Voiko häämatka olla vain matka?

Astelimme onnellisesti avioliiton satamaan 9. heinäkuuta ja mukana todistamassa meidän onnea oli fyysisesti reilu 100 läheistä ja hengessä mukana vielä enemmän <3 Vieläkin hymy leviää takaraivolle, kun sitä muistelee ja etenkin 800 valokuvan läpi käyminen saa aikaan mukavia perhosia vatsassa. Me emme tosin lähteneet perinteisesti suoraan häämatkalle, sillä itse olin sidottu kesätöihin (sain palkatonta lomaa juuri ja juuri viikoksi rouviintumista varten) ja syksy on/oli pitkälti sidottu M:n töiden ympärille ja itsekin yritän räpeltää opinnäytetyön pois alta. Meillä on kuitenkin häämatka vihdoin tiedossa, nimittäin heti joulukuun alkuun suuntaamme Sri Lankan lämpöön!

Millainen on sinun unelmien häämatka? Meille nimittäin tuli vähän kiistaa häämatkan sisällöstä, johtuen erilaisista matkailumieltymyksistämme. Olen nimittäin jo useampia kertoja matkustanut Aasiaan reppureissumeiningillä, erittäin pienellä budjetilla ja valinnut aina halvimmat yöpymisvaihtoehdot. En toisaalta ole koskaan kaivannutkaan luxusmatkailua "all inclusive" tyyliin. Häämatkalta kuitenkin toivoisin vähän enemmän. Mukavampaa matkailua, mukavampia hotelleja ja sitä "vain me kaksi"- fiilistä. M taas ei ole koskaan reppureissannut elämässään ja palaa halusta päästä kokemaan esimerkiksi paikallisen juna- ja bussimatkailun ihanuudet (ja kamaluudet). Meillä ei myöskään ole tällä hetkellä yksinkertaisesti rahaa pistää useita tonneja yhteen matkaan.

Olemme tehneet jo ajatustyönä kompromisseja matkan sisällöstä. Päätimme, ettemme varta vasten kutsu matkaa häämatkaksi, jotta emme lataa sille aivan älyttömiä odotuksia. Lähdemme luultavasti reissuun rinkat selässä jo ihan käytännöllisistä syistä, sillä tulemme liikkumaan paikasta toiseen (niillä busseilla ja junilla). Yövymme kuitenkin aavistuksen tasokkaammissa paikoissa, jossa saamme myös sitä omaa rauhaa (dormit on pois laskettuja :D) ja laskemme pennejä vain järjen rajoissa. Meille tulee siis tavallaan budjettihäämatka. Tai ehkä vähän tasokkaampi reppureissu ja teemme luxus- matkan joskus myöhemmin.

Asiasta kukkaruukkuun. Meillä on siitä erikoinen tilanne edessä, että vuoden lopussa emme tiedä mitä tapahtuu. Mulla saattaa olla tiedossa suoraan valmistumisesta vuoden pesti, mutta M:n työtilanne on edelleen kysymysmerkki. Hänellä on töitä vuoden loppuun saakka ja sen jälkeen olisi tarkoitus löytää uusi työ. Se ei välttämättä ole edes Suomessa, joten jos itse olen täällä vuoden sopimuksella, niin meille tulee heti avioliiton alkuun luultavasti etäilyä :D Tämä ei ehkä ole ongelma, jos työ on täällä Euroopassa, mutta pidemmät välimatkat ja aikaerot varmasti rasittavat suhdetta ihan eri tavalla. Yhtä työtä jo tarjottiin, mutta siitä kieltäydyttiin. Se olisi ollut Jenkkilässä. Kieltäytyminen ei tosin johtunut ainoastaan siitä, että olisimme olleet niin pitkään ja niin kaukana toisistamme, vaan itse työstä. Mutta tällaisia kuulumisia parisuhteen, opiskelun ja töiden suhteen.

