Käärmeitä paratiisissa

Ymmärrän nyt kuinka ihmiset vain jumahtavat little corn islandille. Sinne on erittäin helppo jäädä pidemmäksikin aikaa ja jos huono onni ei olisi kohdannut meitä, olisimme mekin jääneet pidemmäksi aikaa. 

Vaikka saaren kiertelyyn ei saa paljoa aikaa kulumaan, on siellä muutakin tekemistä kuten sukeltamista, snorklaamista, kalastamista, ratsastusta ja kite surfingia. Itse kävimme snorklailemassa ja verrattuna Bocas del Toron retkeen, tämä oli ehdottomasti paras! Opas ui koko ajan meidän kanssa, eikä vain osoittanut paikkaa missä kannattaa uida. Näimme mm haita, erilaisia rauskuja, hummereita ja paljon upean värisiä kaloja. Hintaa retkellä oli 15 dollaria, eli huomattavasti vähemmän kuin Panamassa. Kyseessä oli kuumin ja aurinkoisin päivä koko viikosta ja vaikka käytimme suojakerrointa 60, tuli iho selästä aika araksi. Suosittelen siis paitaa mukaan, mikä monella olikin matkassa. Paitsi meillä tietysti...

Ostimme myös hieman epäonnisen kalareissun. Lähdimme yhdessä tanskalaisen Rasmuksen, Skyn ja kapteeni Willien kanssa kalastamaan virvelillä ja lopuksi olisi pitänyt vielä kokeilla bottom fishingiä, mutta kerkesimme loppujen lopuksi kalastaa puolisen tuntia kolmen tunnin sijaan. Aluksi olimme lähdössä klo 7 aikaan aamulla, kun vartin päästä moottori hajosi. Jouduimme huutamaan ja huitomaan itsellemme apua rannalta, jotta meidät saatiin hinattua takaisin rantaan. Jäimme rannalle odottelemaan, kunhan Willie saisi moottorin korjattua ja me jatkamaan kalastamista.

Pääsimme uudestaan matkaan 11 aikoihin, kun alkoi sataa. Virvelit veteen ja pöristimme läpi aaltojen. Myrsky alkoi yllättävän nopeasti. Sade piiskasi täysillä selkään ja aallot olivat melkoiset meidän pieneen purtiloon verrattuna. Pelastusliivejähän ei tietysti ollut mukana... Onneksi Skyn syöttiin viimehetkellä tarrasi melkoinen vonkale ja saaliiksemme jäi yksi iso barracuda. Siinä vaiheessa alkoi salamointi ja turvallisuusyistä jouduimme lähtemään kohti rantaa. Meidän puolelle saarta emme päässeet, koska aallot löivät liian korkeina. Satoi niin kovaa, että tuntui siltä kuin istuisi todella kivuliaan hierovan suihkun alta. Pääsimme rantaan litimärkinä, kylmettyneinä, mutta kokemusta ja yhtä kalaa rikkaampana! Saimme tietysti mutustaa illalliseksi pyydystämämme kalan.

Kahtena viimeisenä iltana iski lähtöpaniikki ja yritimme kaikkemme saadaksemme lisäpäiviä lomaamme. Katselimme lentojen hintoja ja mietimme vaihtavamme päiviä, sillä myös Skyn ystävä oli tehnyt päätöksen lentää Etelä-Amerikasta El Salvadoriin ja tulla meidän luokse Nicaraguaan. Päätimme jättää päätöksen viimeiseen iltaan ja kuinkas kävikään... Saaren narkki murtautui meidän bungalowiin yöllä meidän nukkuessamme ja pölli kaikki meidän massit. Aamulla herätessä ihmettelimme miksi meidän oven edessä oli tuoli ja peili. Siinä vaiheessa kun Sky kysyi olinko ottanut rahat pois lompsasta, epäilys heräsi välittömästi.

