Omnomnom

Pakkasimme pikkureppumme ja muutimme Duncanin luokse neljäksi yöksi antaakseemme tilaa Mintylle. Pieni yksiö ei ehkä ole optimaalisin paikka kolmelle ihmiselle, mutta iso studioasunto sen sijaan on! Duncan ja hänen tyttöystävänsä Sergia antavat meidän asustaa heidän studiotiloissaan muutaman yön viikossa ja vastapalveluksena Sky on joutunut tekemään paljon hommia tietokoneen parissa.

Itse olen lähinnä tylsistynyt kuoliaaksi, lukuunottamatta sitä hetkeä kun mut pakotettiin tankotanssitunnille.. Arvasin! Voin kertoa, että se oli ihan kamalaa ja tunsin oloni erittäin epäseksikkääksi. Kyse oli aloittelijoiden tunnista, mikä valitettavasti tarkoitti mun kohdalla sitä, että olin ainoa ensimmäistä kertaa tunnilla. Tanssijataustaa ei löydy ja pienenä mut laitettiin pelaamaan jalkapalloa ja vähän vanhempana pistettiin karatetunneille. Kauhean viehkoa neitiä ei tangolla siis nähty...

Tänään aamulla herätessä mun pahin painajainen toteutui, sillä Sergia kysäisi huolettomasti, että millonkos mä tuun seuraavalle tunnille. Kilttinä tyttönä vastasin, että sitten kun pystyn taas kävelemään (ai vähänkö oon jumissa...). Huono vastaus ja nyt mulle on järjestetty torstain tunnille paikka. Jos mä vaikka vahingossa murtaisin mun jalan tai jotain? Sky nauttii tilanteesta täysin, tosin sen ymmärrykseen ei valitettavasti mahdu ettei musta tule tankotanssijaa tunnissa, eikä varmasti ikinä tulekaan.

Sijaitsemme aika kaukana kaikistä häppeningeistä, mutta puolessa tunnissa kävelee yhteen Losin suurimpaan ostoskeskukseen. Sinne pystyy eksyttäytymään niin, että saa kulutettua aikaa mukavasti miesten nörttipörnoillessa koneillansa. Kävimmekin eilen jo toistamiseen ystäväni Jeremyn kanssa syömässä aivan ihanassa Japanilaisessa bbq paikassa. Safka on niin suussasulavan hyvää, että meinaa lähteä taju. Hauskan lisän paikkaan tuo se, että kypsennämme itse lihat nenän edessä olevassa grillissä, joka on upotettu pöytään. Jeremy esitteli mulle myös maailman parhaat cupcaket. Crumbs, veit mun sydämeni! Ens kerralla otan kuvan näistä ihanuuksista, sillä nyt tyydyin ahmimaan omani nanosekunnissa.

Pikku hiljaa LA tulee tutuksi ja arvostan varsinkin paikan ruokatarjontaa. Ahmatille ihan loistava paikka ja Jeremy lupasin lähettää mulle "to eat"- listan, joka pitää käydä tietysti läpi ennen kun palaamme hetkeksi Suomeen joulun alla. Mun "to do"- listalta löytyy edelleenkin jonkinlaisten töiden hankkiminen, joka ei ole yhtään niin iisipiisiä kuin syöminen... Yritän ajatella positiivisesti ja sitä ennen nautiskella vapaudesta :D

Lällällätinää!

Mun pitää yrittää kunnostautua kuvien ottamisessa, koska olen ollut auttamattoman laiska. Pelkkää lätinää ei varmasti kukaan jaksa seurata, joten vannon kautta kiven ja kannon, että sanani syön ja kirjoittelen blogin täyteen moskaa. Siitäkin huolimatta saastaan tällä "me käytiin walk of fame!!!"- kuvalla. Olkaatten hyvä.

Viikko on kulunut lähinnä töitä metsästäessä, eli koneella napottaen. Olemme yrittäneet päästää Mintyä helpommalla ja roudanneet läppärimme aamupäivisin muualle, jottei pienessä luukussa ala liikaa ahdistaa. Eilen lähdimme Beverly Hillsiin ja istahdimme kolmeksi tunniksi Saddle Ranchiin, joka on erittäin tunnettu syöttölä Sunset stripillä. Kyseisessä ravintolassa voi uskaliaat kokeilla myös bullridingia, niin kuin Miranda Sinkkuelämää- sarjassa :D

Hollywood boulevardilla pääsimme myös todistamaan nyrkkitappelua. Suomalaiset eivät siis ole ainoita sekopäitä, jotka rellestävät kadulla lasolipäissään. Kaiken huipuksi jengiä kerääntyi ympärille kuvaamaan tätä tapahtumaa. Eipä voi muuta sanoa, kuin just joo.. Itse kiersimme tilanteen kaukaa, mutta onneksi myös poliisi oli paikalla nopeasti joten no worries! Katua muuten oltiin juuri sulkemassa autoilta ja teitä aitaamassa. Myöhemmin olisi luvassa Cloud Atlaksen Hollywood Premiere, joten julkimonnälkäisiä ihmisiä palloili Kiinalaisen teatterin ympärillä tuhatmäärin kamerat kädessä. Itse emme jääneet odottelemaan thö julkkiksia, vaan lähdimme sompailemaan kotiin.