Hymyjen maa

Kun Siem Reapin ja Phnom Penhin pölyt saa karistettua jaloistaan saattaa käydä niinkuin meille, nimittäin hämmästyä kuinka ihania ja vilpittömiä ihmisiä Kambodza on täynnä. Siem Reapista teimme reissun aluksi rannikolle, Otres 1:lle, josta löysimme kauan kaivattua lomafiilistä. Mitään autenttista kokemusta sieltä ei toki saa muusta kuin rantaelämästä, mutta viiden päivän rantatuolissa makoilu tuli niin tarpeeseen opiskelukiireiden keskelle. Rannikolle kannattaa suunnata siis rentoutumismielessä ja Otres 1 oli rantavaihtoehdoista meille hyvä, sillä se oli mukavan rauhallinen, mutta ei toisaalta aivan kuollut. Hinnat yllättivät meidän jälleen paikanpäällä, sillä rupuisinkin bungalow kylmällä suihkulla maksoi 15€/yö. Järkyttävän torakkaepisodin jälkeen päädyimme rannan dormiin, joka oli hintansa ja sijaintinsa vuoksi aika lailla täydellinen.

Reissun todelliset kohokohdat alkoivat vasta rantaelämän jälkeen, kun mietimme, että mihin ihmeeseen kulutamme vielä viisi päivää ennen paluuta Phnom Penhin suuntaan. Kuulimme myös vähän nihkeitä mielipiteitä Kampotin kaupungista, jota olimme miettineet etukäteen. Päätimme kuitenkin lähteä katsomaan tämän joenvarsikaupungin ja se oli paras päätös reissussa! Kampot osoittautui todella tunnelmalliseksi pieneksi kaupungiksi. Oli ihan käsittämätöntä kuinka pienet lapset ohi kulkiessaan tervehtivät iloisesti suupielet takaraivolle venyneinä. Toki paikasta löytyi turismin tuomia ravintoloita ja pikkukauppoja, mutta kovin vähän verrattuna muihin Aasian kaupunkeihin. 

Suosittelen Kampotia ehdottomasti useammaksi päiväksi! Sieltä kannattaa vuokrata mopo, kierrellä ihanissa pikku kylissä lähistöllä, tehdä retki läheiselle Bokor- vuorelle ja luonnonsuojelualueelle. Myös Kepin rantakaupunki on päiväretken päässä Kampotissa, jossa voi käydä haistelemassa ja maistelemassa kalatorin antimia ;). Kampotin keskustasta löytyy mielestäni Aasian paras tori! Toisin kuin monet muut Aasian torit, jotka ovat pitkälti turistien valtaamat, täällä kaikki paikalliset tekevät päivän ostokset. Me jopa kävimme syömässä aamupalaa torikeittiöstä ja uskallan kyllä suositella.

Bokor- vuoren reissu on mukava, sillä vuoren huipulle päristellessä löytyy myös matkan varrelta kivoja kuvauspaikkoja. Ensimmäinen yllätys oli aivan valtava Buddha patsas, joka yhtäkkiä putkahti mutkan takaa pilvistä. Paikalla oli paljon paikallisia koululaisia, jotka tulivat vain patsaan takia paikalle. Meni vain hetki niin meille tultiin juttelemaan ja pakko kyllä hämmästellä kuinka uskomattoman hyvin pienetkin lapset puhuivat englantia! 

Matkalla myös pääsee ihastelemaan vanhaa katolista kirkkoa, josta on lähinnä rauniot jäljellä. Löysimme myös muita raunioita, kun kiertelimme asfalttitien loputtua huipulla. Yksi asia kyllä kadutti jo siellä ylhäällä, nimittäin rannalta lähtiessä kuvittelimme olevamme jo tarpeeksi karaistuneita auringolle. Koko päivän retki vuorelle ei todellakaan antanut yhtään armoa vaan paloimme veljen kanssa kumpikin aika ikävästi reissun aikana :D Mulla paloi reidet ja veljen kädet oli aika lobsterimateriaalia loppureissun..

Vaikka kertomukseni Siem Reapista ja Angkor Watista olikin negatiivinen niin kokemukset ja muistot Kampotista ja lähiympäristöstä jätti kaipuun Kambodzaan. Onneksi tämä osuus jäi viimeisenä sokerina pohjalle :). Eksyimme muutamaankin kertaan mopoillessamme ympäri seutuja, mutta kertaakaan ei ollut turvaton olo kun hymyilevät ihmiset opastivat aina oikeaan suuntaan eksyneet matkalaiset :D 

Loppuun vielä fiilistelyä Kampotin lähistön kylistä ja "maaseudulta".

Perinteitä, onko niitä?

Kaikissa maissa on varmasti oma joukkonsa erilaisia uskomuksia, jotka vaikuttavat hääpäivän toimintaan. Monet uskomukset liittyvät asioihin, joilla on huonoa onnea tuovia vaikutuksia ja niitä yritetään parhaan mukaan välttää. Pitihän sitä tietysti etsiä tietoa näistä uskomuksista, että tietää välttää pahimmat mokat!

