli välillä kuin pesukoneessa ja öisin nukkumaan mennessä sänky tuntui keinuvan :D Jos haluatte rauhaa ja rentoutumista, valitkaa Agonda. Sieltä myös pääsee hetkessä Palolemiin mikäli kaipaa lössiä ympärilleen.

Agondasta jatkoimme Panjimiin josta tuleekin seuraava stoori ;)

16/04/2013

Rannalta rannalle

Liukkaasti toimiva nettiyhteys suorastaan houkuttelee istuskelemaan koneella, eikä palanut nassukaan anna oikein mahdollisuutta mennä kärtsäämään itseään rannalle. 

Viimeinen ilta Palolemissa sujui rauhallisesti. Päätimme vähän panostaa ja käydä syömässä ihan ehtaa pizzaa. Rannalta meinaa löytyy jos jonkinlaista syöttölää, mutta myös italialaisten omistuksessa oleva pizzeria. Paikan juusto ja ja salamit ilmeisesti kuljetetaan Italiasta saakka, joten hintataso oli normaaliin verrattuna korkeampi. 

Ennen illallista olimme menossa heittelemään kahdestaan frisbeetä, kun saimme kutsun mennä pelaamaan jalkapalloa rannalla paikallisten poikien kanssa. Otimme kutsun vastaan ja mikäs sen hienompaa, kun auringon laskiessa pelailla. Itsehän olen melkoinen futari kun sille päälle satun ;) Jonkun armottoman onnenpotkun seurauksena onnistuin veljen syötöstä iskemään maalin VASEMMALLA jalalla oikeaan ylänurkkaan (eli keppeihin). En muista koskaan olleeni ylpeämpi :D Kyllä ne pojat ihmetteli pitkään meidän suomalaisia pallonkäsittelytaitoja. Ainakin veli onnistui luomaan ihan mukavia tilanteita ja mä räpiköin siinä vieressä koristeena.

Aamulla pakkasimme haikeana kamamme, huonoista yöunista huolimatta. Välillä tuntuu vaikealta lähteä, varsinkin kun mitään pakottavaa syytä ei ole. Haluamme kuitenkin nähdä enemmän, joten lähdimme jo ennen kahdeksaa liikkeelle. Meillä oli hyvä tuuri ja nappasimme melkein heti Canaconaan vievän bussin. Liikahintaa yritettiin piljeteistä pyytää, mutta totesin ettei viimeksikään pyydetty 8 rupiaa enempää, joten pääsimme halvemmalla.

Canaconasta Agondaan lähtee busseja kohtuu usein, mutta onni potkaisi jälleen ja pääsimme vaihtamaan heti bussia asemalla. Intialaiseen tapaan se pakattiin aivan täyteen ihmisiä ja mekin jouduimme seisomaan ja toivomaan ettei matka kestäisi turhan pitkään. Hajujen kakofonia on melko mieletön, kun pieni ilmastoimaton bussi sisältää aivan liian monta ihmistä. Matka maksoi onneksi vain 15 rupiaa eikä kestänyt kuin noin 20 minuuttia. Onneksemme meidän pysäkkimme oli seuraava siitä, kun mummeli kalakorinsa kanssa punki bussiin...

Varsinaista bussiasemaa Agondassa ei ole, vaan bussi jää tienvarteen josta sitten itse sillan yli käppäilemällä pääsee tietä pitkin rannalle. Itse beach hutit ja muut majoitukset ovat oikeastaan toisella puolella rantaa, joten kannattaa tulla ajoissa. Rinkka selässsä kulkeminen paahteisen auringon alla ei ole mitään herkkua. Löysimme edellistä paremman rantamökin omalla terasilla, lämpimällä suihkulla ja ilmaisella netillä melko pian. Hintaa oli hieman enemmän 800rp sen jälkeen kun saimme 200 tingittyä hinnasta pois. 

Varsinaista tekemistähän täällä ei ole, mutta käsittämättömän rauhallinen ranta (off season on hyvä aika matkustaa) ja rento tunnelma saa meidät varmasti pysähtymään tänne ainakin kahdeksi yöksi. Turisteja on niin vähän, että paikalliset pistävät jatkuvasti majoituksia kasaan, odottamaan seuraavaa turistikautta. Kaikki majat periaatteessa uusiutuvat vuoden välein, joten opaskirjoihin ei ole luottaminen niin täällä kuin Palolemissakaan. Täältäkin löytyy yöpymismahdollisuuksia erittäin simppeleistä todella hienoihin mökkeihin.