Kyseinen hemmo oli tuolin avulla tullut sivuikkunasta sisään, peilin avulla kyylännyt olimmeko nukkumassa ja sitten meidän rauhallisesti nukkuessa käynyt läpi laukun. Läppärit ja puhelimet ei kelvanneet, mutta kaikki käteinen thai bahteja lukuunottamatta kelpasi. Teki melkoisen loven meidän budjettiin, joten jouduimme lähtemään seuraavana päivänä. Elsalla on itseasiassa yövartija, joka ilmeisesti oli mukana jutussa. Elsa itse oli silmittömän raivoissaan tälle tyypille, sillä hän menetti meidän lisäksemme kolme muuta asiakasta. Rasmukselta oli myös pöllitty osa rahoista ja tapaamamme suomalaispariskunta päätti lähteä, koska eivät tunteneet oloa enää hyväksi saarella tapahtuneen jälkeen.

Kävimme vielä iltapäivällä big corn islandilla poliisilaitoksella, koska little cornilla sanottiin siellä tiedettävän asioista, mutta kävi ilmi ettei siellä kukaan ollut mitään tehnyt asian hyväksi vaikka kaikki tiesivät kuka oli asialla. Eilen saimme kuitenkin tiedon, että poliisin oli nähty taluttavan kyseistä hemmoa raudoissa laivaan big cornilla ja yövartija oli tosiaan mukana bisneksissä. Rahat oli ilmeisesti jo tuhlattu, mutta ainakin tyyppi saatiin pois saarelta, sillä kukaan ei pitänyt kyseisestä miehestä. Taustaa löytyy sen verran, että vankilassa on vietetty ainakin neljä vuotta ja velikin on ilmeisesti jonkin sortin raiskaaja. 

Little corn island oli ihana kokemus, lopun ikävästä episodista huolimatta. Mätämunia löytyy kaikkialta ja toivomme pääsevämme takaisin sinne jossain vaiheessa.

Hinnoista

Little Corn Island on low seasonina melko hiljainen paikka, mutta siitäkin huolimatta täällä on kohtuullisen kallista. Onneksi huoneiden hinnoista pystyy vähän tinkimään näinä aikoina vaikkakin kaikki hinnat tuntuivat muilla rannoilla olevan 35-75 dollaria yöltä.

Vesi on täällä kalleinta muihin paikkoihin verrattuna Nicaraguassa, joissakin paikoissa pyydetään 45-50 cordobaa isosta pullosta (yli 2 dollaria). Löysimme kuitenkin hyvän diilin katsoessamme paikallisten perään ja matkalla länsirannalta itäpuolelle on välissä paikka nimeltä "Anas", josta 3,79 litran pönikän noutaa itselleen 45 cordoballa.

Ruokakin on aika hintavaa, varsinkin länsirannan kalleimmissa ja parhaimmissa paikoissa. Laatu on sen sijaan parasta mitä olen reissussa saanut. Ruoka on lähes gourmeetasoista ja siihen nähden hinta on alhainen. Pääruoat Italialaisessa Desiderissä maksavat 8-20 dollaria. Kyseinen paikka on tähän mennessä paras ruokapaikka ja ruoat ovat todella laadukkaita ja palvelu pelaa. Ravintolassa on myös ilmainen wifi asiakkaille. Toinen hyvä paikka on Tranquilo, hieman desideriä halvempi, eri sapuskat, happy hour 17-19 (2 drinkkiä yhden hinnalla) ja päivittäin vaihtuva pääruoka. Tänään on tarjolla nacholautanen, joten pakko käydä tsekkaamassa.

Halvempiakin paikkoja toki löytyy, tänään kävimme "blue housessa" jossa aamiainen maksoi vain 3 dollaria sisältäen valitsemamme aamiaisen (vaihtoehtoina erilaisia omeletteja, pancake), pienen hedelmäsalaatin ja kahvin. Ihan ok ja parasta kaikessa, halpa. Nyt on pakko alkaa säästämään, sillä viimeiset kaksi iltaa menivät kalliisti nautiskellen Desiderin herkkuja!