Morsiamen pitäisi olla erityisen varovainen alttarille astellessaan, sillä hunnun päälle astuminen on huono juttu, eikä kirkkoon tullessa pitäisi katsoa enään taakseen. Tästä syystä kaasot ovat erityisen hyödyllisiä, kun he pitävät huolen hunnun pysymisestä radallaan (mikäli morsiamella on täyspitkä huntu). Puolassa avonaiset kengät häissä ovat harvinaisuus, sillä onni pääsee karkaamaan avonaisista kengänkärjistä. Asusteista myös aidot helmet ovat huono juttu!

Mikäli seremoniasta on selvitty ilman huonoa onnea ja pari poistuu kirkosta onnellisena avioparina, sataa ulkopuolella niskaan riisin lisäksi kolikoita. Onneksi Puolassa on myös hyvin pientä valuuttaa, meinaan kaksieuronen otsalohkossa voi tuntua aika ikävältä. Toivotaan, että meidän vieraat ei tähtää suoraan meitä kohti :D. Hääparin tulee kerätä kaikki kolikot maasta saadakseen onnea tulevaisuuteensa.

Perinteisiin kuuluu myös matka kirkolta juhlapaikalle, jossa satunnaiset ihmiset tai puolitutut pysäyttävät hääletkan vaatien tehtävien suorittamista tai lahjuksia. Lahjuksena erityisen mieluinen juttu on tietysti vodka.

Puolassa on muuten erilainen tapa kutsua vieraita häihin. Kutsun voi nimittäin saada joko pelkästään kirkkoon, juhliin tai molempiin! Se on ihan normaalia, eikä kukaan loukkaannu vaikka omassa kutsussa ei olisikaan pippaloita mainittu. Näin ollen vieraiden määrä saattaa pitkin päivää vaihdella. Meillä tosin kaikki vieraat on kutsuttu koko juhlan ajaksi.

Juhlapaikalla ensimmäisenä tarjotaan hääparille leipää ja suolaa. Niiden tarkoitus on estää, ettei pari joutuisi koskaan näkemään nälkää ja suola muistuttaa elämän hankaluuksista, jotka parin tulee kohdata yhdessä. Leivän ja suolan jälkeen nautitaan lasi shampanjaa. Kun lasit on tyhjät, hääpari heittää ne olan yli toivoen mahdollisimman paljon onnea tuovia sirpaleita.

Osa näistä olikin ennestään tuttuja itselleni, sillä olen kolmissa puolalaisissa häissä ollut vieraana. Otin tähän mukaan lähinnä "uudempia" uskomuksia, jotka vielä näkyvät tai saattavat näkyä tämän päivän hääperinteissä. Juhlaan liittyy vielä paljon perinteitä, jotka eroavat meidän suomalaisista häistä. Niistä teen oman osansa ja katsotaan kuinka paljon meidän häissä on puolalaisia ja suomalaisia perinnejuttuja mukana ;)

Kambodža= Angkor Wat?

Palataanpa hetkeksi pari kuukautta taaksepäin, sillä ehdin tässä joulun ja koulustressin välissä piipahtaa Kambodžassa veljeni kanssa. Emme suunnitelleet reissua sen kummemmin rajoittamaan menemistämme, mutta Angkor Watin halusimme nähdä ja kuluttaa osan reissusta rannalla makoillen. Pahoittelen jo nyt, että en hehkuta tätä massiivista temppelikompleksia vaikka eihän se ole Angkor Watin vika, että se on niin suosittu ja sen mukana tulevat kaikki ikävät lieveilmiöt.

Top 5 syytä miksi en pitänyt Angkor Watista

1. Minä ja tuhannet muut turistit

2. Selfiekepit

3. Hintataso

4. Jatkuva huijatuksi tuleminen

5. Tuputus

Näet sielusi silmin kuinka aurinko nousee upeasti temppelin takaa ja saat otettua tästä mielettömästä hetkestä rauhassa kuvia sydän pakahtuen. Todellisuudessa tappelet hyvästä spotista tuhansien turistien kanssa ja jokaisessa kuvassa jonka otat, on vähintään yksi selfiekeppi (joita sitten jälkikäsittelet, kun huomaat ettet saanut yhtään kuvaa ilman noita hiton keppejä!). Takanasi rääkyy yksi jos toinenkin toivorikas myyjä tuputtamassa kirjaa, kahvia, aamupalaa ja rihkamakoruja.

