Omnomnom

Pakkasimme pikkureppumme ja muutimme Duncanin luokse neljäksi yöksi antaakseemme tilaa Mintylle. Pieni yksiö ei ehkä ole optimaalisin paikka kolmelle ihmiselle, mutta iso studioasunto sen sijaan on! Duncan ja hänen tyttöystävänsä Sergia antavat meidän asustaa heidän studiotiloissaan muutaman yön viikossa ja vastapalveluksena Sky on joutunut tekemään paljon hommia tietokoneen parissa.

Itse olen lähinnä tylsistynyt kuoliaaksi, lukuunottamatta sitä hetkeä kun mut pakotettiin tankotanssitunnille.. Arvasin! Voin kertoa, että se oli ihan kamalaa ja tunsin oloni erittäin epäseksikkääksi. Kyse oli aloittelijoiden tunnista, mikä valitettavasti tarkoitti mun kohdalla sitä, että olin ainoa ensimmäistä kertaa tunnilla. Tanssijataustaa ei löydy ja pienenä mut laitettiin pelaamaan jalkapalloa ja vähän vanhempana pistettiin karatetunneille. Kauhean viehkoa neitiä ei tangolla siis nähty...

Tänään aamulla herätessä mun pahin painajainen toteutui, sillä Sergia kysäisi huolettomasti, että millonkos mä tuun seuraavalle tunnille. Kilttinä tyttönä vastasin, että sitten kun pystyn taas kävelemään (ai vähänkö oon jumissa...). Huono vastaus ja nyt mulle on järjestetty torstain tunnille paikka. Jos mä vaikka vahingossa murtaisin mun jalan tai jotain? Sky nauttii tilanteesta täysin, tosin sen ymmärrykseen ei valitettavasti mahdu ettei musta tule tankotanssijaa tunnissa, eikä varmasti ikinä tulekaan.

Sijaitsemme aika kaukana kaikistä häppeningeistä, mutta puolessa tunnissa kävelee yhteen Losin suurimpaan ostoskeskukseen. Sinne pystyy eksyttäytymään niin, että saa kulutettua aikaa mukavasti miesten nörttipörnoillessa koneillansa. Kävimmekin eilen jo toistamiseen ystäväni Jeremyn kanssa syömässä aivan ihanassa Japanilaisessa bbq paikassa. Safka on niin suussasulavan hyvää, että meinaa lähteä taju. Hauskan lisän paikkaan tuo se, että kypsennämme itse lihat nenän edessä olevassa grillissä, joka on upotettu pöytään. Jeremy esitteli mulle myös maailman parhaat cupcaket. Crumbs, veit mun sydämeni! Ens kerralla otan kuvan näistä ihanuuksista, sillä nyt tyydyin ahmimaan omani nanosekunnissa.

Pikku hiljaa LA tulee tutuksi ja arvostan varsinkin paikan ruokatarjontaa. Ahmatille ihan loistava paikka ja Jeremy lupasin lähettää mulle "to eat"- listan, joka pitää käydä tietysti läpi ennen kun palaamme hetkeksi Suomeen joulun alla. Mun "to do"- listalta löytyy edelleenkin jonkinlaisten töiden hankkiminen, joka ei ole yhtään niin iisipiisiä kuin syöminen... Yritän ajatella positiivisesti ja sitä ennen nautiskella vapaudesta :D