Sivut

04/10/2012

Robinson Crusoena

Ometepe oli loppujen lopuksi hieman pettymys ja jälkikäteen harmittaa että vietimme siellä niinkin kauan aikaa. Ongelma kyseisessä paikassa on se, että paikasta toiseen pääseminen vaatii jonkinlaista kulkupeliä. Taksit ovat järjettömän hintaisia (20-30 dollaria oli paikka mikä hyvänsä), moottoripyörän vuokra 35 dollarista ylöspäin ja pyöräileminen on tuskaista mäkien vuoksi. Osassa paikassa taas tie oli lähinnä kivimäkeä, joten taluttamiseksihan se meni. Itse nähtävyydet olivat heikkoja ellei kiivennyt vuorelle (15 dollaria naama, mutta omat eväät ja kuljetus maksoi erikseen), eikä rannatkaan päätä huimanneet.

Olimme helpottuneita lähtiessämme, joskin mokasimme sen verran ettemme varanneet lentolippuja Corn Islandille etukäteen netistä, koska ajattelimme tehdä sen aamulla ennen lähtöä. No huono tuuri, sillä sähköt olivat aamulla poikki joten pakkaaminen oli haasteellista 4.40 aamulla pimeydessä sekä yllättäenkään internet ei toiminut. Toivoimme siis, että löytäisimme internetkahvilan Managuasta tai vaihtoehtoisesti viimeisenä oljenkortena saamme liput suoraan kentältä.

Lähdimme 5.30 aamulla bussilla Santa Cruzista. Busseja menee harvakseltaan, mutta ne ovat todella halpoja. Matka kesti melkein 1,5 tuntia Myogalpaan, josta lähti vene San Jorgeen. San Jorgesta pääsimme paikallisbussilla Managuaan noin kahdessa tunnissa. Meidät heitettiin ulos jossain terminaalin kohdalla ja jouduimme keskelle kaaosta. Se 10 minuuttia mitä kerkesimme Managuassa olemaan, oli tarpeeksi. Kamala paikka ja kaikki yrittää kusettaa minkä ehtii. Bussissa joku taksikuski väitti, että matka lentokentälle maksaisi 20 dollaria henkilö. Maksoimme loppujen lopuksi 120 cordobaa mikä oli about vajaa 6 dollaria kahdelta..

Emme siis löytäneet mitään internetiä, joten marssimme suoraan La Costenan tiskille. Lentolippujen ostaminen siis onnistuu lentokentältä, mutta paikkojen saaminen ei ollut varmaa. Koneet ovat 12 paikkaisia, mutta meillä kävi tuuri. Suoraa yhteyttä emme saaneet, joten jouduimme tekemään hullun kierroksen Managua-San Carlos-Bluefields-Corn Island, mutta ainakaan emme joutuneet yöpymään Managuassa. Menopaluu on halvempi ja kyseinen firma myy lippuja avoimella paluulla. Loistavaa palvelua. Menopaluu lento oli noin 160 dollarin luokkaa.

Lennot olivat huisin jänniä, sillä koneissa on tosiaan maksimissaan 12 ihmisen kapasiteetti+ lentäjät, todella pieni lentokone. Lievästi lentopelkoisena oli aika epäuskoinen olo, että kyseinen vekotin pysyisi edes ilmassa. Koneessa ei ollut minkäänlaista välitilaa matkustajien ja lentäjien välillä, olimme onnekaita sillä pääsimme ihan lentäjien taakse istumaan. Näimme koko ajan sääkartasta pilvet ja turbulenssivaaran jne. Toisaalta pelottavaa, koska kun näki lentäjien posottavan täysiä "punaista" päin, osasi odottaa kunnon jytyytystä. Pienessä koneessa jokainen töyssy tuntui huomattavasti pelottavammalta kuin isossa!

Pääsimme kuitenkin kolmen nousun ja kolmen laskun jälkeen ilmeisen turvallisesti Big Corn Islandille, vaikka eräs paikallinen saikin viimeisen lennon jälkeen paniikkikohtauksen. Kyseinen lento oli eniten töyssyinen näistä kolmesta ja itsekin tuli toivottua ettei rakkine putoaisi alas :D Pienellä koneella lennetään koko ajan pilvien seassa, ei niiden yllä. Toisaalta näimme ikkunasta upeasti (myös etuikkunasta) mm. upean sateenkaaren!! Mieletön kokemus.

Saavuimme Big Corn Islandille melkein tunnin myöhässä aikataulusta, joten olimme huolissamme ehdimmekö viimeiseen Pangaan (eli veneeseen) little corn islandille. Taksikuskimme (dollari naamalta satamaan) soitti kuskille, että odottaa meitä, joten ehdimme kuin ehdimmekin viimeiseen paattiin. Ilmeisesti ei kuitenkaan olisi kannattanut, sillä kyseinen reissu oli pelottavin ikinä elämässäni. Kyseinen Panga on siis noin 15 ihmistä vetävä vene jossa ei ole katosta, ainoastaan iso muovipressu sateen varalta. Me jouduimme myrskyn keskelle. Paikalliset kaksi rouvaa kirjaimellisesti rukoilivat "Thank the Lord, Thank the Jesus, Halleluja", yksi itki suoraa huutoa, kun laineet löi yli laidan ja salamoi. Itse keskityin pitämään täysin voimin kiinni pressun reunasta kun raivoava myrsky kiskoi sitä meidän päältä.

Kun pääsimme satamaan, meitä oli odottamassa joukko ihmisiä jotka taputtelivat selkään, että taisi olla melkoinen myrsky ja kaikki olivat peloissaan odottaneet meitä, koska vene oli myöhässä niin paljon. En ihmettele, koska välillä kuljimme veneellä todella hitaasti korkeiden aaltojen takia. Jälkikäteen kysellessä, jokainen veneessä olija oli miettinyt jonkinlaista pelastumisstragediaa mielessään pahimman aikana. Mikäli moottori olisi kuollut, olisi vene luultavasti kaatunut mikäli se olisi kääntynyt sivuttain.

Seuraavana päivänä oli sitäkin upeampaa herätä paratiisissa. Omassa beach hutissa, ranta parin metrin päässä ja riippumatot ripustettu palmujen väliin. Asetuimme saaren itäiselle puolelle Elsa's place nimiseen paikkaan. Low seasonin (ja koska muita ei paikassa ollut) maksamme paikasta vain 15 dollaria yöltä. Tämä on rauhallisempi puoli saarta, mutta myös tuulisempi. Kuumassa ilmastossa se ei toki haittaa. Sähköä on saatavilla vain rajoitetun ajan päivästä, mutta saarelta löytyy paikkoja joissa on oma generaattori ja ilmainen wifi asiakkaille.

Jatkanemme huomenna tarinaa kuvilla höystettynä, nyt keskitymme rommikolaan ja mojitoihin :P

No comments:

Post a Comment