Kun pääset vihdoin kiertelemään temppeleitä saatat huomata, että rahasi ovat himoittua tavaraa. Mekin melkein pääsimme eroon parista ylimääräisestä dollarista, kun varomatta astuimme sivukujille. Kaksi miestä odottivat suitsuketikut kädessä patsaan vieressä ja tyrkkäsivät ne varomattomien käteen esittäen jonkinlaisen kiitosmantran jonka aikana taputtelivat patsaan mahaa. Itse olen aina mieltänyt tällaiset paikat "katsoa saa, mutta ei koskea"- paikoiksi ja voin kuvitella mitä noillekin patsaille tapahtuu kun tuhannet ihmiset hinkuttaa rasvaisilla käsillään niitä. Näin ollen kiitimme ja jätimme hieromiset väliin. Muilta huomasin näiden miesten vaativan tietysti heti tämän hienon esityksen jälkeen lahjoituksia.

Jossain vaiheessa kiersimme vähän epäsuositumpaa temppeliä, kun meidät johdateltiin metsään. Kylttejä joissa luki exit (tai joku muu poistumistietä vastaava) oli selvästi siirretty, mutta nuoret miekkoset "avuliaina" meitä kilttejä turisteja opasti salatemppelille. Seuraamme lyöttäytyi yksi näistä opastajista, joka hetken päästä alkoikin sepustaa pitämästään orpokodista ja pyytämään lahjoituksia. Emme meinanneet päästä hepusta mitenkään eroon ja annoimme hänelle dollarin, joka oli meidän ainoa pikkuraha. Se oli selvästi jotain muuta, kun hän toivoi, sillä naama oli sen verran norsunvehkeellä rahan saadessaan.

Selfiekepeistä pitää vielä purputtaa. Siis periaatteessa ymmärrän, mutta sitten toisaalta en. Useimmiten sen kepin päässä on käsittämättömän itsekäs ihminen. Muutamissa temppeleissä jouduin aasialaisten (okei, kiinalaisten..) tönimäksi, koska olin heidän selfieiden tiellään. Patsaiden päällä norkuttiin ja otettiin miljoona kuvaa eri kuvakulmista huomioimatta muita turisteja ja kunnioittamatta temppelialuetta lainkaan. Osan temppeleistä jätimme aika nopeasti väliin huomattuamme, ettei sinne väliin oikeasti mahtunut :D Etenkin hymynaama- temppeli oli nopeasti kierretty tämän vuoksi.

Hintataso. Olet ajatellut Kambodzan olevan yksi halvimmista paikoista matkustaa ja huomaat kuluttavasi viikkobudjetin kahdessa päivässä. Angkor Wat ja Siem Reap ovat kalliita. Angkor Watista maksankin mielelläni sille kuuluvan osuuden, mikäli rahani oikeasti menisi temppeleiden ylläpitoon. Lähteestä riippuen ainakin miljoonan ihmisen lippuvuosituloista Angkorin ylläpitoon menee kuitenkin noin 20 prosenttia. Surullista. Lippujen hinnan lisäksi "reissun" hintaa nostaa Siem Reapin kaupungin korkea hintataso ja pakolliset tuktuk- taksat. Me saimme Uuden Vuoden aikaan tingattua tuktukin 15e hintaan Angkor Wat kierrokselle, mutta yleinen hinta pyöri 20-30 eurossa päivä. Siem Reap itsessään on perus turistikaupunki, josta löytyy KFC, Hard Rock Cafe ja kaikki mukavuudet. Kertonee hinnoista..

Tuliko nyt kauhea lyttäys? Kirjoitin tämän ajatuksella niille, jotka haluavat kiertää kaikki "The Spotit" Aasiassa osana reppureissuaan ja kuvittelevansa näkevänsä Kambodzaa. He näkevät Angkor Watin. Toivottavasti he eivät tuomitse tämän upean maan ihmisiä, kulttuuria ja maata ylipäätään tämän käynnin perusteella, sillä minulla on niin paljon hyvää tästä maasta kerrottavana! Itse sain sen "ah, mikä elämys"- fiiliksen vasta poistuessani Siem Reapista. Hehkutuspostaus siis tulossa :D