Ötökkäsuojapuku mulle kiitos!

Okei, päivän plussa:

Sky löysi kioskista meille Snickers- patukat! Mikä ihana tuttu makuelämys, joka räjäytti mun makunystyrät pöpelikköön ja oli fazerin sinisen sijasta ehkä toiseksi paras vaihtoehto! Ihana, ihana, ihana hetki imeskellä jääkaappikylmää suklaapatukkaa riippumatossa.

Päivän ISO miinus:

Mun kamojen seasta löytyi torakka. En voi edes kuvailla kuinka paljon mua oksetti kyseinen otus ja se oli pyörinyt ties kuinka kauan mun rojuissa! Jumaleissön! Ei sillä olennolla ole sitten mitään häpyä, kun kehtaa vetää nokosia mun yksityisten tavaroiden päällä, kuten esimerkiksi puhtaiden vaatteiden seassa. Itkupotkuhuutoraivari auttoi vaan sen verran, että se otuksen oksetus lähti kipittämään täysillä karkuun ja Skyn yritettyä pyydystää sitä vartin verran se saatiin ulos. Jesari pääsi jälleen hyvään käyttöön, sillä tiivistin oven alaosassa olevan raon. Mä en varmasti nuku tänä yönä silmäystäkään ja jos nukun niin näen unta torakka-armeijasta joka pesii mun vaatteissa/rinkassa.

HYI HITTO.

Kuumotus

Eilinen meni laiskotellessa, syödessä ja nukkuessa. Tänään aamulla herätessä (myöhäisemmin kuin vielä kertaakaan tällä matkalla) iski syyllinen olo joutilaisuudesta ja vuokrasimme pyörät päiväksi. Olimme kuulleet, että vain 5 kilometrin päässä helppoa tietä pitkin päätyisi Ojo de Aqualle eli luonnon lähteelle. En ollut nähnyt siitä kuvia saati lukenut mitään ja kuulimme parilta travellaajalta sen olevan kiva ja virkistävä paikka.

En tiedä mitä odotin, jotain luonnollista lampea virkistävällä vedellä ja paria turistia. Pääsimme paikalle noin 25 minuutin polkemisen jälkeen ja noh.. Petyin aika pahasti. Kyseessä on uima-altaan näköiset rakennelmat joita ympäröi aurinkotuolit ja heti kun pääsimme pyörien selästä käteemme lykättiin paikan vieressä olevan ravintolan ruokalistat. Puhumattakaa paikallisten ja turistien määrästä. Ihan kuin olisi päätynyt jonkinlaiseen kylpyläkeskukseen kaikilla hienouksilla :D

Päädyimme kuitenkin dippaamaan itsemme lähdeveteen ja olihan se hurjan virkistävää. Ei liian kylmää, mutta todellakin piristävää tuskaisen kuuman pyöräretken jälkeen. Sisäänpääsymaksu oli 3 dollaria henkilöltä ja vilkaisin ruokalistoja niin oli kallista verrattuna muihin ravintoloihin täällä. Juomat olivat tosin kohtuuhintaisia, mutta jätimme väliin. En myöskään ottanut paikasta kuvia, ihan koska se oli sen verran masentavaa ja keskityin kuvaamaan tulivuori Concepcionia, joka oli vihdoin paljastanut huippunsa pilviverhosta. Aika kuumottavan jyrkän näköinen ja ollaan vakavasti harkittu sille kiipeämistä huomenna/ylihuomenna. Kiipesimme jo Sumatralle melkein kaksi kertaa korkeammalle tulivuorelle ja koska tiedämme sen olevan sairaan haastavaa, psyykkisesti on aika vaikea ryhtyä siihen uudestaan.

Ometepe on aika mielenkiintoinen paikka. Aivan kun oleskelisi yhdellä isolla maatilalla. Tiellä ja teiden vieressä kulkee vapaana koirat, kissat, kanat, hevoset, lampaat, vuohet ja aasit. Mitään eläimiä ei ole kytketty pihoille vaan kaikki kulkevat oman tahtonsa mukaan. Jotenkin hassua, mutta kaipa jokainen tietää omat lemmikkinsä ja kanojensa määrän täällä. Vähän ehkä tuntuu pahalta syödä kanaa, kun sellaiset tepastelee jalkojen juurella ravintolassa :D

Siinäpä tämän päivän asiat, loppupäivä menee jälleen varmaan riippumatossa ja illalla käymme varmaan nauttimassa drinkin tai kaksi little Morgan'sissa, joka on ehkä yksi tunnetuimpia backpacker mestoja täällä. Kävimme luuppaamassa huoneet sieltäkin, mutta kallista oli eikä lähellekään niin hyvät huoneet kuin Santa Cruzissa. Fiilis oli kuitenkin rento ja olemme tavanneet muutamat travellerit sieltä, joten aiomme käydä ihan hengailemassa siellä ja vaihtamassa kuulumisia. Suosittelen kuitenkin Santa Cruzia yöpymiseen, halvemmat huoneet ja mieletön kokki! Safka on täällä parasta mitä olen reissun aikana suuhuni laittanut.

