Sivut

14/10/2015

Prinsessoja ja astronautteja


Sunnuntaina pidimme ensimmäisen kaasotapaamisen, tosin tämä nyt oli vain hyvä lisäsyy tavata pitkästä aikaa ;) Hyvien ystävien kanssa ei onnistu pysymään "aiheessa" ja varsinkin tässä porukassa keskustelut soljuvat aina aiheesta toiseen niin, että välillä unohtaa mistä olikaan edes puhe. Eli muutakin elämää on häiden lisäksi ja etenkin toisen kaasoystäväni asuessa Ruotsissa on tärkeää myös vaihdella niitä jokapäiväisiä kuulumisia. Valitsimme paikan fiksusti toisen ystäväni luota, jonne meidät kutsuttiin valmistujaisjuhlien jälkeisiin rääppiäisiin. Kelpasi ahtaa napaansa kolmea herkullista kakkua, joista ystäväni oli kaksi omin kätösin leiponut.

Hääpäivää ei ole vieläkään saatu varmistettua johtuen alunperin valitsemastamme kirkosta. Saimme eilen vihdoin vastauksen sieltä ja päivä jota ajattelimme, oli toki vapaa, mutta ongelmaksi muodostui oma uskontokuntani. Syy ei ollut, etteivätkö he haluaisi solmia "sekisliittoja" vaan kyseinen kirkko sattuu olemaan itsenäinen eikä kykene pyörittelemään byrokraattisia rattaita eli meidän papereita niin, että homma toimisi. Tuskin siis kuulemme enää tätä virttä, sillä nyt tiedämme mitä etsiä ja tänään lähtee kyselyitä muutamiin uusiin kirkkovaihtoehtoihin. Onneksi kirkot eivät Krakovasta heti lopu. Ainakin olen saanut paljon luottamusta Puolan suunnalta sille, ettei katolilaisen ja ortodoksisen parin avioliitto olisi kauhean vaikea solmia ;) 

Tänään olen varannut ensimmäisen ajan hääpukujen sovitukseen. En vain malttanut odottaa näin pitkään vaan käytin hyväksi muutaman ylimääräisen tunnin ja kävin jo eilen muutamassa liikkeessä. Ihan oikeasti jännitti ihan hirveästi!! Halusin päästä ylimääräisestä jännityksestä käymällä aluksi ihan yksin liikkeissä ja sovittaa muutamaa mekkoa, että pääsen eroon tunteesta ettei mulle sovi mikään mekko :D Hullua! Mutta kyllä vain kävellessäni ensimmäistä liikettä kohti, sydän alkoi pamppailemaan. Ensimmäisessä paikassa myös unohdin (!) ottaa kuvia, koska jännitti niin paljon. Suuri kivi vierähti sydämeltä ensimmäistä mekkoa kokeillessa. Se oli täydellinen. Sitten kokeilin muita. Nekin sopivat todella hyvin. Suurella todennäköisyydellä tulen siis löytämään unelmien mekkoni, tai ainakin lähelle sitä ;)

Vaikeaa häämekon valinnassa on se valtava valikoima erilaisia malleja. On perinteistä A-linjaa, muodikasta merenneitoa, ihme makkarankuoria, pitsiä, tylliä, satiinia.... Ainoa mitä tiedän mitä en halua, on hihattomat mekot. Kainaloläskit no thanks! Niille joille malli sopii, hihaton on kaunis vaihtoehto. Valitettavan monella tosin olen nähnyt ne selkä- ja kainalomakkarat. Inhottavinta on kyllä se, kun näkee monen sitten nykivän niitä pukujaan rinnuksista ylös tanssilattialla. Tärkeintä on tietysti se, että se puku kannetaan ylpeydellä ja itsetunto on huipussaan hääpäivänä, mutta itse tiedän että murehtisin kyseisiä asioita ja pelaan varman päälle ;)

Tämän illan jälkeen tiedän varmasti jo paremmin minkälaista mekkoa haen. Mukana on toinen kaasoni, joka joutuu varmaan useamman mekon sovituksen katsella :D


Kyllä kelpaa käydä aamulenkillä näissä fiiliksissä <3 Syksyssä on sitä jotain. Silloin kun ei sada.

Otsikossa päivän biisi, Sannin prinsessoja ja astronautteja.

No comments:

Post a Comment