Sivistyksen ulkopuolella

El Castilloon lähtee San Carlosista päivittäin useampikin vene, mutta 10.15 lähtee pikavene joka hurauttaa sinne vajaassa kahdessa tunnissa. Hinta oli 140 cordobaa henkilöltä. Matka oli melko hazardi, sillä kyseessä on vene jonka pinnalla pysyminen tuntui vaativan täydellistä tasapainoa. Aina kun porukkaa lappasi pois veneestä, piti vene tasapainottaa niin, että kummallakin puolella istui tasaisesti populaa tai muuten koko rötiskö kallistui toispuoleiseksi. Tosi mukavaa, varsinkin kun matka tehdään täyttä vauhtia kaasuttaen :D

Kylä on kaunis ja pieni. Nähtävää täällä riittää ehkä päiväksi, mutta paikan tunnelma ja ystävälliset ihmiset ovat ehdottomasti kohokohta. Yövyimme Hotel Tropicalissa. Tässä kohtaa pakko jo varoittaa huijausyrityksistä, sillä meille väitettiin, että hotellihuone on 25 dollaria, mutta kun halusimme maksaa paikallisella valuutalla, niin hinta oli yli 1000 cordobaa mikä on lähes tupla... Helppo höynäyttää turistia joka on sekaisin valuutoissa. Onneksi saimme kuitenkin laskurilla, paperilla ja kynällä selvitettyä oikean hinnan ja maksoimme siis vajaa 500 cordobaa yöstä.

Saarella ei muuten ole automaattia, pankkia, mahdollisuutta vaihtaa rahaa, eikä wifiä (mutta selvittiin!). Raflat menee kuulemma kiinni kaikki klo 21.00 ja isompia kauppoja ei ole. Ainoastaan pieniä kioskeja. Yhtä paikallista lukuunottamatta, kukaan ei puhu englantia. Rahattomuuden takia jouduimme tekemään päätöksen lähteä jo seuraavana päivänä, mutta loppujen lopuksi saarella ei paljoa nähtävää ole enempää kuin päiväksi ellei osta matkoja.

Suurin pettymys kylässä oli safka, etenkin viktoria hotellin edessä olevaa syöttölää kannattaa välttää. Ravintola oli muutenkin paikan turistisin, joten sekin nyt jo kertoo, että hinnat ovat korkealla. Laatu sen sijaan oli ihan täyttä kuraa, varsinkin kun mun annoksessa oli kylmää (varmaan jämiä) riisiä, Skylla kylmiä ranskiksia ja pari semikypsää porkkananpalaa. Ananasmehu maistui pelkälle vedelle ja jäljelle jäi nälkä ja paha mieli.

Jonkinlaista idylliä loi se, että pikkulapset leikkivät kylässä marmorikuulilla, epämääräisillä palloilla, kepeillä joiden päällä ratsastivat lasso heiluen. Kävimme illalla heittelemässä frisbeetä Skyn kanssa ja saimmekin aika ison yleisön ympärillemme :D Lopulta kaksi rohkaistunutta lasta tulivat heittelemään meidän kanssa ja olivat niin innoissaan, etteivät malttaneet päästää meitä nukkumaan.

Paluuveneet lähtevät päivittäin 5,6,7 aamulla ja 11.30 joka on pikavuoro. Myöhemminkin lähtisi veneitä, mutta suosittelen liikkumaan aikaisin, koska auringon laskettua on aika hazardia mennä veneellä sillä osassa paikkaa on todella kivikkoista ja veneellä mennää siksakkia. Ihan hermojen säästämiseksi siis päivällä liikkuminen on mukavaa.

San Carlosiin oli mukava palata tänään. Otimme saman hotellin kuin viimeksikin (Carelhys) ja onneksi saavuimme ajoissa, sillä täällä oli jonkinlainen festivaali käynnissä (Nicaraguan turisti instituutin järjestämä) ja hotellihuoneet oli melkein kaikki varattu! Todella mahtava päätös täällä lojumiselle, tanssiesitykset olivat todella värikkäitä ja iloisia, meidän lisäksemme tätä oli todistamassa vain kourallinen turisteja :D Jotenkin huvittavaa, vaikka tiesimmekin että Nicaragua on huomattavasti vähempi turistinen kuin Costa Rica. Sky myös nappasi itselleen t-paidan joita heiteltiin lavalta. Kätevää olla pisin koko väkijoukossa. Päädyimme myös ilmeisesti paikallisiin uutisiin, sillä meidän ympärillä pörräsi vähän väliä isompia kameroita.

Huomenna menemme laivalla Ometepeen ja riippuen vastaajasta tämä tulee kestämään 8-10 tuntia. Oh noes, mutta voittaa kyllä bussin mennen tullen! Ehkä vielä löydämme jostain halvan riippumaton jossa nukkua matkan ajan.

Otin muuteen ensimmäistä kertaa jesaria mukaan ja suosittelen kyllä lämpimästi jokaiselle sen mukaanottamista. Sillä on tähän mennessä korjattu repun olkaimet, yksi flipflop ja Skyn macbookin repsottavia kulmia. Ainakin näytämme budjettitravellaajilta, kun jesaria kiiltelee kaikkialla.

Zau.

Nicaragua, jes!

Huone hostellissa ei ollut halvimmasta päästä (35 dollaria), mutta sisälsi aamiaisen ja illastimme yhdessä Gabrielin ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Hän oli kokannut päivällä paikallista pöperöä, jota saimme ahtaa napaamme mielin määrin. Seuraavalla kerralla kuulemma meidän pitää ilmottaa tulostamme, että saamme muutakin kuin tähteitä.