Kannattaa raahata mukanaan jonkinlaista taskulamppu viritelmää, muuten täällä ei kyllä pysty liikkumaan auringonlaskun jälkeen. Minkäänlaista valaistusta ei ole länsipuolen pääkadun muutamaa lamppua lukuunottamatta. Pienistä puljuista saa kuitenkin ihan hyvän taskulampun 100 cordoballa jos ei sellainen ole matkassa. 

Robinson Crusoena vol 2

Saavuimme tänne varsin myrskyisästi, mutta itse saari on kuin pieni paratiisi. Saaren läpi kävelee noin 40 minuutissa ja rantaa löytyy kaikkialta. Siksi olikin aika ihmeellistä, että onnistuin eksymään jo ensimmäisenä päivänä yksinäni metikköön :D Meillä oli mukana pieni kartta jossa vähäiset tiet näkyivät. Osa teistä, varsinkin länsipuolella ovat hyviä ja helppo kävellä (pieniä tosin, turha kuvitella mitään autoteiden kaltaisia muodostelmia sillä täällä ei ole moottorilla kulkevia välineitä veneitä lukuunottamatta), mutta suurin osa on mutaisia pieniä polkuja.

Lähdimme kävelemään kohti pohjoisen rantoja, sillä halusimme käydä kurkkaamassa siellä suunnalla sijaitsevat hotellit. Oma pieni beach huttimme oli hyvä ja halpa, mutta ranta itäpuolella on tuulen vuoksi välillä heikohko. Pääsimme noin puoleen väliin, kun mutapolku alkoi ja Skyn flipflop heitti henkensä. Todella kuvottavaa ajatella kävelevänsä viidakossa paljain varpain, joten suostuttelin Skyn käymään vaihtamassa kunnon kengät jalkaan ja tapaisimme Derek's placessa. 

Jatkoin yksin matkaa mudassa liukastellen pienen kartan avulla, kun kuvittelin tulevani kartassa olevaan risteykseen ja käännyin oikealle. Loppujen lopuksi kävelin viidakossa aikamoisen matkan mielessäni pyörien uutiset, kuinka "suomalaisnainen raiskattiin ja paloiteltiin viidakossa" :D. Olin meinaan ennen lukenut, että corn islandeilla on ollut jonkinlaista huumekuljetusta ja sen takia myös väkivaltaisia kohtaamisia. Tällä hetkellä sitä on erittäin vaikea uskoa ja meno on leppoisinta ikinä. Yksin kuitenkaan mudassa tarpoessa alkoi kuitenkin vähän jännittää.

Pääsin loppujen lopuksi ulos metsästä rannikolle. Mielettömät rannat pohjoispuolella! Kävelin (väärään suuntaan tietysti) niin pitkään kunnes löysin resortin, joka ei ollut vielä valmis. Siellä ystävälliset miehet opastivat tämän eksyneen tytön oikeaan suuntaan. Kävelin rantaa pitkin niin en voinut eksyä. Aika epäuskoinen olo kävellä tyhjillä upeilla rannoilla yksin täysin pihalla siitä missä olin. Hetken kuvittelin olevani Robinson Crusoe, mutta löysin vihdoin Derek's placen jossa Sky oli jo odottelemassa huolissaan.

Emme kuitenkaan jääneet sinne, sillä matka sieltä joka kerta länsipuolelle olisi ollut niin pitkä ja 35 dollaria versus 15 dollaria yöltä oli aika ratkaiseva. Voin kyllä suositella paikkaa, todella upeat mökit, oma generaattori, ihana ranta ja wifi. Paikka myös järjestää sukellusta, joten lajia harrastaville helppo spotti! Hinnathan ovat kaikissa paikoissa täällä saarella samat, mutta tapaamamme suomalaispari kertoi, että dolphin divesta divemasterit saivat 10% alennusta. Saari on muutenkin ilmeisesti yksi halvimmista paikoista sukeltaa.

