Maailman paras isä!

Lempikuvani arkistoista. Ihmispainoina minä vasemmalla ja toinen pikkusiskoni oikealla.

Onneksi isiä on vain yksi. Ei tule ongelmaa valita kuka on paras. Koska on vain se yksi isä, niin hän on tietysti maailman paras isä. Se joka hullutteli pienenä kanssamme, innosti minut mm. karatetunneille, on jo ties kuinka monetta kertaa muuttanut tavarani uuteen osoitteeseen ja lähtee kanssani jopa parin päivän varoitusajalla reissuun. Iskä on aina ollut mulle tosielämän superman.

Tällä kertaa iskä on Thaimaassa juuri isänpäivänä, mutta isänpäivä on mielestäni jokainen päivä vuodessa. Perinteisen perhepäivällisen sijasta tänään lähtikin vain onnittelutekstari Thaimaan lämpöön.

Iskä <3

Avokadomössö eli Quacamole

Avokado on herkkua. Kun ostat pussillisen niitä, niin voit olla aivan varma, että kaikki myös kypsyvät samaan aikaan. Kerralla ei viitsi kuutta avokadoa syödä, joten mitäs niistä tekisi? Jos haluaa jotain helppoa, nopeaa ja herkullista, niin avokadotahna sopii täydellisesti tortillojen kaveriksi. Oma versioni on ehkä mukaelma aidosta quacamolesta, mutta omaan suuhun suurta herkkua. Valmis tuote näyttää vihreältä mössöltä eli sopisi myös Halloween dipiksi ;)

Herkullinen avokadotahna (Quacamole)

3 Kypsää avokadoa

7 kirsikkatomaattia

Puolikas sitruuna

1 Chili

1 Valkosipulinkynsi

Puolikas sipuli

Suolaa

Leikkaa tomaatit mahdollisimman pieniksi paloiksi, silppua sipulit ja chili. Sekoita keskenään paloiteltujen avokadojen kanssa. Oikein kypsä avokado menee itsestään "möyhnäksi" ja haarukan avulla voi vielä vähän avustaa. Sekoita kaikki ainekset kulhossa. Itse tykkään sattumaisesta koostumuksesta, sileämpää tekstuuria varten koko satsin voi pyöräyttää sauvasekoittimella. Nauti tortillojen kanssa.

Hääkrapula

Kuva: Pinterest

Tiedän, että joillekin häiden järjestely on asia, jota on odotettu pikku tytöstä pitäen. Joillakin on järjestelyt jopa hiottu kukkien valintaa myöten valmiiksi ennen kuin on edes sitä tulevaa aviomiestä löydetty. Itsekin olin aluksi ihan superinnoissani häistä ja vaaleanpunaisten lasien läpi innoissani selasin hääblogeja, hääsivustoja ja pinterestiä inspiraation toivossa. Mekkojakin lähdin sovittelemaan innosta ja jännityksestä puhkuen, varmana että löydän sen oikean tuosta noin vain.

Sitten se hääkrapula iski. Liian paljon hääaiheista hölinää liian lyhyessä ajassa. Ahdistaa, kun kaikki on niin kallista ja joka vaihtoehtoja kaikkeen on tsiljoonia. Olen enemmän sekaisin siitä mitä haluan, kuin mitä olin ennen kaikkea tätä hössötystä. Haluaisin vain naimisiin ja toivon, että ne juhlat järjestyisi sitten ihan itsestään ;). Onkin yllättävää, että M on se joka aina sanoo, että maksaa mitä maksaa, kerranhan vaan mennään naimisiin ja saadaan tällaiset juhlat järjestettyä. M myös on oikeastaan hoitanut tähän mennessä kaiken mitä tulee järjestelyihin, kun itse olen vaan stressaillut hääpuvustani :D Eikös tulevan morsiamen pitäisi olla se joka kanniskelee miehen eteen vaihtoehtoja kaiken maailman pienistä tilpehööreistä? No meillä se ei menekään näin.

Ehkä tämä helpottaa pian? Olen tietoisesti pitänyt taukoa bloggailustakin, että ei tulisi hääaiheesta väännettyä ja päätä vaivattua. Pitää vielä siis sanoa, että olen ihan oikeasti innoissani menossa naimisiin, mutta kaikki se hössötys aiheen ympärillä just nyt ärsyttää. 

