Shit happens but life goes on

"Don't be afraid to rock the boat.

 If someone falls out, 

then they weren't meant to be in your boat"

Mä olen parantumaton optimisti, enkä ole koskaan jäänyt sängynpohjalle säälimään itseäni. Ainakaan päivää paria pidempään. Jatkan siis maailmanvalloitusta tästä eteenpäin yksinäni ja jos joku kuvitteli, että mulla olisi vaikeuksia keksiä uutta suunnitelmaa, ei se henkilö tunne mua yhtään. Rakastan suunnitelmia, varsinkin jos ne liittyy jollain tapaa matkustamiseen. Reissaaminen ja sen suunnittelu on mitä parhaimpia keinoja välttää masentuminen ja parantua henkisistä sydänsairauksista. Tämän enempää en aio tarjota sosiaalipornoa, vaikka sillä mässäileminen on mitä ihaninta.

Mulla ei ole ollut pitkään aikaan mitään hajua miksi haluan isona (eikä sen puoleen halua kasvaa aikuiseksi), mutta sentään jonkinlainen suunta mihin edetä. Pari päivää sitten se oli Los Angeles ja pieni reissu ennen sitä. Nyt ei ole sitäkään, joten kaksi päivää on mennyt aika sumussa miettien mitäs tässä nyt sitten tekisi. Kotona masentuminen ja asioiden murehtiminen ei kuitenkaan mitään auta ja niiden hyvien ystävien avulla, jotka ovat olleet tukena (kiitos vaan ihanat, tiedätte ketkä <3) olenkin jo aikalailla päässyt takaisin tolpilleni.

Tilannehan on mitä loistavin lähteä matkalle. Mulla ei ole kämppää, koska annoin sen viime syksynä pois. Kissat on edelleen rakastettuina siskon luona (vaikka ikävä niitä onkin) ja mulla ikuinen matkakuume. Tällä hetkellä muutenkin olo on, että kauas on päästävä ja mielellään ei lähellekään Jenkkilää. Työsopparikin päättyy sopivasti huhtikuussa ja työtä riittää taas sitten kesäksi. Minne siis lähtisi?

Ei tähän ollut kuin yksi vastaus, Asia, we meet again! ;) Mulla on aina ollut unelmia ja asioita, joita haluan saavuttaa elämässäni ja nyt taitaa ainakin yksi olla TOP10 listassa ruksittavissa. Vielä kun kysyin haluaisiko veli mukaan, niin ei tarvinnut kahdesti kysyä. Me lähdetään Nepaliin ja mikäli olosuhteet suo, valloitamme Mount Everesting Base Campin vielä huhtikuun aikana! Salilla ja juoksumatolla rehkiminen ei ole siis ollut turhaa vaikken bikinikuntoa pääsekään esittelemään ihan heti, ellemme rankan trekin jälkeen ehdi Goalle vähän nautiskelemaan ihan lomailustakin :D

To be continued... California!

Biitsiä viime huhtikuulta. Thaimaa.

Maaliskuu kolkuttelee jo ovella, eli jäljellä on enää reilu kuukausi Suomessa hytisemistä. Sen lisäksi, että Los Angeles kutsuu, on mulla myös muita suunnitelmia! Jo viime vuoden puolella kaverini Nina kertoi suunnittelevansa reissua jenkkilään, jonka loppuosa kuluisi Kalifornian puolella. Ihan loistavaa, sillä se aika sattuu olemaan juuri huhtikuun alussa, silloin kun olen itsekin suuntaamassa takaisin. 

Tämän hetken alustaviin suunnitelmiin kuuluu siis yöpymiseen sopiva ajoneuvo, 2-3 tyttöä ja 12 päivän matka. Reissu tulee pitämään sisällään kauan kaivattua aurinkoa, rantoja ja tietysti bikinit. Bikinikunto jo häämöttää ja onneksi on vielä noin kuusi viikkoa aikaa viimeistellä se. 

Itse reitti on vielä todella alkutekijöissään, mutta suuntaa antavia raameja olemme jo laatineet. Los Angelesista lähdemme ajamaan luultavimmin rannikkoa pitkin San Franciscoon ja sieltä sisämaahan Yosemiten kansallispuistoon (punapuita!!<3). Tämän jälkeen ajaisimme Nevadan puolelle Las Vegasiin (tietysti) ja lopulta San Diegon kautta takaisin Losiin. 12 päivää on tiukka aika ja tarkoitus ei ole hampaat irvessä ajaa aamusta iltaan. Ajot pidetään mahdollisimman lyhyinä ja suunnitelma muuttuu varmasti matkan varrella.

Ennennäkemätöntä materiaalia. Uu.

Downtown LA

Fashion District, Downtown LA

Huntington Beach

Huntington Beach

Lupasin silloin tällöin päivitellä julkaisematta jääneillä kuvilla. Tässähän tätä herkkua taas on. Pari kuvaa Losista ja kaksi alempaa on otettu Huntington Beachilta, kun lähdimme randomisti eräänä aamuna autoretkelle. Tarkoituksena oli päästä Meksikon rajalle, mutta sitten laski aurinko ja päätimme ajaa takaisin ;)

Suomessa olen edelleen, Sky pääsi vihdoin Losiin ja olemme virallisesti kaukosuhteessa. Ainakin huhtikuuhun saakka. Yhyy. 10 tunnin aikaero on varsin hankala, joten lähinnä kirjoittelemme pikaisia viestejä niihin aikoihin kun toinen on nukkumassa. Enää kaksi kuukautta tätä lumista sohjoa ja sitten pääsen takaisin aurinkoon. Toivottavasti!