Suklaaikävä

Reissaaminen on ihanaa, vapauttavaa ja sillä tavoin kokee jatkuvasti uusia asioita. Joskus kuitenkin kyllästyy joka päivä vaihtuviin maisemiin ja kaipais sitä jotain tuttua ja turvallista ympärillensä. Tänään erityisesti olisin voinut antaa vaikka oikean käteni fazerin sinisestä suklaalevystä. Sit sitä menee makeannälässä paikalliselle kioskille ja sieltä löytyy vain kummallisia pikkuruisia suklaakeksipussukoita jonka suklaa maistuu oudolle suussa ja epämääräisiä leivoksia. Mä haluan fazeria ja makuunin punaisia kirpeitä pääkalloja! Nyt heti!

Hiukan kotoisuuden tuntua tuo sentään se, että voidaan viettää ilta esimerkiksi leffoja tai sarjatuotantokausia katsellen. Eilinen 10 tunnin laivamatka pelastui muutaman tunnin tehismaratonilla ja kirjoittaessa valmiiksi blogia. Ah kuinka tekniikka on ihanaa. Mikäli läppäri ei olisi ollut mukana, olisimme joutuneet tyytymään espanjaksi dupattuihin kauhuelokuviin, joita tietysti huudatettiin tarpeeksi kovalla niin ettei nukkumisestakaan tullut mitään.

Reissussa todellakin rähjääntyy. Lähdimme reissuun 18. päivä ja tänään oli ensimmäinen kerta kuin saimme vaatteet pesuun. Enkä todellakaan ottanut ylimääräistä vaatetusta mukaan, joten ilman sukkia meni pari päivää ja alkkareita nyrkkipyykkäsin kuppasissa hotellihuoneiden käsienpesualtaissa shampoolla... Ei vain ole yksinkertaisesti ollut aikaa, koska tätä ennen olemme matkustaneet lähes joka päivä lukuunottamatta Bocas del toron kolmen päivän stoppia. Silloin rinkasta löytyi vielä muutama puhdas vaatekappale, joten tarvetta parin vaatteen pesulle ei ollut. Ja sitäpaitsi se oli kallista :D Mutta enivei, pienistä asioista muodostuu iso ilo, kuten rinkallisesta puhtaita vaatteita. En malta odottaa huomista!

Suihkussa käyminenkin on joskus aika extreme- laji, ainakin tällaiselle nössykälle joka rakastaa pitkiä kuumia suihkuja. Ne on vaihtuneet välillä pienellä paineella lirutteleviksi erittäin lyhyiksi ja välillä jääkylmiksi suihkuiksi. Näinkin hiostavalla ilmalla peseytymisen välttely kostautuu aika nopeasti, joten se on vain kestettävä. San Carlosissa taas vettä ei tullut illalla ollenkaan ja vessakin huuhdottiin käsipelillä heittämällä sammiosta vettä perään. 

Reissailun varjopuolia on jatkuva epätietoisuus, varsinkin kun matkustaa mentaliteetilla tulee mitä on tullakseen. Esimerkiksi hotellien kanssa ollaan päädytty etsimään huoneita vasta paikan päällä. Välillä saa siis könytä rinkka selässä pidemmänkin aikaa kyselemässä hotellien hintoja (tsiisus ovat muuttuneet parissa vuodessa mitä on suosituksia yrittänyt netistä katsella) tai kuten eilen, joutua pimeässä keskellä yötä herättelemään hotellinomistajia huonohkolla menestyksellä. Eikä edes puhuta siitä Sixaolan murjusta jossa oli torakoita ja maksoimme siitä enemmän kuin monesta todella kivoista huoneista. Vituttaa edelleen :D

Olisi myös kannattanut opetella joskus Espanjaa. Costa Ricassa ja Panaman turistirysissä englantia puhuttiin laajalti. Täällä Nicaraguassa elehdimme paljolti käsin ja yritämme heikolla espanjallamme pärjätä. Osaan sentään sanoa uno aqua grande por favor! Emme siis kuole janoon. Skylla on todella hyvä kielipää ja hän sentään osaa sanoa muutaman fraasin enemmän ja ymmärtääkin enemmän. Olen vaikuttunut ja kateellinen, tietysti ;) Joskus iskee myös todellinen blackout kun yritän ilmaista itseäni Skylle englanniksi eikä sekään onnistu, niin sitä kaipaisi jonkun jolle puhua puhtaasti ihanaista Suomen kieltä!