Tällä hetkellä vaivaan päätäni sillä, että ryhdynkö Sats Elixian (miten tuo nyt kirjoitetaan nykyään) jäseneksi vai en. Olen aina ollut säännöllisen epäsäännöllinen urheilija ja kaipaisin nyt todella jotain ryhtiliikettä sekä energiaa elämään. En ole yhtään talvi- ihminen ja ulkolenkkeilyt taas ilmojen kylmetessä jäävät. Keväällä taas vaivaa allergia juuri ennen kun pitäisi saada "löysät pois" häitä varten. Sain toki heidän ns. "perustarjouksen", mutta silti epäilyttää. Listasin vähän miinuksia ja plussia.

- Todella kallis opiskelijabudjetille (ja myös hääbudjetille :D)

- Sitoutuminen vuodeksi jos haluaa edullisemman hinnan

- Jos loppuu innostus, niin se olisi sama kun repisi seteleitä palasiksi

- Iltatunnit on todella täynnä

+ Monipuolista liikuntaa kohtuullisen lähellä

+ Treenikaveri jo jäsenenä motivoimassa ;)

+ M lupasin kustantaa puolet kuukausimaksusta (for real :D!)

 (- tosin edelleen jos innostus loppuu niin revin kummankin seteleitä palasiksi)

+ Useita vaihtoehtoja lähipaikkoina

+ Kaksi Pt- ohjausta (olen kyllä kuullut ettei ole mitenkään superhyviä, mutta..)

+ Liha liikkuu 

Ensi viikkoon vielä pohdiskelen asiaa ja päätän asiasta.

Maanantai ja mmmahtavat mantelimuffarit

Viikonloppu oli ja meni, mutta onneksi maanantai jatkui vapaalla. Viimeinen viikko on ollut todellinen laiskan opiskelijan unelmaviikko. Järkyttävän kiireisen syyskuun jälkeen nautin tästä väljästä kalenterista, jonka yhden ryhmän harjoitteluun lähtö mulle tarjoaa. HOPS opiskelijan elämä on välillä melkoista vuoristorataa. Välillä yritän selvittää kolmen ryhmän lukkaria samanaikaisesti ja tapella päällekäisten tenttien kanssa niin ettei mikään menisi täysin penkin alle. Olisi ehkä helpompaa jos välillä riittäisi vaan se läpipääsy, mutta se ei riitä. No jaa, tutkimus ja kehitystyön menetelmien tentti tuli päästyä tuurilla läpi enkä todellakaan ole uusimassa tenttiä paremman arvosanan toivossa ;)

Eilen suorastaan ihmettelin, että kappas kun ei ollut viikonloppuna mitään sen kummempaa tekemistä. Sitten se iski tajuntaan. Se hiton iso tentti, mikä on viikon päästä maanantaina ja viikonloppu oli kyllä erittäin hyvin tuhlattu tekemättä yhtään mitään. Nyt alkaa siis armoton lukeminen, sillä kyseinen kurssi on minulle tärkeä ja kaikenlisäksi mielenkiintoinen. En kyllä koskaan uskonut, että kemia kiinnostaisi pätkäätään, mutta huomaan nauttivani opetellessani sitruunahappokiertoon osallistuvia entsyymeitä ulkoa ja tankkaavani atomiabsorbtiofotometrin periaatetta päähäni. Onneksi tämä 12 opintopisteen kurssihirviö on tämän lopputentin jälkeen ohi. Vaikka siitä nautin niin se on myös ollut samalla raskain kurssi tähän mennessä ja alkoi jo viime keväänä. On jo aika saada se päätökseen.

Viikonloppuna sisäinen leipurini heräsi ja jotain herkkuleipomusta oli saatava. Kysyin M:ltä, että mitä tekisi mieli ja vastaus oli "make babeczki" joka googlaamalla osoittautui muffineiksi. Perusmuffinitaikina tuntui vähän tylsältä vaihtoehdolta ja kaapista löytyi mantelijauhoa, joten tuunasin reseptiä vaihtamalla osan kuiva-aineista mantelijauhoksi. Yleensä en tykkää tehdä muffineita, koska ne ovat usein kuivahkoja, mutta näistä tuli meheviä ja pehmoisia! Liekö mantelijauholla ollut osuutta asiaan.

n. 10 isohkoa muffinsia

1,5 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

3 dl vehnäjauhoja

1 dl mantelijauhoa 

2 tl leivinjauhetta

2 kananmunaa

1,5 dl sulaa voita/margariinia

1,5 dl maitoa

Päälle:

Mantelilastuja/kokonainen manteli

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita kaikki aineet keskenään nopeasti (kuinka helppoa!) ja annostele muffinivuokiin. Lisää mantelikoristeet. Paista uunissa ala- tai keskitasolla n. 15 minuuttia, tarkkaile ettei pala :)

Ihanan mantelista maanantaita <3