Laineilla keinui...

Heräsimme aamulla kuuden aikaan johonkin katolla tapahtuvaan epämääräiseen kolisteluun. Ilmeisesti siellä pyörii rottia, lepakoita tai jotain. No eipä haitannut, ainakaan ei nukuttu liian myöhään ja päätimme käydä kipaisemassa aamukahvit (normikahvi 85senttiä, latte 2 dollaria) takeawayna. Kokkailimme aamiaiseksi munakasta ja herkuttelimme eilen ostamallamme ananaksella. Suomessa tällaista herkkua ei viitsi edes ostaa, koska hinta on niin suolainen, mutta täällä sai kypsän ananaksen vajaalla kahdella dollarilla.

Vielä 9 aikaan näytti siltä, että alkaisi sataa, mutta olimme kuitenkin jo suunnitelleet häipyvämme tsekkailemaan lähisaaria. Valitsimme tälle päivälle Bastimentoksen ja pienen kyselypyrähdyksen jälkeen tajusimme, että hinnat on fiksattu jokaisessa venetaksifirmassa samaan 3 dollaria/suunta hintaan. Hinta riippuu saaresta ja sen etäisyydestä. Hyppäsimme purtiloon ja hurautimme bastimentokselle vartissa. 

Kävelimme hetken aikaa ympäriinsä luuppaamassa saaren tarjontaa. Yksi kauppa ainakin löytyi (yrittivät perhana kiskoa ylihintaa vedestä, tarkkana hintojen kanssa!), ravintoloita ja hotellitarjontaakin oli riittämiin. Itse kylä oli erittäin viehättävä erivärisine tönöineen ja paikalliset tervehtivät kohteliaasti. Emme nähneet kuin  pari turistia meidän lisäksi. Halusimme kuitenkin rannalle ja sen sijaan, että olisimme menneet venetaksilla lähimpään sellaiseen, kuulimme, että yhdelle niistä kävelisi noin 25 minuutissa. Kävelimme osoitettua polkua pitkin, joka johti vain hautausmaalle. Tultuamme alas eräs paikallinen kuitenkin sanoi, että reitti on oikea, joten kävelimme sitten hautojen läpi pientä polkua pitkin.

Reitti ei ole kauhean vaikea, mutta mutaan on syytä varautua. Tälläisellä lällärilänkkärillä pulssikin pääsi ihan nousemaan siinä taapertaessa ylämäkiä ja alamäkiä. Matkan varrella muuten varoiteltiin siitä, että alueella ei kannata liikkua yksin, pitää kallista tavaraa mukanaan, eikä kulkea pimeällä. Me emme kohdanneet mitään epäilyttävää, muutamia paikallisia tuli vastaan hevosten selässä. 

Pieni hikilenkki kuitenkin kannatti ja päädyimme lähes autiolle rannalle, jossa meidän lisäksi oli ainoastaan paikallinen perhe, jotka kaivelivat rapuja hiekasta. Aallot olivat kyllä intensiiviset, joten kauhean pitkälle ei uskaltanut polskia, koska kaikkialla varoiteltiin "tappaja-aalloista" jotka imaisevat helposti mukaansa. Ei olisi siis kiva joutua sellaisen uhriksi paikassa, jossa ei ole ketään pelastamassa. Paras neuvo virran viemäksi olevalle tuntui olevan, että älä taistele vastaan ja odota kunnes pääset lauhemmille vesille niin voit uida rantaan.

Heittelimme rannalla reilun tunnin verran frisbeetä, dippaamalla välillä itsemme ihanan viilentävään veteen. Vaikka olikin pilvistä, rusketuimme ja ainakin itse sain punaisen nenän. Olisi siis pitänyt olla aurinkorasvaa mukana. Pilvinen sää on petollinen. Paluumatka oli se sama 3 dollaria ja urheilujen jälkeen palasimme suoraan hotelliimme ottamaan päiväunet. Huomenna ehkä uusi saari ja uudet rannat, maanantaina ajattelimme ottaa hatkat täältä jonnekin muualle.