Gabriel auttoi meitä myös löytämään keinon päästä Los Chilesin rajalle, sillä bussien metsästys ei ollut helppoa. Suora yhteys Los Chilesiin oli ainoastaan 5.30 aamulla ja seuraava 15.00 iltapäivällä, kun Los Chilesistä viimeinen vene lähti 15.30 ja raja menee kiinni. Saimme kuitenkin tietää, että mikäli otamme bussin Ciudad Quesadaan, sieltä lähtisi busseja Los Chilesiin tunnin välein. Gabriel kirjoitti meille lapun jolla löydämme oikeaan terminaaliin (600m Norte de la Iglesia de la Merced) taksilla. 

Meidät yritettiin vakuuttaa siitä, että raja on vaarallinen ja meidän kannattaisi ottaa bussi "normireittiä" niinkuin kaikki muutkin tekee. Rajanylitys veneellä oli kuitenkin liian jännittävä ajatus, että olisimme heittäneet sen mielestämme. Bussi lähti terminaalista aika tasan klo 9 aamulla ja enpä muistanut ottaa hintaa ylös, mutta taisi olla lähelle 1700colonaa per nuppi. Samaisella yhteydellä pääsee myös La Fortunaan mikäli mielii Arenalin ympäristöön.

Olimme Ciudad Quesadassa varttia vaille 12, vaikka matkan olisi pitänyt kestää 2 tuntia. Tie oli todella vuoristoinen, mukana oli rutkasti hernerokkasumua ja yksi onnettomuus tiellä. Meillä kävi munkki, sillä ehdimme kuitenkin 12.00 lähtevään bussiin. Bussi rajalle maksoi alle 5000 colonaa kahdelta ihmiseltä ja se maksetaan suoraan bussikuskille. Kyseiselle bussimatkalle suosittelen hyviä hermoja, koska paikallisbussina se pysähtyy joka hemmetin tuppukylässä moneen otteeseen. Auringon porottaessa ikkunasta ainoa helpotus on tuulenvire ja se loppuu joka kerta kun bussi pysähtyy.

Selvisimme kuitenkin perille ajoissa ja bussi pysähtyi heittämään ihmiset ulos keskellä katua. Pienen kyselytuokion jälkeen meidät opastettiin oikeaan suuntaan laivalle. Immigration on pelkkä pieni tönö, josta kävelimme aluksi ohi kunnes jälleen kerran paikalliset ystävälliset opastivat oikeaan suuntaan. laivalippu oli kahdelta noin 11000 colonaa ja sen lisäksi piti maksaa tullimaksu 3 dollaria per nenä.

Meidän lisäksemme rajaa oli ylittämässä vain muutama paikallinen ja yksi Kanadalaisturisti. Olimme lukeneet, että joessa asusti haita joten varpaat ja sormet kannattaisi pitää visusti veneen sisäpuolella. Ilmeisesti jossain päin jokea asustaa myös kaimaaneja. Ei huvittanut ottaa selvää ja jätin varpaiden uittamiset muualle. 20 minuutin jälkeen saavuimme alueelle jossa ei saanut kuvata ja 5 sotilasta tarkastivat kaikkien matkustajien laukut, pussit ja nyssäkät. Matka itsessään kesti vain kolme varttia ja voin sanoa, että huomattavasti mielekkäämpää kuin bussissa nököttäminen!

Saavuttuamme San Carlosiin kävimme läpi perus maahantulosetit jne. Nicaraguaan joutui kuitenkin maksamaan 12 dollaria naamalta maahan tulosta. Huomasimme kuitenkin heti kohta pienen ongelman. Kaupungista ei päässyt enää siihen aikaan mihinkään muualle kuin Managuaan sinä päivänä. Alunperin halusimme jatkaa suoraan veneelle Ometepeen, mutta San Carlosista lähtee veneet sinne ainoastaan tiistaina ja perjantaina kerran päivässä. Granadaankaan ei päässyt, joten päätimme lähteä käymään El Castillossa josta olimme kuulleet paljon hyvää. Vene lähtisi seuraavan kerran kuitenkin seuraavana aamuna joten jouduimme yöpymään San Carlosissa.

San Carlos oli yllättäen itseasiassa todella tunnelmallinen pikku kaupunki. Olimme lukeneet, että se on melkoinen läävä, mutta kumpikin meistä oli varsin vakuuttuneita paikasta. Ruoka oli halpaa paikallisessa, 140 cordobaa (6dollaria) kahdelta sisältäen aamiaisen, kahvin ja tuoremehun. Hostelli oli vähän ehkä Shining- materiaalia, mutta loppujen lopuksi päivän valossa siedettävä ja maksoi 15 dollaria yöltä (löytyy internet!). Kannattaa huomioida se, ettei koko kaupungissa saanut vettä hanasta kuin aamuisin! Eli suihkut jäi aamulle, vaikka Sky urheasti peseytyi sammiossa seisoneessa jääkylmässä vedessä :D Upea auringonlasku Nicarahua järvellä oli ehdoton plussa! San Carlosiin yöksi jääminen ei siis ole kauhean paha kohtalo. Karmeampaa olisi joutua tekemään 7 tunnin matka Managuaan järkyttävillä rotiskoilla, jotka olivat paikallisbusseja.