Vinksvinks

Bocas del Toron tönöasumuksia

On aika pakata rinkka taas kokoon (miksi se on aina pakko räjäyttää ympäri hostellihuonettaaa?), muutama kommentti ja yhteenveto täällä pyörimisestä:

- Visa Electron toimii ja ei toimi. Perjantaina toimi, mutta sunnuntaina sitten ei maatti kuulemma sitä pysty lukemaan. Mastercard toimi kummallakin kerralla. Suosittelen dollareiden roudaamista mukaan jo muualta.

- Kauppoja on joka nurkassa, joten budjettimatkalainen voi kokkailla safkansa itse halvemmalla.

- Saarelta löytyy myös apteekki, posti, sairaala jne. Nykyään myös lentokenttä laiskoille (lennot Panama Citystä väliltä 80-120 dollaria, riippuen ilmeisesti ajankohdasta ja siitä ostaako piletit netistä tms.

- Colonilta on todella helppo päästä muille saarille, vaihtoehtoisesti suosittelen Bastimentosilla yöpymistä mikäli haluaa pois hulinasta.

- Hotellit/hostellit ovat melko kalliita, varaudu maksamaan dormista about 10 dollaria/yö tai 20-40dollaria privaattihuone. Voin suositella Hotel Hansia rantakadun varressa. Tilava privahuone 23-25 dollaria, lämmin vesi, wifi, yhteiskeittiö.

Tässä vielä nimimerkki Tiukun kommentti, josta saattaa olla hyötyä tänne pyrkiville travellereille:

"Ruoka Bocas del Torolla on tosiaan melko kallista: turistilisä kiinalaisten monopolisoimalla saarella. Muualla Panamassa elintarvikkeet sen sijaan ovat halpoja. 

Mutta löytyy Isla Colonilta pari halpaakin ruokapaikkaa. Pääkadun sivukadulla (Avenida Cental tai D?) on huomaamaton pikkuravintola, missä ateriat maksaa 4 USD. Samassa korttelissa pääkadulla on hieno ravintola terasseineen. 

Isla Colonillakin on aivan ihania rantoja, saaren pohjoispäässä. Merenkäynti siellä on vähäistä, joten rannoilla voi hyvin pulikoida. Jos oikein tykästyy Boca del Dragon rantoihin, sinne voi majoittuakin halpaan ja rauhalliseen majataloon. Ainoa miinus on ruokakaupan puute ja kalliit ravintolat.

Itse kävin tuolla samalla Bastimentosin rannalla (Lizard Beach). Se patikkamatka yli metsän ja kukkuloiden oli niin hirveä, etten halunnut palata samaa reittiä. Kävelin siis itään seuraavalle rannalle. Sekin matka oli melko hurja - lähinnä siksi, etten tiennyt etäisyyksistä mitään eikä reitin varrella näkynyt ristin sielua - mutta toisaalta jännä. Oli ihan Survivor-fiilis. Perillä odotti toinen maailma: luksusranta pakettimatkailijoineen. Ekat ihmiset joihin törmäsin puhuivat vielä suomea... Mutta suosittelen lämpimästi tätä saaren kiertomatkaa jalan. Jos olisin tullut veneellä suoraan luksusrannalle (Long Beach), olisin joutunut maksamaan pääsymaksun."

Suolaa haavoihin

Veneretket ovat täällä varmasti yksi parhaimmista tavoista viettää aikaa (ja rahaa), mikäli isla Colon alkaa tympiä. Niitä voi joko tehdä itsenäisesti venetakseilla tai vaihtoehtoisesti löytyy järjestettyjä kiertoreissuja esimerkiksi useamman saaren kautta biitsiltä biitsille. Valitsimme tälle päivälle Isla Zapatillaksen, jonka takia red frog beach jää nyt sitten käymättä. Toisaalta kuulimme myös, että kyseinen ranta on yleensä täynnä ihmisiä sen suosion vuoksi, joten kaukaisempi kohde oli ihan hyvä vaihtoehto.

Kyseessä oli enemmänkin snorklailuretki, joka kustansi 25 dollaria nassulta ja sen järjesti Jampan tours, joka löytyy rantakadulta. Lähtöaika oli aikaisin 9.30 aamulla. Lisäkustannuksia tulee vierailusta tällä saarella, ainakin mikäli saarivartija osuu juuri teidän kohdallenne. Lisämaksu on 10 dollaria ja perustellaan sillä, että se on luonnonsuojelualuetta.

