Ruoka-addiktio

Mun ruoan kanssa ei pelleillä. Jos nälättää, niin ihan varmasti vituttaa. Ne muutamat kerrat, kun olen yrittänyt laihduttaa olemalla syömättä, ovat päättyneet yleensä vuorokauden sisällä hermoromahdukseen. Ruoka on hyvää ja elämä on todella paljon ikävämpää, mikäli kiellän itseltäni tämän hyvän. Amerikka onkin ehkä parhaimpia paikkoja mun kaltaiselle rohmulle. Rakastan terveellistä ruokaa, mutta voin hyvällä omalla tunnolla syödä aamupalaksi pussin skittlesejä, lounaaksi hampparin mäkkäristä, välipalaksi muffinsin ja illalliseksi pitsaa. 

Tänä lyhyenä aikana jonka olen ehtinyt täällä viettää, olen kehittänyt addiktion muutamiin sapuskoihin, joita en ikinä Suomessa ollessani syönyt/juonut.

- Mantelimaito

- Skittles

- Babybel- juusto

- Pähkinävoi-hilloseos paahtoleivällä

Näitä voisin syödä koko päivän. Sen lisäksi yksi suurimmista herkuista on ottaa täysjyvä tortillalettu, voidella se tuhdilla kerroksella hummusta ja päälle mukavasti nyrkkiin menevä nippu pinaattia. Omnomnom. Enkä ole raskaana.

Tiettyjen ruoka-aineiden lisäksi, rakastan syödä ulkona. Uusia lemppareita on mm. Pink Berry, Chipotle, Crumbs, Habit, Gyukaku.

Onneksi meillä ei ole liikaa rahaa tuhlattavaksi ja mut pakotetaan pari kertaa viikossa hinkuttamaan itseäni tankoa vasten. Muuten alkaisi tämä nautiskelu varmasti näkyä pian :D

Sitten suru-uutisiin. Kokeilimme onnistuneesti siirtymistä Mintyltä Duncanin luokse julkisilla kulkuneuvoilla. Matka kesti 2 tuntia ja vaati kolme vaihtoa, mutta pääsimme perille eksymättä kertaakaan. Toinen korkokenkäni ei sen sijaan ollut yhtä onnekas, vaan meille tuli ero vain muutaman kuukauden yhdessä olon jälkeen. Ilmeisesti repun sivutasku ei ollut tarpeeksi hyvä säilöpaikka menotossuilleni, vaan ihanainen sähkönsininen korkokenkäni oli tippunut johonkin busseista. Yhyy. Lopetan tähän, koska tulee tippa linssiin joka kerta kun ajattelen asiaa ja katson yksinäistä korkokenkääni lattialla. Lohdutukseksi ostin jättikokoisen Latten ja illalliseksi tilataan kuulemma maailman parasta "BJ" pitsaa :D