Lopulta vielä eksyimme uudestaan Skyn kanssa yrittäessämme löytää itsemme takaisin omalle rannallemme. Löysimme kuitenkin monen väärän polun jälkeen oikealle rantasuoralle paikallisen pikkupojan avulla joka oli metsästämässä lintuja ritsalla. Kuulemma hän ei ampunut nättejä lintuja, koska se oli parempi turisteille.

Tapasimme tosiaan kaikista paikoista tällä reissulla, täällä suomalaisia! Oli hassua huomata lentoja ostaessa lentokentältä, että tiskin takana oli kaksi rinkkaa joissa roikkui suomenlippu. En ollut tavannut vielä yhtään suomalaista reissussa, vaikka pyrähdimme costa ricassa ja viivyimme Panaman Bocas del Torossa. Meidän lisäksemmehän saarella ei muita turisteja paljoakaan ole, joten näinkin suuri suomalaisedustus on hämmentävää! 

Tutustuimme paremmin veneessä matkalla little corn islandille ja ainakin meillä on nyt todistajia siitä myrskystä jonka koimme yhdessä. Päädyimme vielä samaan paikkaan Elsa's placeen ja todella mukava puhua välillä Suomea drinkkien ja illallisen ääressä :D

Robinson Crusoena

Ometepe oli loppujen lopuksi hieman pettymys ja jälkikäteen harmittaa että vietimme siellä niinkin kauan aikaa. Ongelma kyseisessä paikassa on se, että paikasta toiseen pääseminen vaatii jonkinlaista kulkupeliä. Taksit ovat järjettömän hintaisia (20-30 dollaria oli paikka mikä hyvänsä), moottoripyörän vuokra 35 dollarista ylöspäin ja pyöräileminen on tuskaista mäkien vuoksi. Osassa paikassa taas tie oli lähinnä kivimäkeä, joten taluttamiseksihan se meni. Itse nähtävyydet olivat heikkoja ellei kiivennyt vuorelle (15 dollaria naama, mutta omat eväät ja kuljetus maksoi erikseen), eikä rannatkaan päätä huimanneet.

Olimme helpottuneita lähtiessämme, joskin mokasimme sen verran ettemme varanneet lentolippuja Corn Islandille etukäteen netistä, koska ajattelimme tehdä sen aamulla ennen lähtöä. No huono tuuri, sillä sähköt olivat aamulla poikki joten pakkaaminen oli haasteellista 4.40 aamulla pimeydessä sekä yllättäenkään internet ei toiminut. Toivoimme siis, että löytäisimme internetkahvilan Managuasta tai vaihtoehtoisesti viimeisenä oljenkortena saamme liput suoraan kentältä.

Lähdimme 5.30 aamulla bussilla Santa Cruzista. Busseja menee harvakseltaan, mutta ne ovat todella halpoja. Matka kesti melkein 1,5 tuntia Myogalpaan, josta lähti vene San Jorgeen. San Jorgesta pääsimme paikallisbussilla Managuaan noin kahdessa tunnissa. Meidät heitettiin ulos jossain terminaalin kohdalla ja jouduimme keskelle kaaosta. Se 10 minuuttia mitä kerkesimme Managuassa olemaan, oli tarpeeksi. Kamala paikka ja kaikki yrittää kusettaa minkä ehtii. Bussissa joku taksikuski väitti, että matka lentokentälle maksaisi 20 dollaria henkilö. Maksoimme loppujen lopuksi 120 cordobaa mikä oli about vajaa 6 dollaria kahdelta..

Emme siis löytäneet mitään internetiä, joten marssimme suoraan La Costenan tiskille. Lentolippujen ostaminen siis onnistuu lentokentältä, mutta paikkojen saaminen ei ollut varmaa. Koneet ovat 12 paikkaisia, mutta meillä kävi tuuri. Suoraa yhteyttä emme saaneet, joten jouduimme tekemään hullun kierroksen Managua-San Carlos-Bluefields-Corn Island, mutta ainakaan emme joutuneet yöpymään Managuassa. Menopaluu on halvempi ja kyseinen firma myy lippuja avoimella paluulla. Loistavaa palvelua. Menopaluu lento oli noin 160 dollarin luokkaa.

