Hääkrapula

Kuva: Pinterest

Tiedän, että joillekin häiden järjestely on asia, jota on odotettu pikku tytöstä pitäen. Joillakin on järjestelyt jopa hiottu kukkien valintaa myöten valmiiksi ennen kuin on edes sitä tulevaa aviomiestä löydetty. Itsekin olin aluksi ihan superinnoissani häistä ja vaaleanpunaisten lasien läpi innoissani selasin hääblogeja, hääsivustoja ja pinterestiä inspiraation toivossa. Mekkojakin lähdin sovittelemaan innosta ja jännityksestä puhkuen, varmana että löydän sen oikean tuosta noin vain.

Sitten se hääkrapula iski. Liian paljon hääaiheista hölinää liian lyhyessä ajassa. Ahdistaa, kun kaikki on niin kallista ja joka vaihtoehtoja kaikkeen on tsiljoonia. Olen enemmän sekaisin siitä mitä haluan, kuin mitä olin ennen kaikkea tätä hössötystä. Haluaisin vain naimisiin ja toivon, että ne juhlat järjestyisi sitten ihan itsestään ;). Onkin yllättävää, että M on se joka aina sanoo, että maksaa mitä maksaa, kerranhan vaan mennään naimisiin ja saadaan tällaiset juhlat järjestettyä. M myös on oikeastaan hoitanut tähän mennessä kaiken mitä tulee järjestelyihin, kun itse olen vaan stressaillut hääpuvustani :D Eikös tulevan morsiamen pitäisi olla se joka kanniskelee miehen eteen vaihtoehtoja kaiken maailman pienistä tilpehööreistä? No meillä se ei menekään näin.

Ehkä tämä helpottaa pian? Olen tietoisesti pitänyt taukoa bloggailustakin, että ei tulisi hääaiheesta väännettyä ja päätä vaivattua. Pitää vielä siis sanoa, että olen ihan oikeasti innoissani menossa naimisiin, mutta kaikki se hössötys aiheen ympärillä just nyt ärsyttää. 

Tällä hetkellä vaivaan päätäni sillä, että ryhdynkö Sats Elixian (miten tuo nyt kirjoitetaan nykyään) jäseneksi vai en. Olen aina ollut säännöllisen epäsäännöllinen urheilija ja kaipaisin nyt todella jotain ryhtiliikettä sekä energiaa elämään. En ole yhtään talvi- ihminen ja ulkolenkkeilyt taas ilmojen kylmetessä jäävät. Keväällä taas vaivaa allergia juuri ennen kun pitäisi saada "löysät pois" häitä varten. Sain toki heidän ns. "perustarjouksen", mutta silti epäilyttää. Listasin vähän miinuksia ja plussia.

- Todella kallis opiskelijabudjetille (ja myös hääbudjetille :D)

- Sitoutuminen vuodeksi jos haluaa edullisemman hinnan

- Jos loppuu innostus, niin se olisi sama kun repisi seteleitä palasiksi

- Iltatunnit on todella täynnä

+ Monipuolista liikuntaa kohtuullisen lähellä

+ Treenikaveri jo jäsenenä motivoimassa ;)

+ M lupasin kustantaa puolet kuukausimaksusta (for real :D!)

 (- tosin edelleen jos innostus loppuu niin revin kummankin seteleitä palasiksi)

+ Useita vaihtoehtoja lähipaikkoina

+ Kaksi Pt- ohjausta (olen kyllä kuullut ettei ole mitenkään superhyviä, mutta..)

+ Liha liikkuu 

Ensi viikkoon vielä pohdiskelen asiaa ja päätän asiasta.

Maanantai ja mmmahtavat mantelimuffarit

Viikonloppu oli ja meni, mutta onneksi maanantai jatkui vapaalla. Viimeinen viikko on ollut todellinen laiskan opiskelijan unelmaviikko. Järkyttävän kiireisen syyskuun jälkeen nautin tästä väljästä kalenterista, jonka yhden ryhmän harjoitteluun lähtö mulle tarjoaa. HOPS opiskelijan elämä on välillä melkoista vuoristorataa. Välillä yritän selvittää kolmen ryhmän lukkaria samanaikaisesti ja tapella päällekäisten tenttien kanssa niin ettei mikään menisi täysin penkin alle. Olisi ehkä helpompaa jos välillä riittäisi vaan se läpipääsy, mutta se ei riitä. No jaa, tutkimus ja kehitystyön menetelmien tentti tuli päästyä tuurilla läpi enkä todellakaan ole uusimassa tenttiä paremman arvosanan toivossa ;)