Meidän lisäksemme veneessä oli israelilaispariskunta ja yksi kanadalainen mies, joten kohtuu kivalla pienellä porukalla liikuttiin. Matkan varrella pysähdyttiin pienellä saarella, jossa oli yksityismajoitusta ja ravintola, josta kuulemma voi tilata safkat silloin ja syödä sitten paluumatkalla. Haiskahti sen verran rahastukselta, että jätimme väliin. Hinnat olivat aika suolaiset, 9-20 dollaria per ateria. Israelilaiset olivat eilen olleet eri retkellä ja kuulemma oli kuskattu samaan paikkaan silloinkin. Jos jotain hyvää pitää saaresta sanoa, niin siellä oli suloisia papukaijoja vapaana lentelemässä.

Matka Zapatillakselle oli kohtuullisen pitkä ja perille päästyämme muutama muukin vene oli snorklauspaikalla. Olimme vähän myöhässä aikataulusta, sillä matkan varrella näimme delfiinejä! Normaalisti ne eivät sillä alueella polski, joten olimme todella onnekaita. Ankkuri pohjaan, maski silmille ja hyppy veneestä veteen. Korallit eivät olleet mitään järin ihmeellisiä, mutta kaloja oli paljon. Kannattaa huomioida, että joistakin kohdin vesi on todella matalaa koralleilla ja itse onnistuin polkaisemaan itselleni ikävän reef cutin pottuvarpaan viereen. Kirvelee muuten aivan sairaasti ja nyt vaan nahkapalat repsottaa, joten toivotaan ettei mokoma pääse tulehtumaaan.

Snorklailtuamme kolme varttia pyrähdimme pariksi tunniksi yhdelle näistä Zapatillaksen saarista. Mitään erikoista jännää siellä ei ollut, puuterinvalkoista hiekkaa ja kirkasta vettä lukuunottamatta. Iloksemme kuitenkin muutama pelikaani päätti tulla kalastelemaan veneiden suojassa piilottelevia sardiineja. Itse en paljoakaan pystynyt rannalla käppäilemään, sillä hiekka ja suolavesi tuntuivat aika ikäville haavoissa.

Palasimme takaisin samaiselle ravintolasaarelle, jotta oppaamme saivat syödyksi ja sen jälkeen uudestaan snorklailemaan läheiselle alueelle. Tämä oli kyllä lievä pettymys, koska oli niin syvää ettei nähnyt juuri mitään ja kaloja ollut nimeksikään. Ainoa hieno/karmiva juttu oli meduusat, joita bongasimme. Ensimmäinen oli pieni ja kuulemma polttava yksilö joten kiersimme sen kaukaa. Toinen olikin sitten iljettävämpi tapaus. Itse näin sen vain kohtuullisen etäisyyden päästä ja ehdin näkemään vain päänkokoisen varjon. Katsoin oikealle ja huomasin kaikkien muiden polskivan täysillä karkuun, joten paniikissa polskin perään :D En edes tajunnut mikä se oli, mutta kun joku iso tulee kohti ja muut lähtee karkuun, niin ei huvittanut ottaa selvää! Heh heh. 

Käväisimme myös laiskiaissaarella, joka oli lähinnä mangrove metikkö, jonne ei voinut jalkautua ja päädyimme pällistelemään laiskiaisia veneestä käsin. Tarkkasilmäinen bongasikin sieltä muutaman lehtien seasta, mutta kovin kaukana olivat.

Huomenna lähdemme kiitämään Bocasilta ja myös Panamasta kohti Nicaraguaa, jonne päätimme kuluttaa suurimman osan aikaamme. Pari päivää vierähtää matkustaessa, joten zau siihen asti!

Laineilla keinui...

Heräsimme aamulla kuuden aikaan johonkin katolla tapahtuvaan epämääräiseen kolisteluun. Ilmeisesti siellä pyörii rottia, lepakoita tai jotain. No eipä haitannut, ainakaan ei nukuttu liian myöhään ja päätimme käydä kipaisemassa aamukahvit (normikahvi 85senttiä, latte 2 dollaria) takeawayna. Kokkailimme aamiaiseksi munakasta ja herkuttelimme eilen ostamallamme ananaksella. Suomessa tällaista herkkua ei viitsi edes ostaa, koska hinta on niin suolainen, mutta täällä sai kypsän ananaksen vajaalla kahdella dollarilla.