Mikäs tässä, omalla terassilla nautiskellen merinäkymistä. Eipä varmaan ole paljoakaan kerrottavaa seuraavaan kahteen päivään ;)

15/04/2013

Hunting the Sun again!



Naamaa kiristää ja nenä helottaa jo punaisena. Takana 5 päivää Intian reissua ja mukaan on mahtunut jo suunnatonta ärtymystä koko maata kohtaan, mutta myös nautintoa.

Koko matka ei alkanut kovinkaan hyvin alkaen mun vihoittelevasta viisaudenhampaasta. Päivää ennen reissua iski 38,5 asteen kuume ja hirveä hammassärky. Päivystyksessä sain kouraani kaksi eri antibioottikuuria, panacodia ja buranaa. Hammassärky oli aivan jäätävä mikäli neljän tunnin välein ei popsinut jonkilaista lääkettä. Parin päivän päästä se ei tuntunut vieläkään helpottavan, päin vastoin. Onneksi nyt alan olemaan jo voiton puolella, ja vedän enää 400mg buranaa pari kertaa päivässä :D

Lentokaan ei mennyt ihan putkeen. Ensimmäinen lento Heathrowiin oli myöhässä, jonka takia myöhästyimme seuraavalta lennolta, lentokentän läpi spurttauksesta huolimatta (kipeänä vielä hei!). British Airways tosin korvasi meille uuden lennon muutaman tunnin päähän, Indian Airilla, joka itsessäänkin oli ihan kokemus. Yli 700 henkeä vetävään koneeseen oli saatu matkustajia korkeintaan 100, joten saimmekin valita mukavasti itse paikkamme. Nukuimme kivasti omilla riveillämme poikittain ja nukuin ensimmäistä kertaa lentokoneessa. Istuen nukkuminen ei ole koskaan ollutkaan mun juttu.

Laskeuduimme Mumbaihin 2.30 yöllä, väsyneenä ja epävarmana, sillä meillä ei ollut etukäteen hankittuja viisumeita matkassa. Jo Lontoon kentällä ihmeteltiin, missä meidän viisumit olivat ja pari lentokenttätyöntekijää kävivät väittelemässä passiemme kanssa, onko Visa on Arrival mahdollinen vai ei. Tulos oli positiivinen ja pääsimme koneeseen. 

Mumbain lentokentällä oli lähes tyhjää ja harhailimme hetken aikaa ympäärinsä alueella, jossa luki "interview area". Kaksi tyyppiä istuskelivat sohvalla ja yksi nukkui. Hetken kuluttua yksi kysyi mitä me etsimme ja kerroimme, että tarvitsemme viisumin. Toinen herätteli nukkuvaa tyyppiä joka käski istahtaa sohvalle eteensä. Edelleen makuuasennosta meille heitettiin kynä ja viisumihakemuspaperi. Samaan aikaan alettiin kysymään tiukkoja kysymyksiä miksi olemme täällä, miksi halusimme viisumin vasta kentällä ja missä on hotellivaraustodiste. Sellaistahan meillä ei ollut, vaan valehtelimme sujuvasti, että kaikki tärkeät paperit jäivät veljen rinkkaan.

Jostain syystä kaikki tehdään mahdollisimman vaikeasti. Tyyppejä saattaa olla monta tekemässä samaa asiaa, mutta vain yksi oikeasti tekee jotain. Muut pläräävät papereita, mukamas kiireisinä ja huomaat odottaneesi kohta tunnin. Saimme lopulta passimme takaisin, viisumeineen ja jatkoimme kohti matkatavaroiden noutoa, jolloin saimme jälleen huonoja uutisia. Veljen rinkka ei ollut saapunut Mumbaihin, vaan pyöri edelleen Heathrowlla. Suunnattoman vittuuntuneena kirosimme asiaa, sillä Lonely Planetimme oli tosiaan jäänyt sinne myös. Etukäteisvalmistautuminen olisi aina hyvä juttu, sillä nyt olimme täysin hukassa. Ja koska meillä ei ollut mitään varattuna Goaltakaan, emme voineet pyytää lentoyhtiötä lähettämään rinkkaa suoraan sinnekään.