Eilen suorastaan ihmettelin, että kappas kun ei ollut viikonloppuna mitään sen kummempaa tekemistä. Sitten se iski tajuntaan. Se hiton iso tentti, mikä on viikon päästä maanantaina ja viikonloppu oli kyllä erittäin hyvin tuhlattu tekemättä yhtään mitään. Nyt alkaa siis armoton lukeminen, sillä kyseinen kurssi on minulle tärkeä ja kaikenlisäksi mielenkiintoinen. En kyllä koskaan uskonut, että kemia kiinnostaisi pätkäätään, mutta huomaan nauttivani opetellessani sitruunahappokiertoon osallistuvia entsyymeitä ulkoa ja tankkaavani atomiabsorbtiofotometrin periaatetta päähäni. Onneksi tämä 12 opintopisteen kurssihirviö on tämän lopputentin jälkeen ohi. Vaikka siitä nautin niin se on myös ollut samalla raskain kurssi tähän mennessä ja alkoi jo viime keväänä. On jo aika saada se päätökseen.

Viikonloppuna sisäinen leipurini heräsi ja jotain herkkuleipomusta oli saatava. Kysyin M:ltä, että mitä tekisi mieli ja vastaus oli "make babeczki" joka googlaamalla osoittautui muffineiksi. Perusmuffinitaikina tuntui vähän tylsältä vaihtoehdolta ja kaapista löytyi mantelijauhoa, joten tuunasin reseptiä vaihtamalla osan kuiva-aineista mantelijauhoksi. Yleensä en tykkää tehdä muffineita, koska ne ovat usein kuivahkoja, mutta näistä tuli meheviä ja pehmoisia! Liekö mantelijauholla ollut osuutta asiaan.

n. 10 isohkoa muffinsia

1,5 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

3 dl vehnäjauhoja

1 dl mantelijauhoa 

2 tl leivinjauhetta

2 kananmunaa

1,5 dl sulaa voita/margariinia

1,5 dl maitoa

Päälle:

Mantelilastuja/kokonainen manteli

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita kaikki aineet keskenään nopeasti (kuinka helppoa!) ja annostele muffinivuokiin. Lisää mantelikoristeet. Paista uunissa ala- tai keskitasolla n. 15 minuuttia, tarkkaile ettei pala :)

Ihanan mantelista maanantaita <3

The one?

No löytyikö SE mekko? Ei, ehkä, joo. Paljon oli hyviä ja mikään ei näyttänyt päällä huonolta. Kuinka sitten valita se mekko? Tulee varmasti hirveän vaikea valinta. Kahden päivän sovituksien jälkeen löytyi kaksi lempimekkoa, joista toinen maksaa 600 euroa ja toinen 1100 euroa. Aika järkyttäviä nämä hintaerot, etenkin kun kummatkin olivat upeita päällä. Kalliimman hinta tosin kipuisi todellisuudessa vieläkin korkeammaksi, sillä se vaatisi muutaman pikku korjauksen ja korjauksineen, vyön vaihtamisine ja huntuineen kokonaisuus maksaisi lähemmäs 1500 euroa. Ihan hengästyttää, kun edes ajattelen tällaista summaa!

Muutamia liikkeitä on vielä kokonaan käymättä, jonka jälkeen pitää tehdä second round ja käydä kokeilemassa ne mitkä jäivät erityisesti mieleen. Tiedän kuitenkin, että jos jompi kumpi näistä hyvistä olisivat nyt ne vaihtoehdot, en harmittelisi kumpaakaan valintaa myöhemmin. 

Hääjärjestelyiden suhteen meillä alkaa olla aika hyvin kuviot selvät. Meillä on päivä, sillä nyt meillä on kirkko! 9.7.2016 meidät vihitään Krakovan kauniissa vanhassakaupungissa. Voiko täydellisempää olla <3

Kirkon lisäksi meillä on nyt valokuvaaja, DJ (joka toimii myös seremoniamestarina juhlissa) ja juhlapaikkakin on aika varma. Valokuvaajan kanssa kävi itseasiassa melkoinen munkki. Kyseinen kuvaaja oli viime kesän häissä jossa vierailimme Puolassa ja kyseinen kuvaaja taisi vähän ihastua muhun :D Oli kuulemma kovasti kysellyt sulhon bestmanilta, että kukas tämä vieras olikaan ;) Nyt kun vihdoin näimme vielä kuvat häistä niin kysyin heti josko M voisi selvittää kuvaajan tiedot. Eilen kuvaaja sitten soitti M:lle ja homma oli selvä!