Lennot olivat huisin jänniä, sillä koneissa on tosiaan maksimissaan 12 ihmisen kapasiteetti+ lentäjät, todella pieni lentokone. Lievästi lentopelkoisena oli aika epäuskoinen olo, että kyseinen vekotin pysyisi edes ilmassa. Koneessa ei ollut minkäänlaista välitilaa matkustajien ja lentäjien välillä, olimme onnekaita sillä pääsimme ihan lentäjien taakse istumaan. Näimme koko ajan sääkartasta pilvet ja turbulenssivaaran jne. Toisaalta pelottavaa, koska kun näki lentäjien posottavan täysiä "punaista" päin, osasi odottaa kunnon jytyytystä. Pienessä koneessa jokainen töyssy tuntui huomattavasti pelottavammalta kuin isossa!

Pääsimme kuitenkin kolmen nousun ja kolmen laskun jälkeen ilmeisen turvallisesti Big Corn Islandille, vaikka eräs paikallinen saikin viimeisen lennon jälkeen paniikkikohtauksen. Kyseinen lento oli eniten töyssyinen näistä kolmesta ja itsekin tuli toivottua ettei rakkine putoaisi alas :D Pienellä koneella lennetään koko ajan pilvien seassa, ei niiden yllä. Toisaalta näimme ikkunasta upeasti (myös etuikkunasta) mm. upean sateenkaaren!! Mieletön kokemus.

Saavuimme Big Corn Islandille melkein tunnin myöhässä aikataulusta, joten olimme huolissamme ehdimmekö viimeiseen Pangaan (eli veneeseen) little corn islandille. Taksikuskimme (dollari naamalta satamaan) soitti kuskille, että odottaa meitä, joten ehdimme kuin ehdimmekin viimeiseen paattiin. Ilmeisesti ei kuitenkaan olisi kannattanut, sillä kyseinen reissu oli pelottavin ikinä elämässäni. Kyseinen Panga on siis noin 15 ihmistä vetävä vene jossa ei ole katosta, ainoastaan iso muovipressu sateen varalta. Me jouduimme myrskyn keskelle. Paikalliset kaksi rouvaa kirjaimellisesti rukoilivat "Thank the Lord, Thank the Jesus, Halleluja", yksi itki suoraa huutoa, kun laineet löi yli laidan ja salamoi. Itse keskityin pitämään täysin voimin kiinni pressun reunasta kun raivoava myrsky kiskoi sitä meidän päältä.

Kun pääsimme satamaan, meitä oli odottamassa joukko ihmisiä jotka taputtelivat selkään, että taisi olla melkoinen myrsky ja kaikki olivat peloissaan odottaneet meitä, koska vene oli myöhässä niin paljon. En ihmettele, koska välillä kuljimme veneellä todella hitaasti korkeiden aaltojen takia. Jälkikäteen kysellessä, jokainen veneessä olija oli miettinyt jonkinlaista pelastumisstragediaa mielessään pahimman aikana. Mikäli moottori olisi kuollut, olisi vene luultavasti kaatunut mikäli se olisi kääntynyt sivuttain.

Seuraavana päivänä oli sitäkin upeampaa herätä paratiisissa. Omassa beach hutissa, ranta parin metrin päässä ja riippumatot ripustettu palmujen väliin. Asetuimme saaren itäiselle puolelle Elsa's place nimiseen paikkaan. Low seasonin (ja koska muita ei paikassa ollut) maksamme paikasta vain 15 dollaria yöltä. Tämä on rauhallisempi puoli saarta, mutta myös tuulisempi. Kuumassa ilmastossa se ei toki haittaa. Sähköä on saatavilla vain rajoitetun ajan päivästä, mutta saarelta löytyy paikkoja joissa on oma generaattori ja ilmainen wifi asiakkaille.

Jatkanemme huomenna tarinaa kuvilla höystettynä, nyt keskitymme rommikolaan ja mojitoihin :P