Kuumotus

Eilinen meni laiskotellessa, syödessä ja nukkuessa. Tänään aamulla herätessä (myöhäisemmin kuin vielä kertaakaan tällä matkalla) iski syyllinen olo joutilaisuudesta ja vuokrasimme pyörät päiväksi. Olimme kuulleet, että vain 5 kilometrin päässä helppoa tietä pitkin päätyisi Ojo de Aqualle eli luonnon lähteelle. En ollut nähnyt siitä kuvia saati lukenut mitään ja kuulimme parilta travellaajalta sen olevan kiva ja virkistävä paikka.

En tiedä mitä odotin, jotain luonnollista lampea virkistävällä vedellä ja paria turistia. Pääsimme paikalle noin 25 minuutin polkemisen jälkeen ja noh.. Petyin aika pahasti. Kyseessä on uima-altaan näköiset rakennelmat joita ympäröi aurinkotuolit ja heti kun pääsimme pyörien selästä käteemme lykättiin paikan vieressä olevan ravintolan ruokalistat. Puhumattakaa paikallisten ja turistien määrästä. Ihan kuin olisi päätynyt jonkinlaiseen kylpyläkeskukseen kaikilla hienouksilla :D

Päädyimme kuitenkin dippaamaan itsemme lähdeveteen ja olihan se hurjan virkistävää. Ei liian kylmää, mutta todellakin piristävää tuskaisen kuuman pyöräretken jälkeen. Sisäänpääsymaksu oli 3 dollaria henkilöltä ja vilkaisin ruokalistoja niin oli kallista verrattuna muihin ravintoloihin täällä. Juomat olivat tosin kohtuuhintaisia, mutta jätimme väliin. En myöskään ottanut paikasta kuvia, ihan koska se oli sen verran masentavaa ja keskityin kuvaamaan tulivuori Concepcionia, joka oli vihdoin paljastanut huippunsa pilviverhosta. Aika kuumottavan jyrkän näköinen ja ollaan vakavasti harkittu sille kiipeämistä huomenna/ylihuomenna. Kiipesimme jo Sumatralle melkein kaksi kertaa korkeammalle tulivuorelle ja koska tiedämme sen olevan sairaan haastavaa, psyykkisesti on aika vaikea ryhtyä siihen uudestaan.

Ometepe on aika mielenkiintoinen paikka. Aivan kun oleskelisi yhdellä isolla maatilalla. Tiellä ja teiden vieressä kulkee vapaana koirat, kissat, kanat, hevoset, lampaat, vuohet ja aasit. Mitään eläimiä ei ole kytketty pihoille vaan kaikki kulkevat oman tahtonsa mukaan. Jotenkin hassua, mutta kaipa jokainen tietää omat lemmikkinsä ja kanojensa määrän täällä. Vähän ehkä tuntuu pahalta syödä kanaa, kun sellaiset tepastelee jalkojen juurella ravintolassa :D

Siinäpä tämän päivän asiat, loppupäivä menee jälleen varmaan riippumatossa ja illalla käymme varmaan nauttimassa drinkin tai kaksi little Morgan'sissa, joka on ehkä yksi tunnetuimpia backpacker mestoja täällä. Kävimme luuppaamassa huoneet sieltäkin, mutta kallista oli eikä lähellekään niin hyvät huoneet kuin Santa Cruzissa. Fiilis oli kuitenkin rento ja olemme tavanneet muutamat travellerit sieltä, joten aiomme käydä ihan hengailemassa siellä ja vaihtamassa kuulumisia. Suosittelen kuitenkin Santa Cruzia yöpymiseen, halvemmat huoneet ja mieletön kokki! Safka on täällä parasta mitä olen reissun aikana suuhuni laittanut.

Myrskyä tyynen edellä

Ometepe oli alusta alkaen sellainen must see stoppi, josta olimme kuulleet paljon, joten pakkohan sinne oli päästä! Periaatteessa kahdesta tulivuoresta muodostuva saari oli kuin suoraan fantasiatarinoista! Olimme San Carlosissa tosiaan vähän huonoon aikaan keskiviikkona ja seuraava laiva sinne lähtisi vasta perjantaina. Kävimme välissä El Castillossa ja vietimme kaksi yötä San Carlosissa. Nyt oli kuitenkin aika päästä jonnekin missä voisi viettää useammankin tovin!

Aluksi laivassa oleva ilmastointi oli pelastus, sillä päivä oli polttavan kuuma ja tietyllä ahdistavalla kosteudella höystetty. Lippujahan turisteille myydään ainoastaan ensimmäiseen luokkaan. En tiedä onko tässä kyseessä turvallisuus vai rahastus, mutta liput olivat todella halvat (161 cordobaa) joten sama se. Arvioitu saapumisaika Ometepeen on 23-01 yöllä eli melko myöhään. Emme olleet varanneet hotellia etukäteen, joten toivoimme, että löytäisimme tuurilla hyvän paikan ainakin ensimmäiseksi yöksi.

Iltaa kohden ilmastointi alkoi olla todella hyytävä. Olimme jo etsineet taustatietoa ja osasimme varautua kylmyyteen vaatteilla. Itselläni oli päällä loppujen lopuksi verkkarit (alla legginsit), t-paita, ohut huppari, neule ja otin torkut vielä kietoutuneena kahteen ohueeseen kaulahuiviin. Jouduimme myös keskelle ukkosmyräkkää, joka meni tosin nopeasti ohi. Plussana laivassa oli pitkät pehmustetut penkit jossa oli helppo ottaa torkut sillä meidän lisäksemme laivassa ei muita turisteja ollut :D

Saavuimme saarelle puoli yhden aikaan yöllä rättiväsyneenä. Satamassa odotti muutama toivorikas taksikuski odottamassa turisteja ja kaksi nuorta poikaa jotka olivat auttamassa eksyneitä turisteja. He lupasivat myös ajattaa meidät ilmaiseksi mikäli yöpyisimme Altagraciassa, jonne laivakin meidät toi. Halusimme kuitenkin suoraan jonnekin mukavampaan paikkaan ja maksoimme siitä 20 dollaria. Ongelma laivan saapumisessa noinkin myöhään oli se, että kaikki paikat olivat kiinni. Järjetöntä siihen nähden, että laiva San Carlosista Ometepeen lähti vain kahdesti viikossa. Tai sitten typerää, että miksi se lähtee ylipäätään niin myöhään.

Jouduimme kirjaimellisesti herättelemään hotellin/hostellinpitäjät ja pettymään useampaan kertaan kun huoneet olivat joko täynnä tai sitten kukaan ei herännyt. Loppujen lopuksi päädyimme Santa Cruziin, mutta tarjolla oli sille yölle vain dormeja, joten maksoimme dormista enemmän kuin privahuoneesta (8dollarii/hlö verraten 15 dollaria/huone). Tänään saimme kuitenkin siis privahuoneen ja olemme nauttineet päivästä lähinnä löhöämällä riippumatoissa. Myöhemmin jaksamme ehkä kävellä rannalle, mutta seikkailut jätetään huomiselle ja tuleville päiville.