Nyt viikonlopun aikana kun juhlapaikka varmistuu, väännämme kutsut siihen muotoon, että voidaan tehdä tilaus. Kutsujen lähetys aikaisessa vaiheessa häiden ollessa Puolassa on tärkeää vieraiden valmistautumisen kannalta. Suurin osa tosin jo tietää joka tapauksessa ;)

Ensi kerralla pitäisi ehkä jo yrittää kirjoittaa jostain muusta aiheesta kuin häistä :D

Prinsessoja ja astronautteja

Sunnuntaina pidimme ensimmäisen kaasotapaamisen, tosin tämä nyt oli vain hyvä lisäsyy tavata pitkästä aikaa ;) Hyvien ystävien kanssa ei onnistu pysymään "aiheessa" ja varsinkin tässä porukassa keskustelut soljuvat aina aiheesta toiseen niin, että välillä unohtaa mistä olikaan edes puhe. Eli muutakin elämää on häiden lisäksi ja etenkin toisen kaasoystäväni asuessa Ruotsissa on tärkeää myös vaihdella niitä jokapäiväisiä kuulumisia. Valitsimme paikan fiksusti toisen ystäväni luota, jonne meidät kutsuttiin valmistujaisjuhlien jälkeisiin rääppiäisiin. Kelpasi ahtaa napaansa kolmea herkullista kakkua, joista ystäväni oli kaksi omin kätösin leiponut.

Hääpäivää ei ole vieläkään saatu varmistettua johtuen alunperin valitsemastamme kirkosta. Saimme eilen vihdoin vastauksen sieltä ja päivä jota ajattelimme, oli toki vapaa, mutta ongelmaksi muodostui oma uskontokuntani. Syy ei ollut, etteivätkö he haluaisi solmia "sekisliittoja" vaan kyseinen kirkko sattuu olemaan itsenäinen eikä kykene pyörittelemään byrokraattisia rattaita eli meidän papereita niin, että homma toimisi. Tuskin siis kuulemme enää tätä virttä, sillä nyt tiedämme mitä etsiä ja tänään lähtee kyselyitä muutamiin uusiin kirkkovaihtoehtoihin. Onneksi kirkot eivät Krakovasta heti lopu. Ainakin olen saanut paljon luottamusta Puolan suunnalta sille, ettei katolilaisen ja ortodoksisen parin avioliitto olisi kauhean vaikea solmia ;) 

Tänään olen varannut ensimmäisen ajan hääpukujen sovitukseen. En vain malttanut odottaa näin pitkään vaan käytin hyväksi muutaman ylimääräisen tunnin ja kävin jo eilen muutamassa liikkeessä. Ihan oikeasti jännitti ihan hirveästi!! Halusin päästä ylimääräisestä jännityksestä käymällä aluksi ihan yksin liikkeissä ja sovittaa muutamaa mekkoa, että pääsen eroon tunteesta ettei mulle sovi mikään mekko :D Hullua! Mutta kyllä vain kävellessäni ensimmäistä liikettä kohti, sydän alkoi pamppailemaan. Ensimmäisessä paikassa myös unohdin (!) ottaa kuvia, koska jännitti niin paljon. Suuri kivi vierähti sydämeltä ensimmäistä mekkoa kokeillessa. Se oli täydellinen. Sitten kokeilin muita. Nekin sopivat todella hyvin. Suurella todennäköisyydellä tulen siis löytämään unelmien mekkoni, tai ainakin lähelle sitä ;)

Vaikeaa häämekon valinnassa on se valtava valikoima erilaisia malleja. On perinteistä A-linjaa, muodikasta merenneitoa, ihme makkarankuoria, pitsiä, tylliä, satiinia.... Ainoa mitä tiedän mitä en halua, on hihattomat mekot. Kainaloläskit no thanks! Niille joille malli sopii, hihaton on kaunis vaihtoehto. Valitettavan monella tosin olen nähnyt ne selkä- ja kainalomakkarat. Inhottavinta on kyllä se, kun näkee monen sitten nykivän niitä pukujaan rinnuksista ylös tanssilattialla. Tärkeintä on tietysti se, että se puku kannetaan ylpeydellä ja itsetunto on huipussaan hääpäivänä, mutta itse tiedän että murehtisin kyseisiä asioita ja pelaan varman päälle ;)

Tämän illan jälkeen tiedän varmasti jo paremmin minkälaista mekkoa haen. Mukana on toinen kaasoni, joka joutuu varmaan useamman mekon sovituksen katsella :D

Kyllä kelpaa käydä aamulenkillä näissä fiiliksissä <3 Syksyssä on sitä jotain. Silloin kun ei sada.

Otsikossa päivän biisi, Sannin prinsessoja ja astronautteja.