Koska reissaamisen pitää olla hauskaa, innostavaa ja rentouttavaa, aiomme tästä eteenpäin hidastaa tahtia huomattavasti. Vietämme täällä Ometepellä nyt fiiliksen mukaan vajaan viikon. Riippuen paljolti siitä kiipeämmekö jommalle kummalle näistä tulivuorista vai emmekö. Puhtaasti siitä syystä, että sen jälkeen emme varmaan pysty kävelemään pariin päivään mikäli se on yhtä rankkaa kuin viimeksi Sumatralla. Sen jälkeen siirrymme Granadan kautta Managuaan jossa toivottavasti emme joudu yöpymään ja lennälle big corn islandille. Siellä vietämme loppuajan biitsillä nautiskellen. Paluulento on 13. päivä Costa Ricasta, joten aikaa on vielä.

Zau

Myrskyä tyynen edellä

Ometepe oli alusta alkaen sellainen must see stoppi, josta olimme kuulleet paljon, joten pakkohan sinne oli päästä! Periaatteessa kahdesta tulivuoresta muodostuva saari oli kuin suoraan fantasiatarinoista! Olimme San Carlosissa tosiaan vähän huonoon aikaan keskiviikkona ja seuraava laiva sinne lähtisi vasta perjantaina. Kävimme välissä El Castillossa ja vietimme kaksi yötä San Carlosissa. Nyt oli kuitenkin aika päästä jonnekin missä voisi viettää useammankin tovin!

Aluksi laivassa oleva ilmastointi oli pelastus, sillä päivä oli polttavan kuuma ja tietyllä ahdistavalla kosteudella höystetty. Lippujahan turisteille myydään ainoastaan ensimmäiseen luokkaan. En tiedä onko tässä kyseessä turvallisuus vai rahastus, mutta liput olivat todella halvat (161 cordobaa) joten sama se. Arvioitu saapumisaika Ometepeen on 23-01 yöllä eli melko myöhään. Emme olleet varanneet hotellia etukäteen, joten toivoimme, että löytäisimme tuurilla hyvän paikan ainakin ensimmäiseksi yöksi.

Iltaa kohden ilmastointi alkoi olla todella hyytävä. Olimme jo etsineet taustatietoa ja osasimme varautua kylmyyteen vaatteilla. Itselläni oli päällä loppujen lopuksi verkkarit (alla legginsit), t-paita, ohut huppari, neule ja otin torkut vielä kietoutuneena kahteen ohueeseen kaulahuiviin. Jouduimme myös keskelle ukkosmyräkkää, joka meni tosin nopeasti ohi. Plussana laivassa oli pitkät pehmustetut penkit jossa oli helppo ottaa torkut sillä meidän lisäksemme laivassa ei muita turisteja ollut :D

Saavuimme saarelle puoli yhden aikaan yöllä rättiväsyneenä. Satamassa odotti muutama toivorikas taksikuski odottamassa turisteja ja kaksi nuorta poikaa jotka olivat auttamassa eksyneitä turisteja. He lupasivat myös ajattaa meidät ilmaiseksi mikäli yöpyisimme Altagraciassa, jonne laivakin meidät toi. Halusimme kuitenkin suoraan jonnekin mukavampaan paikkaan ja maksoimme siitä 20 dollaria. Ongelma laivan saapumisessa noinkin myöhään oli se, että kaikki paikat olivat kiinni. Järjetöntä siihen nähden, että laiva San Carlosista Ometepeen lähti vain kahdesti viikossa. Tai sitten typerää, että miksi se lähtee ylipäätään niin myöhään.

Jouduimme kirjaimellisesti herättelemään hotellin/hostellinpitäjät ja pettymään useampaan kertaan kun huoneet olivat joko täynnä tai sitten kukaan ei herännyt. Loppujen lopuksi päädyimme Santa Cruziin, mutta tarjolla oli sille yölle vain dormeja, joten maksoimme dormista enemmän kuin privahuoneesta (8dollarii/hlö verraten 15 dollaria/huone). Tänään saimme kuitenkin siis privahuoneen ja olemme nauttineet päivästä lähinnä löhöämällä riippumatoissa. Myöhemmin jaksamme ehkä kävellä rannalle, mutta seikkailut jätetään huomiselle ja tuleville päiville.