Jouduimme siis ensimmäisen kerran kusetetuksi jo kentällä, kun saimme "hyvän" tarjouksen ok hotellista, 2000rp ja kuljetuksen hotellille ja takaisin. Hotelli oli aivan järkyttävä ja luvatusta wifistä ei ollut tietoakaan. Sapetti aivan perhanasti, koska oma vika, kun ei oltu valmistauduttu yllättäviin tilanteisiin saati ottaneet tietoa Mumbaista etukäteen.

Kaikille piti myös olla raottamassa lompakkoa, taksikuskille, hotellityypeille. Huvittavin oli tyyppi joka siis nosti mun rinkan hissiin ja meidän ihanaan läävään eli huoneeseen. Hänen mukanaan tuli toinen mies joka ei tehnyt muuta kuin kulki mukana. Kehtas vielä tippiä pyytää :D Totesin, että noei. Kaikenkaikkiaan ensimmäiset 2 päivää maksoivat enemmän kuin 4 päivää muualla. 

Seuraavana yönä palasimme lentokentälle, josta vihdoin ja viimein saimme veljen rinkan ja ihanaisen opaskirjamme samoin. Sieltä katsoimme, että lähdemme juna-asemalle metsästämään junaa Canaconaan, Etelä-Goaan. Junat täyttyvät täällä todella nopeaan, joten kannattaa varata liput etukäteen. Meillä ei ollut mahdollisuutta siihen, joten toivoimme vain parasta. Ja jouduimme sitten yllättäenkin skämmätyiksi jälleen kerran. Juna-asemalla meille kerrottiin ettei junaan pääse vasta kun seuraavana päivänä, emmekä todellakaan halunneet hetkeksikään enää jumittamaan Mumbaihin, joten meille tarjottiin yönyli bussia Margaoon. En todellakaan suosittele kellekään! Kyseessä oli myös ryöstöhintainen matka, 14-16 tuntia lähes 1200rp  ilmastoimattomassa sleeper bussissa. Todellisuudessa hinta on varmasti puolet pienempi.. Väsynyttä matkailijaa on helppo huijata.

Matka sujui aluksi melko jouhevasti, mutta pimeän laskeutuessa tuntien laskeminen kävi tuskalliseksi. Heti kun isommat kylät loppuvat, alkaa järjetön kamikaze tykitys, eikä silmiä uskalla ummistaa hetkeksikään. Autot suhahtelevat kummaltakin puolelta ohitse ja tuuli vaan ujeltaa ikkunoista. Pysähdyimme hurjat kaksi kertaa, joten rakko joutui koville. Uribagilla olisi ollut käyttöä :D

Päästyämme Margaoon, löysimme Canaconaan vievän paikallisbussin parissa minuutissa. Matka maksoi 40rp ja kesti reilun tunnin. Hinnat on listattu bussin seinään, joten kusetuksen mahdollisuutta ei ollut. Mukavaa matkanteko ei ollut, sillä bussi oli melkoinen rämä ja pahinta kaikessa oli jättimäinen laatikko valkosipulia joka jakoi hengitysilmamme koko matkan ajan...

Päästyämme Palolemiin löysimme lähes välittömästi meidän budjetille sopivan beach hutin, 500rp yöltä. Se sisältää ilmaisen netin, oman suihkun (kylmän tosin) ja hyttysverkon. Loma pääsi vihdoin alkamaan ja hammassärkykin alkoi hellittämään. Ehkä se oli stressisärkyä, sillä täällä stressikin haihtuu hetkessä. Pari päivää on mennyt aurinkoa ottaessa ja meressä aaltoja napatessa. Palolem on mukava paikka, tähän aikaan vuodesta rauhallinen, löytyy ravintolaa ja nukkumispaikkaa niin budjettitravellaajalle kuin vähän enemmän vaativammallekin. 

Huomenna nappaamme bussin joko Canaconaan, tai Chaudiin ja sieltä Agondalle. Sen pitäisi olla vielä Palolemiakin rauhallisempi spotti. Sen jälkeen etenemme Pohjois Goan suuntaan Panjimiin ja sieltä lopuksi Anjunaan ja Mandremiin. Aikaa vielä 10 päivää Goalla, sen jälkeen suuntaan jälleen Mumbaihin veljen lentäessä Suomeen.

Kuvia saattaa olla niukanlaisesti, sillä ainoa kamera on iphone ja kuvien laatu on aika heikko... Tarinaa tulee taas toimivan netin löydettyäni ;)