Nälkäpäivä

Downtown Los Angeles

Jos nyt vaikka karistaisi pölyt blogista ja päivittäisi viikon tapahtumia. Jostain syystä vähään aikaan ei ole tuntunut tapahtuneen mitään merkittävää (saati kuvattavaa), mutta jotain epämääräisiä ripaleita löytyy kerrottavaksi :D

Onnistuimme saamaan kissanhoitokeikan viideksi yöksi, jona aikana asuimme uusien ystäviemme Laurien ja Markin luona pitäen seuraa heidän kahdelle ylisuloiselle kissalle, Bellalle ja Bobbylle. Pakko sanoa, että se oli yksi mukavimmista töistä mitä olen elämäni aikana tehnyt ja päivät kuluivat kissoja rapsutellen, altaalla aurinkoa ottaen ja viereisessä ostoskeskuksessa pörräten. Omistajat olivat erittäin tyytyväisiä palatessaan sunnuntaina, sillä kissat vaikuttivat heidän mielestään erittäin rentoutuneilta ja tyytyväisiltä. He olivat itse juuri muuttaneet 10 päivää aikaisemmin kyseiseen asuntoon ja olikin paljon parempi, mikäli joku olisi Bellan ja Bobbyn kanssa päivittäin, eikä tule vain heittämään raksuja kippoon kerran päivässä.

Kiitospäivän ateria

Torstaina oli kiitospäivä ja alunperin meidän piti lähteä Duncanin ja Sergian mukana maaseudulle viettämään perhejuhlaa, mutta kissanhoitokeikka tuli väliin ja jouduimme huolehtimaan itsestämme. Luulimme, että ruoan löytäminen olisi helppo nakki, olemmehan sentään jenkeissä ja varmasti täällä olisi laiskoja jenkkejä, jotka eivät jaksa itse kokata. Päädyimme loppujen lopuksi kävelemään kaksi tuntia, sillä kaikki ravintolat, mäkkäriä myöten olivat kiinni! En koskaan uskonut, että voisin olla täällä nälkäinen. Oma kiitospäivän ateriamme koostui 7elevenistä ostetusta pakastepitsasta, suklaasta ja kokiksesta. Pitsa oli ihan karseaa pullaa with epämääräinen pepperonihässäkkä. Hyvän mielen saimme lahjoittamalla 6 dollaria kaupan ulkopuolella päivystävälle kodittomalle, joka juoksi suorinta tietä kauppaan. Toivottavasti osti ruokaa eikä viinaa.

Ostoskeskuksesta löytyy karuselli lapsille ja lapsenmielisille

Pakollisia houkutuksia joka nurkassa

Herkkutarjouksia joka kaupassa

Meidän saalis shoppailureissulta

Jonotusta kauppaan, sillä muuten ei mahtuisi edes sisään

Perjantai oli THE musta perjantai, jolloin jenkit menevät tunnetusti sekaisin. Black friday on yksi kiireisimmistä kauppapäivistä vuodessa ja periaatteessa aloittaa joulumyynnit. Lähes kaikilla kaupoilla on silloin hyviä tarjouksia ja ihmiset aloittavat jonottamisen mm Walmartiin, Macy'siin jne. jo edellisenä yönä, koska haluavat parhaat tarjoukset. Kävimme Skyn kanssa vähän haistelemassa tunnelmia Topangassa. Vaikka hetkellisesti jouduimme ostoshuuman valtaan, ostoskassiin päätyi ainoastaan Burt's beesin huulirasvoja. Burt's bees on klassikko, jota ihmiset ovat hamstranneet aina ulkomailla käydessään, mutta nykyään sitä taitaa löytyä jo ihan Suomesta. En tiedä paljonko Suomessa huulirasvapuikosta saa maksaa, mutta nyt sai niiiiiiin halvalla, että oli pakko ostaa. Neljä huulirasvapuikkoa (ja söpön rasian) sai 9,90 dollarilla (normaalisti 3 dollaria per puikko) eli alle 2 euroa kappaleelta. 

Tämä alkaa kohta olemaan jo jonkinlainen jenkkiruokablogi, mutta kävimme Skyn kanssa korkkaamassa Cheesecakefactoryn. Rakastan The Big Bang Theorya yli kaiken, joten kyseinen ravintola on jo entuudestaan tuttu. Ruoka oli ihan järjettömän hyvää! Oma pastani oli herkku, annokset valtavia ja tietysti juustokakkujälkiruoka oli mieletön. Silti liputan edelleen Crumbsin puolesta parhaiden jälkiruokien valmistajana :D 

Koska todellinen kiitospäivän ateria jäi syömättä, vietämme tänään rääppiäisiä Mintyn luona ja tuhoamme jääkaapin jämäkalkkunan ja kurpitsapiiraan. Loppuviikosta yritämme vihdoin päästä tsekkailemaan Hollywood- kyltin, kummallakin on jos jonkinlaista hommaa ja perjantaina meille on järjestetty ilmaiset hiustenleikkuut :O!