Ehdin jo ilahtua kohtuullisen hyvin toimivasta julkisesta liikenteestä, kunnes tittidii, ei mennytkään kaikki niinkun strömsössä. Olimme ottaneet bussinumero kakkosen suoraan täältä brentwoodista sunset boulevardille. Takaisin päästäkseen piti käyttää samaa linjaa. Ainakin teoriassa. Hyppäsimme ensimmäiseen numero kakkoseen, joka heitti meidät ulos sunset stripin lopussa. Oli kuulemma shortline. Aha. Palasimme pysäkin taaksepäin ja nappasimme seuraavan kakkosen. Pääsimme westwoodiin, kunnes meidät taas dumpattiin. Jälleen pyysimme neuvoja, joten sompailimme pimeässä niiden mukaisesti kolmannelle kakkoselle jolla päästiin kotiin. Jee! Meni 2 tuntia. 

Tänään nautiskelimme jälleen työskentelystä Coffee Beanissa. Tosin juuri kun luulee voivansa omistaa aikansa esimerkiksi blogin kirjoittamiseen, joku utelias jenkki haluaa kuulla elämäntarinamme ja aika kuluu humpsahtaen niin, että kahden tunnin nettiaika on umpeutunut. Uutta kahvia ei raaski sentään ostaa.

Priva-aika on kortilla, mutta tänään Minty sai jonkinlaisen duunihommelin ja oli poissa jopa kolme tuntia! AH! Parisuhde aikaa! Tarkoittaen siis sitä, että Sky värjää mun hiukset, katsellaan tehiksen tuotantokausia ja kuunnellaan musiikkia kovalla :D

Huomenna on säätämispäivä. Nähdään Jeremy ja luultavasti tehdään jotain mielenkiintoisempaa kuin istutaan altaan reunalla. Illalla luultavasti "muutamme" Skyn toisen ystävän, Duncanin ja hänen vaimonsa, luokse viikonlopuksi. He omistavat ison studiokämpän jossakin päin Woodland Hillsiä. Duncanin vaimo on pole fitness tanssin ammattilainen, joten katsotaan saadaanko mutkin tarttumaan tankoon ;). Joka tapauksessa mukava päästä pois välillä täältä pienestä yksiöstä ja antaa Mintyllekin omaa rauhaa. Oman tilan metsästys on siis edelleen päällä...

Ai niin, me bongattiin Jake Gyllenhaal! Tai no, mä olen edelleenkin ihan sysisurkee bongari, joten myönnän, että Sky bongasi. Herra oli autonratissa ja kyyläsi meitä varmasti mielessään murhaten, kun kehtasimme ylittää katua väärästä paikasta. Että tsillee.

Hei kato, onks toi....?!

Asuinpaikkamme on melko hyvien yhteyksien päässä, joten päätimme piipahtaa tänään pienellä päiväretkellä Beverly Hillsin suunnalla. Tarkoituksenamme oli itseasiassa tupata itsemme Brits in La- kokoukseen, jonka pointti on verkostoituminen ja aamiaisen puputtaminen. Aamiainen maksoi 15 dollaria, joten halvalla ei päässyt. Vaihtoehtoja löytyi kolmisen kappaletta ja kahvi sentään kuului hintaan.

Saavuimme paikalle tunnin myöhässä, sillä "no ei meidän enää toista bussia tarvitse ottaa"- osoittautui 45 minuutin kävelymatkaksi. Päiväpassi bussiin oli 6 dollaria, joten vaihtobussin odotus olisi sinänsä ollutkin ihan järkevää, mutta kartalla (eli puhelimen pienessä ruudussa) se matka näytti ihan lyhyeltä! No niin, pääsimme siis paikalle ja tutustuimme muutamaan skottiin ja pariin muuhunkin yksilöön. Aamiainen oli ihan ok ja saimme kutsun illalla osallistua zombie walk fashion showhun, eli toisin sanoen dokailemaan isolla porukalla.

Kun kerran olimme raahautuneet Beverly Hillsiin, kävimme myös pyörimässä läpi Sunset Boulevardin ja Rodeo Driven. Jälkimmäinen on kyllä meidän budjetin ulkopuolella, sillä kyseinen katu sattuu olemaan yksi maailman hienoimmista (ja kalleimmista) ostosalueista, mutta kiertely on sentään ilmaista. Jätimme Hollywood boulevardin tällä kertaa väliin, koska jalat olivat aivan muussia. Kyseinen alue on mitä ilmeisimmin loistava paikka julkkisten ja heidän asumuksien bongailuun. Kadulla emme törmänneet julkimoihin, mutta vaikka itse olen maailman surkein julkkisbongari, tunnistin jopa Russell Brandin joka söi aamiaista samaisessa ravintolassa meidän kanssa.