Vielä 9 aikaan näytti siltä, että alkaisi sataa, mutta olimme kuitenkin jo suunnitelleet häipyvämme tsekkailemaan lähisaaria. Valitsimme tälle päivälle Bastimentoksen ja pienen kyselypyrähdyksen jälkeen tajusimme, että hinnat on fiksattu jokaisessa venetaksifirmassa samaan 3 dollaria/suunta hintaan. Hinta riippuu saaresta ja sen etäisyydestä. Hyppäsimme purtiloon ja hurautimme bastimentokselle vartissa. 

Kävelimme hetken aikaa ympäriinsä luuppaamassa saaren tarjontaa. Yksi kauppa ainakin löytyi (yrittivät perhana kiskoa ylihintaa vedestä, tarkkana hintojen kanssa!), ravintoloita ja hotellitarjontaakin oli riittämiin. Itse kylä oli erittäin viehättävä erivärisine tönöineen ja paikalliset tervehtivät kohteliaasti. Emme nähneet kuin  pari turistia meidän lisäksi. Halusimme kuitenkin rannalle ja sen sijaan, että olisimme menneet venetaksilla lähimpään sellaiseen, kuulimme, että yhdelle niistä kävelisi noin 25 minuutissa. Kävelimme osoitettua polkua pitkin, joka johti vain hautausmaalle. Tultuamme alas eräs paikallinen kuitenkin sanoi, että reitti on oikea, joten kävelimme sitten hautojen läpi pientä polkua pitkin.

Reitti ei ole kauhean vaikea, mutta mutaan on syytä varautua. Tälläisellä lällärilänkkärillä pulssikin pääsi ihan nousemaan siinä taapertaessa ylämäkiä ja alamäkiä. Matkan varrella muuten varoiteltiin siitä, että alueella ei kannata liikkua yksin, pitää kallista tavaraa mukanaan, eikä kulkea pimeällä. Me emme kohdanneet mitään epäilyttävää, muutamia paikallisia tuli vastaan hevosten selässä. 

Pieni hikilenkki kuitenkin kannatti ja päädyimme lähes autiolle rannalle, jossa meidän lisäksi oli ainoastaan paikallinen perhe, jotka kaivelivat rapuja hiekasta. Aallot olivat kyllä intensiiviset, joten kauhean pitkälle ei uskaltanut polskia, koska kaikkialla varoiteltiin "tappaja-aalloista" jotka imaisevat helposti mukaansa. Ei olisi siis kiva joutua sellaisen uhriksi paikassa, jossa ei ole ketään pelastamassa. Paras neuvo virran viemäksi olevalle tuntui olevan, että älä taistele vastaan ja odota kunnes pääset lauhemmille vesille niin voit uida rantaan.

Heittelimme rannalla reilun tunnin verran frisbeetä, dippaamalla välillä itsemme ihanan viilentävään veteen. Vaikka olikin pilvistä, rusketuimme ja ainakin itse sain punaisen nenän. Olisi siis pitänyt olla aurinkorasvaa mukana. Pilvinen sää on petollinen. Paluumatka oli se sama 3 dollaria ja urheilujen jälkeen palasimme suoraan hotelliimme ottamaan päiväunet. Huomenna ehkä uusi saari ja uudet rannat, maanantaina ajattelimme ottaa hatkat täältä jonnekin muualle.

Vihdoin perillä!

Aamulla häivyimme kuppasesta luukustamme asap eli 7 aikaan kuttuuntuneena hintatasosta noin ylipäätään. Ainoa hyvä puoli Sixoalassa yöpymisessä oli se, että rajalle käveli viidessä minuutissa. Rajamuodollisuudet hoitui nopsakasti pienen jonotuksen jälkeen. Homma toimi niin, että sillan alkupäässä hoidettiin maastapoistumisleimat passiin, jonka jälkeen käveltiin erittäin rähjäisen sillan yli Panaman puolelle. Tältä sillalta ajelee kuulemma rekat ynnämuut painavat ajoneuvot. Itse sai varoa ihmisen mentäviä aukkoja, ettei pudonnut alas. Jokainen lauta liikkui jalkojen alla epämukavasti ja mietin vaan milloin joku niistä lahoaa alta.

Panaman puolella iskettiin taas uudelle luukulle, jossa meidän piti antaa passit leimoja varten ja todistus maasta poistumiseksi. Mikäli sitä ei ole, bussilipun (ilmeisesti noin 14 dollaria) voi ostaa Costa Rican puolelta. Meillä kävi tuuri ja pitkän kyyläilyn jälkeen meidän lentoliput kelpasivat todisteeksi, vaikka niiden pitäisi olla nimenomaan Panamasta, eikä Costa Ricasta. Säästöä siis syntyi. Tämän jälkeen seuraavalle luukulle maksamaan tullille 3 dollaria per naamavärkki ja se oli sitten siinä. Viisumiahan maihin ei tarvita, joten se säästää aikaa ja massia.

