Sivut

21/09/2012

Siedätyshoitoa






Yksi yö Losissa ja sen jälkeen alkoi taas yksi eeppinen reppureissu, eli kohti Costa Ricaa. Meillä oli vain menoliput ostettuna Costa Ricaan, koska ajattelimme ostaa paluuliput Losiin vasta matkalla, riippuen maasta missä sillä hetkellä olimme. No tämähän osoittautui lentokentällä ongelmaksi, sillä siellä ei suostuttu tekemään check inniä ennen kuin meillä oli paluulippu CR:stä. Kuulemma muutoin saavat sakkoja Costa Rican suunnalla. Ei sillä, että kyseisellä lentoyhtiöllä ei ole näköjään mitään sitä vastaan, että myyvät netissä menolippuja ilman, että kertovat asiasta. Oma vika toki, kun ei otettu tästä selvää. Halvimmalla pääsee, jos netistä ostaa bussiliput maasta pois, mikäli ei halua määrittää paluu päivämäärää. Tämä koskee myös siis Panamaa, Nicaraguaa etc, ei ainoastaan Costa Ricaa.

Pääsimme semiturvallisesti Spirit Airlinesilla Losis Floridaan, mitä nyt penkit joilla meidän piti lentolippujen mukaan istua, olivat hajalla ja kaadettuna. Pääsimme niiden takaisiin penkkeihin ja rikkinäisistä penkeistä sai mukavasti jalkarahit. Floridassa kituuttelimme kentällä viisi tuntia ennen seuraavaa lentoa ja terminaali kolmonen oli kyllä yksi ankeimmista ikinä. Onneksi löysimme yhden pistokkeen piilotettuina penkkien taakse, jonka avulla kulutimme aikaa katsomalla leffaa. Muutamat muutkin nuoret travellerit huomasivat meidän onnekkuuden, ja jouduimme käyttämään konettamme samanaikaisesti puhelinlataamona :D Pakko vielä murmuttaa, sillä Spirit Airlines ei tarjoa koneilla minkäänlaista safkaa paitsi maksusta ja kentällä pöperöt on törkykalliita. Esimerkiksi yksi banaani oli melkein kaksi dollaria. Vitutti.

Lento Floridasta San Joseen kesti vain alle kolme tuntia ja tunnelma jo koneessa oli ihan erilainen, sillä paljolti porukka oli paikallista ja välillä tuntui kuin olisi ollut osa sirkusta. Osa nuorista dokaili suoraan pullosta tax freesta ostamiaan viskejä ynnämuuta litkuja ja espanjolaa raikas joka puolelta. San Josen lentokenttä oli pieni ja siisti, mutta ulkona sitten iski Aasiasta tuttu taksikuskihyökkäys. Joka puolelta yritettiin huudella minne ollaan menossa, taxitaxitaxi! Kun kyselimme bussia niin ei kuulemma ole olemassakaan. Yritimme päästä San Jose downtowniin, jonne oli noin puoli tuntia matkaa. Vihdoin ja viimein eräs kuskeista, ilmeisesti tajuttuaan ettei meistä saa päivän masseja, kertoi että bussille pitää vähän kiertää, mutta löytyy. Noin puoli tuntia odoteltuamme pääsimme paikallisbussin kyytiin ja maksoimme 2000 colonia kahdelta henkilöltä eli noin 3,6 erkkiä.

San Josesta otimme taksin Guapiles nimiseen bussiterminaaliin, lähinnä koska meillä ei ollut mitään hajua missä se oli ja ilman matkaoppaita ei meillä ollut edes karttaa. Oltiin ehkä myös vähän laiskoja. Matkaa oli vain noin 15 minuutin verran ja kustansi 3000 colonia. Ainakin tällä kertaa oli ihan taksimittari käytössä emmekä huomanneet ainakaan mitään epäilyttävää. Taksikuski oli mukava heppu joka puhua papatti espanjaa ja yritti samalla opettaa meitäkin. Terminaali oli helppo paikka asioida, löytyy safkamestoja ja  kauppoja joissa piipahtaa hakemassa evästä matkalle. Piljetit Sixoalaan maksoivat vajaa 6000 colonia per nuppi eli yhteensä kahdelta noin 20 erkkiä. Matkan kestoksi oli arvioitu 5,5-6 tuntia ja lähtöaika meillä klo 14.00. Mikäli haluaa (suosittelen), niin voi hypätä jo pois Puerto Viejossa, josta Sixoalaan oli vain about tunnin matka. Siellä näytti olevan enemmän ja parempaa hotellitarjontaa, kuin myös viihtyisämpää muutenkin.

Saavuimme Sixoalaan kahdeksan aikaan, jolloin oli jo pilkkopimeää. Olimme viimeiset matkustajat bussissa, loput turistit olivat jääneet Puerto Viejoon ja muihin kaupunkeihin, joten oli melko jäätävää hypätä bussista kaksisteen keskellä ei mitään- näköistä tuppukylää. Paikallisia oli jonkin verran liikkeellä, mutta sillä hetkellä halusi vaan päästä ihan mihin vaan, sisälle mielellään turvaan. Olimme bussimatkalla lainanneet eräältä super mukavalta vanhalta travelleripariskunnalta lonely planetia ja muutaman hostellin nimi oli kirjoitettuna puhelimeen. Jokainen sijaitsi jossain, ei mitään hajua missä, joten törmättyämme yhteen niistä tutuista nimistä (cabinas viajero) pistäydyimme sisään. Saimme huoneeksemme varmasti koko reissuhistoriani kuppasimmista huoneista ja siitä ilosta saimme pulittaa 10 dollaria per naama. Sängystä, jonka lakana oli joskus ollut joku sininen, repaleisine helmoineen, paskasimman näköiset tyynyliinat ikinä ja ikkunana reikä jota peitti lauta jos ei halunnut tulla hyttysten syötäväksi. Lisäksi vielä jaetut vessat ja kylppäri kylmällä vedellä. Oikeen herkkua.

Mä en ole yleensä mikään hienohelma, mutta sen jälkeen kun näin huoneen ulkopuolella torakan, vaadin että nukutaan valot auki (ainakin ymmärtääkseni alkavat ropistelemaan vasta pimeässä). Myös sängyllä möngersi joku pieni kuvottava ötökkä, joten levitin hostellilta saadut pyyhkeet sängyn päälle, nukuin vaatteet päällä, silmälaput silmillä ja erittäin huonosti :D Kuvat eivät edes valitettavasti tee oikeutta tälle ihanaiselle huoneelle, koska siitä ei näe kuinka iljettävät nuo petivaatteet oikeasti ovat.

Vinkkinä muuten rajalta Panamaan pyrkiville, busseja ei kulje la-su, joten mikäli niillä mielii Panamaan, kannattaa liikkeelle lähteä jo torstaina. Raja menee myös kiinni 17.00, mikä kannattaa huomioida Panaman ja Costa Rican aikaeronkin kanssa (tunti). Suosittelen myös komforttia kaipaavalle jäämään aikaisemmalla pysäkillä Puerto Viejossa, sillä siitä kulkee sitten useampikin bussi seuraavana päivänä rajalle...


No comments:

Post a Comment