Huone hostellissa ei ollut halvimmasta päästä (35 dollaria), mutta sisälsi aamiaisen ja illastimme yhdessä Gabrielin ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Hän oli kokannut päivällä paikallista pöperöä, jota saimme ahtaa napaamme mielin määrin. Seuraavalla kerralla kuulemma meidän pitää ilmottaa tulostamme, että saamme muutakin kuin tähteitä.
Gabriel auttoi meitä myös löytämään keinon päästä Los Chilesin rajalle, sillä bussien metsästys ei ollut helppoa. Suora yhteys Los Chilesiin oli ainoastaan 5.30 aamulla ja seuraava 15.00 iltapäivällä, kun Los Chilesistä viimeinen vene lähti 15.30 ja raja menee kiinni. Saimme kuitenkin tietää, että mikäli otamme bussin Ciudad Quesadaan, sieltä lähtisi busseja Los Chilesiin tunnin välein. Gabriel kirjoitti meille lapun jolla löydämme oikeaan terminaaliin (600m Norte de la Iglesia de la Merced) taksilla.
Meidät yritettiin vakuuttaa siitä, että raja on vaarallinen ja meidän kannattaisi ottaa bussi "normireittiä" niinkuin kaikki muutkin tekee. Rajanylitys veneellä oli kuitenkin liian jännittävä ajatus, että olisimme heittäneet sen mielestämme. Bussi lähti terminaalista aika tasan klo 9 aamulla ja enpä muistanut ottaa hintaa ylös, mutta taisi olla lähelle 1700colonaa per nuppi. Samaisella yhteydellä pääsee myös La Fortunaan mikäli mielii Arenalin ympäristöön.
Olimme Ciudad Quesadassa varttia vaille 12, vaikka matkan olisi pitänyt kestää 2 tuntia. Tie oli todella vuoristoinen, mukana oli rutkasti hernerokkasumua ja yksi onnettomuus tiellä. Meillä kävi munkki, sillä ehdimme kuitenkin 12.00 lähtevään bussiin. Bussi rajalle maksoi alle 5000 colonaa kahdelta ihmiseltä ja se maksetaan suoraan bussikuskille. Kyseiselle bussimatkalle suosittelen hyviä hermoja, koska paikallisbussina se pysähtyy joka hemmetin tuppukylässä moneen otteeseen. Auringon porottaessa ikkunasta ainoa helpotus on tuulenvire ja se loppuu joka kerta kun bussi pysähtyy.
Selvisimme kuitenkin perille ajoissa ja bussi pysähtyi heittämään ihmiset ulos keskellä katua. Pienen kyselytuokion jälkeen meidät opastettiin oikeaan suuntaan laivalle. Immigration on pelkkä pieni tönö, josta kävelimme aluksi ohi kunnes jälleen kerran paikalliset ystävälliset opastivat oikeaan suuntaan. laivalippu oli kahdelta noin 11000 colonaa ja sen lisäksi piti maksaa tullimaksu 3 dollaria per nenä.
Meidän lisäksemme rajaa oli ylittämässä vain muutama paikallinen ja yksi Kanadalaisturisti. Olimme lukeneet, että joessa asusti haita joten varpaat ja sormet kannattaisi pitää visusti veneen sisäpuolella. Ilmeisesti jossain päin jokea asustaa myös kaimaaneja. Ei huvittanut ottaa selvää ja jätin varpaiden uittamiset muualle. 20 minuutin jälkeen saavuimme alueelle jossa ei saanut kuvata ja 5 sotilasta tarkastivat kaikkien matkustajien laukut, pussit ja nyssäkät. Matka itsessään kesti vain kolme varttia ja voin sanoa, että huomattavasti mielekkäämpää kuin bussissa nököttäminen!
Saavuttuamme San Carlosiin kävimme läpi perus maahantulosetit jne. Nicaraguaan joutui kuitenkin maksamaan 12 dollaria naamalta maahan tulosta. Huomasimme kuitenkin heti kohta pienen ongelman. Kaupungista ei päässyt enää siihen aikaan mihinkään muualle kuin Managuaan sinä päivänä. Alunperin halusimme jatkaa suoraan veneelle Ometepeen, mutta San Carlosista lähtee veneet sinne ainoastaan tiistaina ja perjantaina kerran päivässä. Granadaankaan ei päässyt, joten päätimme lähteä käymään El Castillossa josta olimme kuulleet paljon hyvää. Vene lähtisi seuraavan kerran kuitenkin seuraavana aamuna joten jouduimme yöpymään San Carlosissa.
San Carlos oli yllättäen itseasiassa todella tunnelmallinen pikku kaupunki. Olimme lukeneet, että se on melkoinen läävä, mutta kumpikin meistä oli varsin vakuuttuneita paikasta. Ruoka oli halpaa paikallisessa, 140 cordobaa (6dollaria) kahdelta sisältäen aamiaisen, kahvin ja tuoremehun. Hostelli oli vähän ehkä Shining- materiaalia, mutta loppujen lopuksi päivän valossa siedettävä ja maksoi 15 dollaria yöltä (löytyy internet!). Kannattaa huomioida se, ettei koko kaupungissa saanut vettä hanasta kuin aamuisin! Eli suihkut jäi aamulle, vaikka Sky urheasti peseytyi sammiossa seisoneessa jääkylmässä vedessä :D Upea auringonlasku Nicarahua järvellä oli ehdoton plussa! San Carlosiin yöksi jääminen ei siis ole kauhean paha kohtalo. Karmeampaa olisi joutua tekemään 7 tunnin matka Managuaan järkyttävillä rotiskoilla, jotka olivat paikallisbusseja.
No comments:
Post a Comment