Rajakaupungista pääsisi ilmeisesti bussillakin törkeän halpaan hintaan, mutta koska niitäkin olisi pitänyt odottaa määrittelemättömän ajan verran ja joutunut vaihtoja tekemään matkan varrella, päädyimme taksiin. Tunnin matka rajalta Almirantesiin maksoi kahdelta ihmiseltä 20 dollaria, varmasti pystyi vielä alemmaksikin tinkimään ja halvemmalla pääsee jos jakaa taksin vielä useamman kanssa. Me olimme ainoat turistit, joten eipä jaeltu mitään. Almirantesissa maksoimme venetaxin, joka oli 4dollaria suunta tai 7 dollaria menopaluu. Kannattaa siis ottaa menopaluu, sillä saarelta ei muulla tavalla pois pääse ja sen pystyy käyttämään milloin vain. Less pain and money.

Veneretki hoitui kolmessa vartissa, jonka jälkeen tuntui kuin olisi istunut päivän tuulettimen edessä. Kovaa siis mentiin pienellä vaappuvalla purrella, joka olisi varmaan uponnut mikäli joku olisi pieraissut. Onneksi turvallisuudesta huolehdittiin asianmukaisesti pelastusliivein. Maisemat olivat upeita ja rantaviivaa reunusti vieri vieressä pienet hökkelimäiset tönöt, osittain rannalla, osittain vedessä. Saavuimme Isla Colonille, joka on Bocas del Toron "pääsaari" ainakin turistimielessä. Täältä löytyy kaikkea, majoitusta, kauppoja, hotelleja, bileitä ynnämuuta. Bocasilta löytyy kuitenkin läheltä upeita pikkusaaria, joille pääsee veneillä muutamalla dollarilla milloin vain mikäli mielii upeille vähäturistisille rannoille ja elämysreissuille.

Isla Colon vaikuttaa letkeältä backpacker mestalta ja ajattelimmekin viihtyä täällä ainakin muutaman päivän. Hotellit/hostellit ovat melko kalliita, kahden hengen luukku tuntui olevan vähintään 20 dollaria ja suurin osa ilman lämmintä vettä. Yksinäisiä matkustajia dormit palvelevat halvemmalla. Päädyimme hotel Hansiin, jossa saimme ison ja viihtyisän huoneen omalla, lämpimällä suihkulla 25 dollarin hintaan. Huippujuttu on se, että mestassa on ilmainen wifi ja yhteiskeittiö, jossa voi itse kokkailla safkat. Lievää masennusta aiheutti meinaan myös se, että alunperin tulimme uskossa, että safkailu on todella halpaa. No näin ei ole, vaan ateriasta saa maksaa 5-10 dollaria per nuppi. Joten säästää pitää sitten vaikka aamiaisissa ja välipaloissa.

Tämä päivä meni akkuja lataillessa ja itse otin perus kuuden tunnin päikkärit vain herätäkseni syömään, kirjoittamaan kuulumiset ja olemaan valmis koisaamaan jälleen. Huomisesta eteenpäin käymme tutustumassa saaren kaukaisempiin osiin ehkäpä pyörällä ja muihin saariin venetaxilla. Itse ainakin haluaisin käydä red frog beachilla, jonka on sanottu olevan upea. Mikäli kyllästymme Coloniin, saatamme myös vaihtaa asuinpaikkaamme Isla Bastimentosille.

Yllättävää muuten, että täällä on vähemmän hyttysiä mitä olin odottanut. Positiivinen yllätys, sillä kumpikaan meistä ei ole mutustellut malarialääkkeitä, meillä ei ole hyttysmyrkkyä eikä hyttysverkkoa. Sky on myös jo kerran sairastanut denguen, joten eri kanta voisi olla hänelle kohtalokas. Ei kiva. Ilmasto on täällä todella miellyttävä varsinkin iltaisin, ei kuuma, mutta tarkenee teepparilla. Päivisin iskee kyllä välillä ihan hiki. Tällä hetkellä Tyynenmeren puoleisella Panamalla on ilmeisesti sadekausi pahimmillaan, mutta täällä karibian puolella kun sataa tasaisesti ympäri vuoden, löytyy myös aurinkoisia päiviä. Tänään tosin satoi kuin saavista kaatamalla pari tuntia ja salamoikin kivasti.