Eilinen päivä oli melko paska. Sää oli paska, kortti ei toiminut kaupassa (paskaa), makkarat jotka ostimme aiemmin jääkaappiin oli ihan hirveitä. Tuli kabanossia ikävä imiessä sitä ihme raakamakkarahuttua, joka oli tungettu kortsulta maistuvan suolen sisään. Sen lisäksi meidät potkittiin pois uima-altaalta, koska Glenillä (tähän keskisormi) oli huono päivä ja Mintyn olisi pitänyt olla siellä meitä vartioimassa. Illalla sentään saimme vihdoin sitä kauan kaivattua kahden keskistä aikaa Mintyn lähtiessä Malibun pippaloihinsa ja juhlistimme sitä noutopitsalla, katsomalla leffoja ja googlaten asuntovaunuja yms. Kuten Sky sanoi, me tarvitaan oma "shaggin wagon".

En malta odottaa ensi viikkoa, sillä mulla sattuu olemaan yksi tuttu täällä Losissa! Tapasin Jeremyn jo Suomessa viime syksynä couchsurfingin kautta ja silloin tuli pyörittyä monta viikonloppua putkeen eri baareissa hänen kanssaan. Meillä oli ihan huippuhauskaa ja Jeremykin huomasi jumahtaneensa Suomeen pidemmäksi aikaa kuin piti. Hän asuu itseasiassa erittäin lähellä Beverly Hillsiä ja lupasin vetää meille pienen tutustumiskierroksen nähtävyyksillä. Huipuinta on kuitenkin nähdä pitkästä aikaa, varsinkaan kun en osannut vielä vuosi sitten odottaa olevani itse Losissa!

Vaikka budjettimme on tiukka, emme todellakaan voi olla täällä ilman, että käymme missään. Olemmekin suunnitelleet piipahtavamme ensi viikolla mm. Universal Studiosilla. Jeremy myös ehdotti, että kävisimme six flagsin huvipuistossa, Malibussa, Disneylandissa tai tai tai ihan missä vaan. Joten tarinaa on tulossa :D

Tsekatkaa muuten Jeremyn upea video hänen matkastaan Norjassa (ja vähän muuallakin). Materiaalia löytyy myös Suomesta ja mä olen osaltani päässyt videolle, heh heh ;)

Oikein hottista

Tänään oli ensimmäinen aamu Losissa, kun emme heränneet auringonpaisteeseen. Olimme jo huokaista helpotuksesta, kunnes Minty sanoi, että se on "vaan merisumua" ja kohta paistaa taas. No niinpä tietenkin, pilvet katosivat ja jälleen meni hikoiluksi. Ilmeisesti loppuviikoksi on kuitenkin luvattu viileämpää ja pystyy pukemaan taas vaatteita päälle. Paikalliset vetelee tuolla ihan kylmästi farkut jalassa ja näinpä myös tytön kaupungilla paksuhko neule päällään. Ei voi ymmärtää..

Kyllästyimme Brentwoodin kulmiin ja otimme bussin Santa Monicaan. Yhteen suuntaan bussilippu maksoi dollarin big blue bussilla ja sillä pääsi nopeasti ja näppärästi perille. Kävimme tsekkaamassa biitsin ja puistosta näkyikin kivasti rantaa, vuoria ja kaupunkia. Ihan mukavalta alue näytti, pääsimme jopa ensimmäisen kerran mukamas shoppailemaan, vaikkei mitään mukaan tarttunutkaan. Ensimmäinen mäkkärikin korkattiin, double quarter poundereilla ja kokiksella. Sydäri oli melko lähellä, niin hyvää se oli (ja epäterveellistä). 

Unohdin tosiaan viime postauksessa mainita, ettei tämä meidän majapaikka nyt niin huono ole, vaikka joudummekin etsimään yksityisyyttämme miniyksiössä. Asuntokompleksissa on meinaan uima-allas, jossa on mukava pulikoida päivän kuumimpina hetkinä ja varsinkin Skyn mieleen on vapaassa käytössä oleva hyvin varusteltu kuntosali! Itsekin olen olen ajatellut käydä ainakin kokeilemassa, miltä ne vehkeet vaikuttavat, vaikken mikään kuntosalityyppi ole. Mun mielestä parasta kaikessa on se, että aulasta saa joka päivä tuoreita pikkuleipiä :D

Minty lupasi kokkailla meille jonkinlaista aasialaista sapuskaa, kunhan palaa Malibun pippaloistaan. Meidätkin olisi kutsuttu mukaan, mikäli olisimme ajoissa ilmoittaneet tulostamme. Liput meinaan oli myyty jo aikoja sitten. Ens kerralla sitten! Saammepa ainakin pitkästä aikaa viettää iltaa edes hetken kahdestaan.

Ps. Keksikää mulle otsikoita.